Alkuillan tunnelmointia. Kuvat: Johanna Peltola
KUVAREPORTAASI | Johanna Peltola sukelsi yleisön sekaan Festivaali-festivaalin perjantai-iltaan. Yona sai yleisön herkistymään. Parasta bilemeininkiä tarjosi puolestaan illan päättänyt Gasellit.
”Tällaisia kokemuksia voi saada vain festivaaleilta.”
Festivaali-festivaali järjestettiin Tampereen Pyynikillä elokuun viimeisenä viikonloppuna. Kävin perjantaina paikan päällä ihmettelemässä loppuunmyytyä tapahtumaa. Festivaalin musiikkikattaus on kotimaan kärkeä, ja monelle artistille festarikeikka oli kesän viimeinen. Sää oli erinomainen.
Perjantain uusi musiikkilöytö itselleni oli ruotsinsuomalainen Anna Järvinen. Ehdottomasti parasta bilemeininkiä tarjosi puolestaan illan viimeinen esiintyjä Gasellit.
Festivaalilla riitti erilaisia ruokakojuja.
Festivaalin aloitti Samuli Putro, jota helsinkiläinen Vilja kuvaili näin:
– Se oli ihan mieletön! Mutta onhan siinä sellainen juttu, että alkaa ihan itkettää, kun sitä kuuntelee.
Festivaalialueella oli kolme lavaa, joissa kaikissa nähtiin laadukkaita esiintyjiä. Päälava Pyynikin edustalle mahtui selvästi eniten ihmisiä ja tunnelma siellä oli sen mukainen.
Yonan festarikeikka oli hänelle kesän viimeinen.
Toisena päälavan valloitti perjantaina Yona, joka peräänkuulutti ihmisten välistä yhteyttä ja toisten ihmisten leimaamisen lopettamista. Yona puhui myös siitä, että ei halua olla aina tavoitettavissa.
Yleisö alkoi todella lämmentä, kun Yona lauloi kappaleensa Rauhaa ja rakastella:
”Onko se väärin, jos mä haluan vaan rauhassa elää ja olla. Entä jos mä haluaan vaan rauhaa ja rakastella?”
Yonan keikka on tunnelmallinen ja syvällinen. Yona on esiintyessään läsnä koko olemuksellaan ja saa yleisön herkistymään.
Parasta Festivaalit-festivaalilla on musiikin lisäksi ehdottomasti yleisö. Ihmiset juttelivat tuntemattomille ja olivat keikoilla täysillä mukana.
Amphiteatterin lava oli todella upea, mutta tuli usein nopeasti täyteen, eikä sisään aina enää mahtunut enää kesken keikan. Amphiteatteri-lavan edustalla on pieni tanssitila, mutta muuten keikkoja seurattiin istualteen Pyynikin kesäteatterin katsomossa, joka tuntui välillä vaikealta, kun musiikki kutsui tanssimaan. Business Cityn keikalla tunnelma oli katossa.
Business City tanssitti ihmisiä Amphiteatterilla.
Festivaalin uusi musiikkilöytö itselleni oli Anna Järvinen, jonka keikalle ennätin tosin ihan viime metreille. Järvisen ääni on herkkä ja omaperäinen, kappaleet herättävät kehon keinumaan puolelta toisella.
Ruotsinsuomalainen Anna Järvinen vierailee Suomessa säännöllisesti.
Keikan jälkeen juttelin Anne ja Janne Klemolan kanssa, jotka kertoivat olevansa Järvisen pitkän linjan faneja. Opettajana työskentelevä Janne kertoi kuuntelevana Anna Järvistä erityisissä hetkissä:
– Juuri ennen kevätjuhlia laitan napeista Anna Järvistä soimaan, se on hyvää musiikkia juuri kesälaitumille astuessa.
Anne ja Janne Klemola olivat tulleet katsomaan erityisesti Anna Järvisen keikkaa.
Päälavan kolmas esiintyjä oli Ruusut, joka nostatti tunnelman pimenevässä elokuisessa illassa. Ruusujen lyriikat iskostuvat alitajuntaan.
Ruusut ja kesäyön tanssit.
Kaiken peliin laittanut Litku Klemetti esiintyi vakuuttavasti ja veti Pispala-lavan edustan täyteen väkeä. Samaan aikaan ihmiset alkoivat kerääntyi hyvissä ajoin Pyynikki-lavan edustalle odottamaan illan viimeisen esiintyjän Gasellien keikkaa.
Gasellit on livebändinä maineensa veroinen. Meininki oli erinomaisen lennokasta ja energistä. Jotenkin Gasellien biisit toimivat erityisen hyvin livenä ja koettuna yhdessä parintuhannen muun ihmisen kanssa. Tällaisia kokemuksia voi saada vain festivaaleilta.
Gasellit kertoivat juttuja mummoistaan ja intoutuvat vertaamaan mukana laulavaa yleisöä Tammerkosken Sillalla -ohjelman yhteislaulajiin – ja yleisö todella myös lauloi mukana.
”Ootteko valmiit tanssii Gasellien kanssa?”
Keikkojen jälkeen tanssinnälkäiset ihmiset jäivät vielä juhlimaan Jyvää ja iskelmää -discon tahdissa. Festivaalikansa tanssi onnellisena Pyyninkin kesäteatterin kahvilan tupaten täynnä olevassa katoksessa ja sen ulkopuolella. Tyytyväiseltä vaikutti myös jyväskyläläinen DJ Arttu Seppänen levyjä soittaessaan.
DJ Arttu Seppäsen Jytää ja iskelmää -discossa oli mainio meininki.
Lea Lavenin ja Meiju Suvaksen rytmejä tanssiessa taivaalla loistaa muutama tähti. Elokuinen yö on pimentynyt, mutta vielä tanssitaan, niin pitkään kuin jaksetaan tai ainakin siihen asti kuin musiikki soi. Aamuyhdeltä musiikkia laitetaan vähän hiljemmalle ja pikkuhiljaa jengi alkaa lähteä kotiin päin.
Festivaalin tunnelma säilötään talteen talven varalle ja kohta taas tanssitaan taivasalla!
Johanna Peltola, teksti ja kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pirkanmaan Saksofonifestivaalilla on tarjolla koulutusta, matalan kynnyksen harrastustoimintaa ja korkeatasoisia konsertteja
MUSIIKKI | Pirkanmaan Saksofonifestivaalin orkesteritapahtumassa eri-ikäiset ja -tasoiset soittajat kokoontuvat yhteen genre-rajoista välittämättä.
Samae Koskinen sanoo suoraan mutta ilman vihaa: ”En hakenut mitään sankarin viittaa, vaan nämä laulut oli pakko tehdä”
HENKILÖ | Samae Koskisen protestilevy Mä näin unta että kaikki meni hyvin on rohkea vastalause suomalaisen yhteiskunnan nykytilalle.
Elgar, Stravinsky, Gerhardt ja Halls täyttivät Tampere-talon 1910-luvun musiikilla
KONSERTTI | Tampere Filharmonian perjantaisen konsertin magneettina toimi ennen kaikkea Stravinskyn balettimusiikki Kevätuhri.
DJ Kridlokk juhlisti Musiikkitalolla tyylillisesti eheintä ja rohkeinta levyään
KONSERTTI | Musiikkitalossa ei ole varmaan koskaan nähty yhtä montaa räppilätsää ja -pipoa nyökyttelemässä gangsteri- ja lähiölarpin tahtiin.
