Taitavat mutta tuntemattomat 1800-luvun eurooppalaiset naistaiteilijat esille Ateneumiin

Pääkuvassa Fanny Churbergin teos Tyttöjä rannalla (1869). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Arvid Souranderin lahja. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen.

* *

Sirpa Pääkkönen, teksti

Euroopassa eli ja työskenteli 1800-luvulla paljon naistaiteilijoita, jotka ovat jääneet vain niukalle huomiolle taidehistoriassa. Ateneum paikkaa nyt puutetta perjantaina avautuvalla Rajojen rikkojat -näyttelyllä. Näyttely tuo ensimmäistä kertaa yhteen 1800-luvulla matkustaneiden naistaiteilijoiden töitä ja nostaa esiin aiemmin tuntemattomia taiteilijoita.

Näyttelyä edelsi monen vuoden perusteellinen taustatyö. Sen tuloksena syntyi myös kirja Rajojen rikkojat – 1800-luvun matkustavat naistaiteilijat (Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, 2025), johon seitsemäntoista tutkijaa kahdeksasta maasta on kirjoittanut artikkeleita ja naistaiteilijoiden pienoiselämäkertoja.

Rajojen rikkojat -näyttelyn taiteilijat ovat Pohjoismaista, Baltiasta, Saksasta ja Puolasta. He opiskelivat ja työskentelivät Saksassa 1800-luvulla miestaiteilijoiden yksityisoppilaina tai miesten naisille perustamissa taidekouluissa. Naiset matkustivat Saksaan saadakseen parempaa koulutusta kuin kotimaassa. Monet kiersivät Eurooppaa ja matkustivat myös Italiaan inspiraatiota ja aiheita hankkimaan.

Alma Erdmann: Nainen Schwarzwaldista (1899). Staatliche Museen zu Berlin, Nationalgalerie. Kuva: Staatliche Museen zu Berlin, Nationalgalerie /Andres Kilger

Matkustaminen oli hidasta ja jopa vaarallista. Se vaati erityisjärjestelyitä, koska naiset eivät saaneet matkustaa yksin ulkomaille. Usein joku mieskollega tai perheenjäsen matkusti mukana.

Matkustaminen oli epämukavaa. Naiset joutuivat pukeutumaan krinoliinihameeseen eli vannehameeseen, jolloin junaan nouseminen oli hankalaa. Vannehameesta luovuttiin 1800-luvun lopussa. Korsettia voitiin edelleen käyttää. Jos korsetti oli liian kireällä, nainen saattoi pyörtyä hapenpuutteesta.

Matkoilta naiset maalasivat maisemia, mutta muuten heidän toivottiin maalaavan muotokuvia, kukkia ja asetelmia.

Elisabeth Jerichau-Baumann: Naisen pää (1874). Göteborgin taidemuseo. Kuva: Göteborgin taidemuseo / Hossein Sehatlou

Ateneumin näyttelyssä 1800-luvun naistaiteilijoilta nähdään hyvin taidokkaita muotokuvia. Naiset kuvasivat etupäässä lapsia ja toisia naisia. Mallien ilme on usein mietiskelevä tai sisäänpäin kääntynyt. Toisinaan maalausten aiheena on suru, kun malli valvoo sairasvuoteen tai kuolinvuoteen äärellä. Iloisia ilmeitä näyttelyn teoksissa on mukana lasten hymyissä ja juhlissa.

Asetelmia ja maisemia maalatessaan naismaalarit seurasivat ajan tyylisuuntia. Kuvauskohteina ovat esimerkiksi romanttiset merimaisemat.

Näyttelyn taiteilijat työskentelivät aikana, jolloin naisilla ei ollut äänioikeutta. Naiset joutuivat valitsemaan uran ja perheen välillä. Jos nainen meni naimisiin, taidemaalarin ura piti useimmiten lopettaa.

Victoria Åberg: Näkymä Caprilta (1879), Kansallisgalleria, Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen

Monet näyttelyn rohkeista taiteilijoista olivat myöhemmin eläneiden naistaiteilijoiden, kuten Helene Schjerfbeckin ja Ellen Thesleffin esikuvia.

Näyttelyn suomalaisia taiteilijoita ovat muun muassa Fanny Churberg, Alexandra Frosterus-Såltin, Ida Silfverberg ja Victoria Åberg. Ulkomaisista ovat edustettuna muun muassa Jeanna Bauck, Mathilde Bonnevie-Dietrichson, Marie Ellenrieder, Julie Hagen-Schwarz, Elisabeth Jerichau-Baumann, Magda Kröner, Amalia Lindegren, Emmy Lischke ja Bertha Wegmann.

Näyttelyssä nähdään myös Suomen ensimmäisen naispuolisen tieteellisen kuvittajan Hilda Olsonin piirroksia Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmista. Kaikkiaan esillä on maalauksia, veistoksia ja piirroksia yli 50 taiteilijalta, joista kaikki olivat naisia.

Rajojen rikkojat -näyttely on esillä Ateneumissa Helsingissä 7.3.–24.8.2025.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua