Suomeen uusi japanilaisen kirjallisuuden kustantamo – Imo lanseerattiin Tekstin talolla

Heikki ja Antti Valkama. Kuva: Eija Niskanen

Eija Niskanen, teksti

Uusi, japanilaiseen käännöskirjallisuuteen keskittyvä Imo-kustannus lanseerattiin Helsingissä Tekstin talolla. Kustantamon takana ovat Japania monella taholla maassamme tunnetuksi tehneet veljekset Heikki ja Antti Valkama.

Imo tarkoittaa japanilaista perunaa tai bataattia, sellaista vähän suomalaista perunaa makeampaa, jota usein myydään lähellä kauppojen sisäänkäyntiä grillistä tuoksua levittävänä. Maanläheinen ruoka siis, ja jotain samaa tuntuu olevan uudessa kustantamossakin.

Kustantamon varsinaisia omistajia on kaksi. Toinen on kustannustoimittaja Heikki Valkama, joka on tullut tutuksi niin YLEn Japani-uutisoijana kuin Japaniin sijoittuvien dekkarien kirjoittajana (lue arviot täältä ja täältä). Välissä on syntynyt pari ruokakirjaakin, tietysti japanilaisesta ruuasta. Toinen omistaja on graafinen suunnittelija Eeva Värtö, joka on myös Valkaman puoliso. Kirjoja kääntää veli Antti Valkama, joka on kääntänyt niin mangaa kuin Murakamiakin.

Heikki Valkama ja Eeva Värtö Helsingin Tekstin talon lanseeraustilaisuudessa. Kuva: Eija Niskanen

* *

Viime aikoina japanilaista nykykirjallisuutta on ilmestynyt useiltakin kustantajilta. Heikki Valkama kertoo avajaistilaisuudessa, että Imo-kustannus keskittyy aluksi 1900-luvun alkupuolen kirjallisuuteen, käytännön syynä se, että sen ajan teosten tekijänoikeudet ovat rauenneet ja Japanissa hyvin mutkikkaat käännösoikeuksien neuvottelut voi jättää välistä. Toinen alue tulee olemaan japanilainen lastenkirjallisuus.

Ensimmäinen julkaistu romaani on Fumiko Hayashin teos Kiertolainen (Hōrōki, 1930). Hayashin voisi määritellä jonkinlaiseksi esifeministiksi. Hayashi (1903–1951) tuli tunnetuksi omaelämäkerrallisilla teoksilla, joiden teemat – köyhyys, naisen asema, japanilainen arki – sijoittavat hänet myös Japanin proletaarikirjailijoiden joukkoon.

Kiertolainen kuvaa naista, joka kiertää paikasta toiseen, yöpyy majataloissa, kokee väliaikaista rakkautta, etsii työtä ja ruokaa – ja havainnoi samalla ympäristöään ja todellisuutta tarkkanäköisesti. Hayashin elinaikana Japani muuttui, teollistui ja sinne syntyi laaja kaupunkiväestö.

Kääntäjä Antti Valkama kertoo, että vaikka Hayashin kieli ei ole välttämättä jyrkästi iskevää, se on tarkkanäköistä ja sisältää hienovaraista oivaltavaa kuvausta.

Japanilaista elokuvaa tunteville useat Fumiko Hayshin teokset ovat tuttuja Mikio Narusen elokuvasovituksina.

Kansi: Eeva Värtö. Kuva: Imo-kustannus

* *

Eeva Värtö kertoo kansitaiteeltaan minimalistisen Kiertolaisen ulkoasun suunnittelusta. Ruskeasävyinen kansi tuo itselleni mieleen Japanin vanhat nuhjuiset kahvilat ja suojapaperin, joka japanilaisissa kirjakaupoissa aina laitetaan asiakkaan ostaman kirjan kansien ympärille.

Kannen simppeli kuvio viittaa tatamimattoon, joiden mittasuhde on 1:2. Japanissa huoneiden koko ilmaistaan tatameissa ja teoksessa kirjan minä kertoo asustelevansa huoneissa, joiden koko on kolme tatamia – pieni asunto, siis. Samalla tavalla koko teoksen muoto on normikirjasta poiketen yhden suhde kahteen. Väriä haettiin pitkään ja jopa paperilaatu määräytyi niin, että se on mahdollisimman lähellä Japanissa käytettävää kirjapaperia.

Japanissa julkaistaan ja on julkaistu valtava määrä kirjallisuutta, josta on toistaiseksi käännetty suomeksi vaan raapaisu. Uusi kustantamo on siksikin tervetullut.

Imo-kustannuksen kotisivuille täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua