Diego Velázquezin prinssi Baltasar Carloksen muotokuvat kuvastavat aikakauden mediaa valtion ja hallitsijan identiteetin rakentamisessa

Prinssi Baltasar Carlos kääpiön kanssa. Kuva: Wiki Commons

Prinssi Balthasar Carloksen muotokuvat olivat aikoinaan osa senhetkisen hallitsijan ja valtion suuruuden sekä identiteetin rakentamista. Maalaukset ovat yhä monelta osin hämmästyttävän nykyaikaisia, kun miettii, miten julkisuuskuvaa rakennettiin 1600-luvulla.

Aikana, jolloin Espanjan maalaustaide oli lähes yksinomaan uskonnollista, Diego Rodriquez Silva y Velázquezin (1599–1660) kuvaukset olivat poikkeuksellisen maallisia. Hän työsti lapsikuvia, joissa hän esittää mallinsa objektiivisen arvokkaasti, ilman barokin muutoin suosimaa runsasta, mytologista rekvisiittaa. Hänen teoksensa prinssin muotokuvista ovat yhä monelta osin puhuttelevia, etenkin sen ajan hallitsijan imagon ja vallan rakentamisen suhteen

Taiteilijoilla oli tapana mielistellä hallitsijaa ja lieventää ulkoisesti ilmeneviä epäkohtia kasvoissa, mihin Velázquez ei ryhtynyt. Hän tarkastelee hovin jäseniä hillityin värein ja realistisin ottein oppien valossa, eikä maalaa yltiöpäisen epärealistisia ihannekuvia. Espanjan Habsburgien infantti-maalaukset ovat puhuttelevimpia lapsikuvia eurooppalaisessa taiteessa.

Yksi seikoista, jotka tekevät teoksista ajankohtaisia, on niiden psykologinen syvyys. Velázquez otti kuviinsa kylmän kuvaustavan. Hän kuvasi hovin jäseniä, kuten arvovaltaisia henkilöitä tulee kuvata sosiaalisen asemansa mukaan, mutta samalla hän välittää psykologisella syvyydellä katselijalle kuvattavan henkilön inhimillisen luonteen.

* *.

Lokakuun 17. päivänä 1629 Espanjassa oli suuret juhlat. Oli nuoren prinssin Baltasar Carloksen syntymäpäivä. Lapsi oli vanhempiensa ylpeys ja onni. Kun Velázquez palasi käskystä Madridiin, häntä odotti tehtävä nuoren prinssin maalaamisesta. Prinssi oli tuolloin kuudentoista kuukauden ikäinen.

Taiteilija maalasi prinssistä erinomaisen muotokuvan tuntemattoman leikkikaverin kanssa. Maalaus puhuttelee yhä niin katselijoita kuin taiteen tutkijoita.

Prinssi Baltasar Carlos kääpiön kanssa –maalauksessa vuodelta 1631 nuori prinssi on pukeutunut seremoniakaapuun, mikä tekee hänestä kuin pienikokoisen aikuisen. Prinssi seisoo maalauksessa karmiininpunaisen verhon vieressä ja pitää kädessään valtikkaa. Rautainen kaulus kuvaa tulevaisuuden roolia suurena sotilaallisena johtajana. Lapsellinen charmi huokuu katseesta, joka on peritty äidiltä.

Prinssi on kääntynyt kohti toista lasta, joka on maalauksen vasemmassa laidassa. Lapsen poikkeuksellisen suuri pää on kääntynyt kohti prinssiä. Merkillinen lapsi prinssin vieressä on kääpiö, jonka on nykyään ajateltu olevan tyttö. Kääpiöt olivat suosittuja ilveilijöitä monissa Euroopan hoveissa.

* *

Velázquezin kuvauksessa, kuten muidenkin espanjalaisten taiteilijoiden töissä, oli pitkä perinne asettaa hovimuotokuviin kääpiöitä toisarvoisina kansalaisina hovia koristamaan, eikä heitä pidetty aina täysin ihmisinä. Velázquezkin kuvasi kääpiöitä muotokuvissaan, mutta hän kuvaa heidät humaaniin tyyliinsä realistisesti ja ikuistaa heille kuvaamishetken tunteen tai ilmeen. Teokset puhuttelevatkin nykyään yksilön inhimillisen arvostuksen ja tasa-arvon näkökulmasta..

Maalauksessa nuoren prinssin kasvot on kuvattu arvokkaasti, ikään kuin loistaviksi verrattuna kääpiön tummempiin kasvoihin. Samoin kääpiön puvun väri ja hiusten sävy tekevät hänestä toisarvoisen olennon, verrattuna prinssiin. Mestarillinen psykologinen asettelu tekee muotokuvasta mielenkiintoisen: ala-arvoinen vastaan majesteetillinen; tumma vastaan vaalea. Fyysisesti vammautunut hahmo pitää kädessään omenaa ja hopeista helistintä. Hän näyttelee koomista major-domon-roolia tulevaisuuden suurkuninkaalle.

Lapsikuningas on asetettu vahvasti kuvan keskiöön, ja hänen kasvonsa ja hiuksensa muodostavat loistavan, valoisan hallitsijakuvan. Hänen kullanvärillä koristellut vaatteensa lisäävät ylhäistä vaikutelmaa. Kuvattava on hyvin staattinen. Kääpiön puku on vihreä, samoin fyysisesti vammautuneen kasvot ja hiukset ovat varjostetut. Kääpiö on dynaamisessa liikkeessä. On oletettu, että kääpiö on myöhemmin lisätty kuvaan. Se on arvoitus.

Teoksessa voi nähdä Velázquezin luontaista mieltymystä maalauksellisuuteen sekä väheksyvää suhtautumista piirustukselliseen, lineaariseen perinteeseen. Kaikki maalauksen yksityiskohdat edustavat senhetkistä vallan kuvauksen symboliikkaa. Ne toimivat eräänlaisena vallan peilinä.

* *

Prinssi Baltasar Carlos ratsailla. Kuva: Wiki Commons

Prinssi Baltasar Carlos ratsailla valmistui vuonna 1635. Ajatus loistavaan maalaukseen tuli Olivaresin herttualta, joka halusi nostaa Espanjan valtaa ja kuvailla sitä. Maalaus kuvaa noin 6-vuotiasta prinssiä rohkeana ja päättäväisenä johtajana. Velázquezin muista ratsastusmuotokuvista vain Filip IV ratsailla (1634–1635) on tämän teoksen tavoin taiteilijan itsensä viimeistelemä.

Ratsastusmuotokuvassa prinssin kasvot on kuvattu jälleen kirkkaiksi, mikä kuvastaa suurta asemaa. Jopa varjot on maalattu maalauksessa niin, että ne kuvastavat prinssin valtaa. Hiukset ovat vaaleat ja puku on kullattu ja brodeerattu. Velázquez on asettanut pienen prinssin ratsun selkään, niin että hänen valtansa korostuu.

Baltasar Carloksesta tehdylle muotokuvalle jatkoksi Velázquez maalasi kuusivuotiaasta prinssistä muotokuvan Prinssi Baltasar Carlos metsästysasussa (1635–1636). Muotokuvassa prinssi on metsästysretkellä; hän näyttää enemmän metsästäjältä kuin ajattelijalta. Muotokuva korostaa metsästystaitoja ja rohkeutta. Taustalla avautuu Sierra de Guadarraman vuoristo, jonka värisävyt tuovat kontrastin prinssin asuun. Maalaus yhdistää toimivasti lapsen olemuksen ja arvokkuuden.

Metsästysaiheisia teoksia tulee avata tarkemmin, sillä maalauksissa taiteilija kuvaa eläimiä erityisellä taidokkuudella. Velázquez kuvaili eläimiä poikkeuksellisella ja uudenaikaisella tavalla. Taiteilija kuvasi cinnamonin värillä koiran prinssin vieressä. Jälleen kerran taiteilija kuvaa viimeistellysti ja taidolla eläinten arvokkuutta; hän antaa arvoa eläimille ihmisten maailmassa. Kuvaus on hyvin naturalistista, mikä koskettaa huomattavalla realismillaan; vain harva taidemaalari on kuvittanut eläimiä yhtä suurella intensiivisyydellä.

* *

Kuten teokset osoittavat, Velázquez on onnistunut mestarillisesti kuvaamaan pikku infantteja ja tavoittamaan soman olemuksen mutta myös verhoavan alakulon. Hänen tekniikkansa muistuttaa valokuvausmaista realismia. Muutamat prinssin muotokuvat lukeutuvat kiistattomasti maailmanhistorian parhaisiin lapsikuviin.

Kun useimmissa hovimuotokuvissa mallit poseerasivat hillityissä asuissa, taiteilijan viimeiset mestariteokset ennen taiteilijan kuolemaa antoivat Velázquezille mahdollisuuden leikitellä ylellisillä prinsessamekoilla. Infantti-muotokuvat tunnetaan siitä, miten ne vangitsevat lapsen viattomuuden ja murtumattoman arvokkuuden raskaiden, muodollisten hoviasujen keskellä. Velázquezin viimeisen kauden maalauksille prinsseistä ja lapsista oli ominaista rikkaampi väritys sekä leveämpi maalauksellisuus.

Taiteilijan teokset ruokkivat nykyistä postmodernismia kuvan ja katselijan välisessä problematiikassa. Lisäksi hänen maalaustekniikkansa on inspiroinut impressionisteja ja lukuisia tämänkin hetken taiteilijoita.

Asturian prinssiä ei nähty pitkäaikaisena hallitsijana, prinssi kuoli jo nuorella iällä 9. lokakuuta 1646. Sen sijaan hänen muotokuvansa ovat jääneet pysyvinä taidonnäytteinä maailman taiteen historiaan. Nykyään teosta Prinssi Baltasar Carlos kääpiön kanssa säilytetään Bostonissa Museum of Fine Artsissa. Maalaukset kiehtovat yhä, sillä ne sisältävät paljon universaaleja piirteitä, ja yksiön kantamaa hallitsijan taakan merkitystä.

Mari Loponen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua