Charles Bartlett: Captives in Rome, 1888. Kuva: Wikimedia Commons
KOLUMNI | Monet pienituloisille, työttömille ja opiskelijoille tärkeät tuet kohtaavat leikkurin tai lopetetaan kokonaan. Samaan aikaan työn verotus laskee erityisesti korkeissa tuloluokissa, vaikka rikkaat eivät sitä edes toivo.
”Suojaosan poistaminen ei ole kulttuurin rahoituksen leikkaus, vaan se on kulttuurin tekemisen edellytyksiin kohdistuva leikkaus.”
Petri Hänninen, teksti
”Ahdistus ei ole luova tila”, sanoi kerran eräs talousahdinkoon joutunut tuttavani. On selvää, että kehitys pysähtyy, jos joutuu päivät pitkät pohtimaan toimeentuloaan, sen sijaan että virittäisi aivosolunsa uusien ideoiden ja hankkeiden kehittelemiseen. Fyysisiä tuloloukkuja purkaessaan hallitus luo valtavia henkisiä tuloloukkuja. Lyhytnäköiset leikkaukset synnyttävät joukkoahdistuksen, joka voi pahimmillaan lamaannuttaa koko maan.
Sieluni silmin näen jo hallituspuolueiden selitykset seuraavien vaalien kynnyksellä, kun työllisyyssohjelman sakkaamisesta syytetään laskevia taloussuhdanteita, ei typerää työllisyysohjelmaa.
Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että taloustilanteen kiristyessä mielenterveysongelmista ja muista pitkäaikaissairauksista kärsivät työttömät rynnisivät töihin ja joku vielä oikeasti palkkaisi heidät? Siis oikeisiin töihin, ei mihinkään TE-toimiston osoittamaan palkkatukityöhön, jossa jo työhaastattelussa sanotaan, että hommat eivät sitten jatku, kun palkkatuki päättyy. Rakennetyöttömyyttä ei selätetä kyykyttämällä.
Hallitusohjelma sisältää paljon kauniita sanoja työllisyyden parantamisesta ja julkisen talouden vahvistamisesta, mutta hyvin vähän sellaista konkretiaa, jolle on katetta. Hallitus on kovasti huolissaan taloustilanteesta ja suuresta valtionvelasta, mutta velkaa otetaan silti saman verran kuin ennenkin. Tällä kertaa potti vain jaetaan veronkevennyksinä kaikkein rikkaimmille. Jos valtion kassa on oikeasti niin kuralla kuin väitetään, leikataan sitten oikeasti, eikä tehdä vain tulonsiirtoja rikkaille.
* *
Pelottavinta hallituksen toimissa on kaoottisuus. Lapsia pitäisi tehdä enemmän, jotta eläkkeet saataisiin maksettua, mutta lasten elättäminen tehdään mahdottomaksi. Ihmisiä kannustetaan kouluttautumaan, mutta opiskeleminen tehdään mahdottomaksi. Työttömiä patistetaan töihin, mutta töiden tekemisestä tehdään mahdotonta.
Hallituksen suunnittelemat leikkaukset eivät perustu taloustieteeseen tai selvityksiin ja siirtävät sivuun arviot leikkausten pitkäkestoisista vaikutuksista. Yhdestä päästä leikataan ja kulut sysätään toiseen päähän. Koska hallitus ei kuuntele tutkijoita eikä edes omia virkamiehiään, kyseessä on arvovalinta. Kyse ei siis ole rahasta, vaan kostosta. Ei kukaan ole kateellinen niistä muutamasta satasesta, jotka työttömät ja osa-aikatyöntekijät saavat itsensä elättämiseen, vaan siitä ylimääräisestä ajasta, jota heillä on. Ajasta on tullut arvokasta.
* *
Työttömyysturvan 300 euron suojaosan poistaminen on myös puhtaasti ideologinen valinta. Suojaosa tarkoittaa sitä, että kyseisen summan alle jääviä ansioita ei leikata. Tutkimusten mukaan suojaosan poistolla on vain vähäinen merkitys työllisyyteen.
Suojaosan asettamisen perusteena käytettiin aikoinaan harmaan talouden torjuntaa. Kun pienistä tuloista ei leikata automaattisesti puolikasta pois, myös verottajan ohittaminen vähenee, kun viisikymppiset eivät enää siirry taskusta taskuun. Mutta kuinkas ollakaan, hallituksen leikkauslistalla on myös Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikkö. Hallitus ei tunnu olevan lainkaan huolissaan verokarhun käpälät välttävistä veromiljoonista, vaan ainoastaan vähäosaisten tukiroposista.
Kulttuuria tehdään paljon freelance-työn varassa. Kolmensadan euron suojaosan poistaminen ei ole kulttuurin rahoituksen leikkaus, vaan se on kulttuurin tekemisen edellytyksiin kohdistuva leikkaus.
Esimerkiksi työttömälle freelancerille jää nyt sadan euron palkkiosta verojen jälkeen käteen noin kuusikymmentäkahdeksan euroa. Suojaosan poiston jälkeen käteen jää enää kahdeksantoista euroa. Hallituksen ajatuksena on, että leikkauksen myötä freelancer hakeutuu kuukausipalkkaiseksi työntekijäksi. Noinkohan hänet palkataan? Onkohan satasen freelance-työ edes vaihtoehto vakityölle, vai pakkorako pienten lisätulojen hankkimiseen? Eiköhän hallituskin tämän jo tiedä.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tältä tuntui Bruce Springsteen ja The E Street Band etukatsomon paikoilta nähtynä
KOLUMNI | Eturivin pikkupojat saivat lahjaksi huuliharpun, täti-ihminen pääsi pussaamaan tähteä poskelle ja lähes kaikki eturivin tosifanit pääsivät koskettamaan superkuuluisuutta.
Virossa kulttuuri on arkinen asia, joka ruokkii myös muiden alojen kehitystä
KOLUMNI | Suomalaiset vitsailevat edelleen virolaisista, vaikka meillä ei ole siihen varaa. Etelänaapurissa arvostetaan kulttuuria ja luovuutta, ja se näkyy niin maan digiloikassa kuin Michelin-tähdissäkin.
Ja se soi ja se soi ja se soi ja se soi – Anne Välinoron kolumni Savonlinnan Oopperajuhlilta
KOLUMNI | Näin rakennetaan kansakunnan ihanaa kesälumetta ihan pian koittavaa talvea ja idän puhureita vastaan – ja vain 40 kilometriä rajalta.
Elokuva-Aitta oli portti filmitähtien ja uutuusleffojen maailmaa
KOLUMNI | Huolellinen taitto teki vuonna 1932 syntyneen elokuvalehden lähes jokaisesta sivusta graafisen taideteoksen.