Finlayson Art Area 2025: Timo Vuorikoski – pää pilvissä, juuret modernismissa

Timo Vuorikoski: Sirkushevonen. Kuva: Finlayson Art Area

Juttu on julkaistu alun perin Finlayson Art Arean tapahtumalehdessä. Finlaysonin alue on Kulttuuritoimituksen yhteistyökumppani. Lue lisää täältä.

* *

Veikko Halmetoja, teksti

Timo Vuorikoski (s. 1945) on kuvataiteilija, joka tarttuu säännöllisesti uusiin aiheisiin. Mutta hän kiertää myös takaisin vanhaan, löytää itselleen tärkeistä aiheista uusia kulmia, visuaalisia lähestymistapoja. Hänet tunnetaan tilausmuotokuvien tekijänä ja Tampere-näkymien ikuistajana.

Toisaalta teoksia syntyy matkoilta. Hän on kuin matkakirjailija, joka muistiinpanojen pohjalta luo valmiin teoksen työhuoneella. Venetsialla ja sen ihmisillä sekä ilmiöillä on erityinen paikka Vuorikosken tuotannossa. Siihen vaikuttaa mahdollisuus työskennellä paikan päällä; Vuorikoskella on ollut Venetsiassa ateljee käytettävissään useana talvena.

Mutta miten hänestä tuli kuvataiteilija, taidemaalari? Vuorikosken perheen ystäväpiiriin kuului monien eri alojen taiteilijoita. Hän sai heiltä lahjaksi väriliituja ja taidekirjoja. Hän pääsi myös seuraamaan taiteilijoiden työskentelyä ja kuuntelemaan tarinoita taiteilijaelämästä.

Niinpä kymmenvuotiaana, kesällä 1955, Timo ilmoitti äidilleen, että hänestä tulee isona taidemaalari. Seuraavana vuonna hän näki Tyko Sallisen muistonäyttelyn ja se viimeisteli päätöksen.

Liian nopea ja lisäksi leuhka

Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Vuorikoski pääsi opiskelemaan Ateneumiin syksyllä 1963. Hän oli vuodesta 1957 lähtien opiskellut erikoisluvalla maalaamista ja piirtämistä Helsingin työväenopistolla Onni Ojan oppilaana ja myöhemmin Tampereen työväenopistolla Gunnar Pohjolan oppilaana.

Kun Ateneumin rehtori ja kipsiluokan opettaja Erkki Koponen antoi joululomaksi tehtävän maalata kokeeksi jotain öljyväreillä, Vuorikoski palautti Koposelle kuusi kankaalle maalattua suurta öljyvärimaalausta. Tämä oli Vuorikosken opiskelu-uralla eräänlainen vedenjakaja.

– Koponen veti herneen nenäänsä. Hän totesi, ettei minusta koskaan voi tulla taidemaalaria, koska olen aivan liian nopea ja sen lisäksi ylimielinen ja leuhka, Vuorikoski muistelee.

Hän jatkoi silti opiskelua piirustus- ja maalausluokalla, hetken aikaa mestariluokallakin. Opettajina olivat muun muassa Reino Hietanen, Lauri Ahlgrén ja Tapani Jokela. Taideopintojen ohella hän meni yliopistoon opiskelemaan taidehistoriaa ja ryhtyi sitä kautta tekemään erilaisia kirjoitus- ja opetustöitä perheen elättämiseksi. Tämä ei onneksi estänyt häntä maalaamasta.

Timo Vuorikoski: Särkänniemi. Kuva: Finlayson Art Area

Suhde modernismiin ”oikein hyvä”

Timo Vuorikosken maalauksista puhuttaessa on ollut tapana katsoa niitä modernistisen kuvataiteen kontekstissa. Omin sanoin hänen suhteensa modernismiin on ”oikein hyvä”.

Hän kasvoi osaksi taide-elämää suomalaisen modernismin kypsässä vaiheessa 1950- ja 1960-luvuilla.

Hän on ollut läsnä sellaisissa suomalaisen modernismin merkkitilaisuuksissa, joiden osalta voimme vain haaveilla aikakoneesta. Hän oli paikalla Onni Ojan kanssa, kun Sam Vannin seinämaalaus Contrapunctus paljastettiin Helsingin työväenopistolla.

– Onni Oja puisteli päätään, minä katselin uteliaana ja yritin ymmärtää, Vuorikoski kertoo.

Museon johtaja sai maalata

Vuorikoski on ymmärtänyt hyvin. Hän kertoo päätyneensä museoalalle vahingossa. Kesällä 1978 tuli puhelinsoitto, jossa häntä pyydettiin juuri perustetun Sara Hildénin taidemuseon johtajaksi. Museo on keskittynyt modernismiin ja nykytaiteeseen. Vuorikoski otti työn vastaan ja oli paikalla kevääseen 2006 saakka.

Sara Hildénistä tuli Vuorikoskelle hyvä ystävä. Hän myös ymmärsi, että Vuorikoski ei ollut johtajuuden vuoksi valmis luopumaan työstään kuvataiteilijana.

Aurinkoisena talvipäivänä Hildén saattoi soittaa: ”Johtaja Vuorikoski, nyt on hyvä valo. Menkää maalaamaan. Mitä te siellä toimistossa istutte. Kyllä ne naiset siitä talosta huolehtivat.”

Miten sitten se nykytaide? Se on olennainen osa Sara Hildénin taidemuseon kokoelmaa ja näyttelypolitiikkaa. Vuorikoski kertoo, että modernismi on hänelle tyylisuunta, johon liittyvät tietyt toistuvat tyylipiirteet. Ne ovat ymmärrettävissä suhteessa aikaisempiin taidekausiin. Nykytaiteen hän ajattelee olevan aikaan sidottu ilmiö. Nykytaidettahan hän edustaa taiteellaan itsekin, vaikka jalat ovatkin maadoitettu modernismilla.

Timo VuorikoskI: Rialton aamuvarjo. Kuva: Finlayson Art Area

Paletinpuhdistuskuvia

Oman taiteen rinnalla Vuorikoski on maalannut myös tilausmuotokuvia. Hänen läheisimmät opettajansa ja maalariystävänsä 1960-luvulla olivat muotokuvamaalareita. Tapani Raittila ja Tuomas von Boehm edustivat modernia muotokuvakäsitystä, eli muotokuvan maalaaminen oli heille samanlainen prosessi kuin henkilömaalaus ja mallimaalaus ylipäätään. Muotokuvamaalaus on myös syypää siihen, että Vuorikoski on maalannut niin paljon Venetsia-aiheisia teoksia.

– Kuten tiedämme valitettavan hyvin, Suomessa on talvella pimeää. Ja jos haluaa maalata muotokuvia luonnonvalossa, on syytä hankkiutua Välimerelle. Maalasin monta vuotta Venetsiassa nimenomaan muotokuvia. Kun maalaa muotokuvia, paletille jää illansuussa aina ylimääräistä väriä. Aloin maalata pieniä ”paletinpuhdistuskuvia”, joiden aiheena olivat ja ovat Venetsia ja kaupungin kaunis valo ja vielä kauniimmat varjot.

Finlayson Art Area Tampereella Finlaysonin alueella 24.8.2025 asti.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua