Ei kaksinen dekkari, mutta hyvä kulttuuriopas – arviossa Heikki Valkaman Yakuzan kosto

24.08.2021

Kuvat: Petri Artturi Asikainen / Tammi

KIRJAT | Heikki Valkaman rikosromaaneja mainostetaan ruokakulttuuriin erikoistuneina ’gastrodekkareina’. Mutta parasta mahdollista lukemista ne ovat eritoten niille, jotka suunnittelevat matkaa Japaniin.

”Valkaman rikostarinat ovat heppoisia, mutta Japanin kulttuuriin, tapakulttuurin ja päivittäisen arjen kuvaaminen on hienoa luettavaa.”

ARVOSTELU

3 out of 5 stars

Heikki Valkama: Yakuzan kosto

  • Tammi, 2021.
  • 293 sivua.

Heikki Valkaman gastrodekkareiden päähenkilö on suomalainen huippukokki Riku Mäki. Mäki voisi olla joku tämän ajan tv-kokeista, joille intohimo ruoanlaittoon on tuonut julkisuutta, Michelin-tähden ja mukavasti rahaa, mutta myös ehkä onnettoman yksityiselämän. Mäen henkilöhahmoa on kehitetty jo sarjan kolmessa ensimmäisessä osassa ennen Yakuzan kostoa (Tammi, 2021), mutta aika ohueksi se edelleen jää.

Paljon elävämpi ja mielenkiintoisempi hahmo on Mäen ystävä, Tokion metropolin poliisin ylitarkastaja Matsuzaka. Miehet ovat tavanneet sarjan ensimmäisessä osassa, kun Mäkeä epäiltiin kollegan murhasta. Tästä alkoi tuttavuus, joka jatkuu läpi dekkarisarjan. En ole koskaan käynyt Japanissa, mutta siltikin uskon kuvaukseen ylitarkastaja Matsuzakan yksityiselämästä eli avioerosta japanilaisittain ja uuden ihmissuhteen etsinnästä. Nuhjuinen ylitarkastaja on paljon elävämpi kuin Mäki, joka on melko kliseinen tyyppi.

Valkama osaa kirjoittaa hyvin. Nykyisellä Ylen toimittajalla on kirjoittavan journalistin tausta muun muassa Imagen päätoimittajana, ja kirjoittajana hän onkin parhaimmillaan. Valkama on asunut Japanissa pitkään ja ilmiselvästi tuntee maata hyvin ja osaa kertoa Japanista ilman luennoivaa poljentaa. Teksti soljuu eteenpäin ja yhteiskunnan kuvailu monilta eri kanteilta tulee siinä luonnostaan mukaan, siinä ei ole mitään pakon tuntua.

Herkullisia kuvauksia

Ruokakulttuurin kuvaukset ovat kiehtovia, herkullisia, uusia. Sushia näissä kirjoissa ei juuri mainita, sen sijaan mennään eteenpäin paljon pidemmälle ja niitä kuvauksia on mukava lukea.

Ennen Yakuzan kostoa Valkaman dekkarisarja oli minulle aivan vieras. Koska se kertoi niin hyvin itselleni aivan vieraasta Japanista, jatkoin muihin osiin. En välttämättä kaipaa hieman kömpelöitä rikosraameja, mutta ymmärrän, että niiden kautta on oivallista kertoa maasta kokonaisuudessaan.

Sopii toivoa, että sekä Riku Mäki että ystävänsä ylitarkastaja Matsuzaka saavat kehittyä tyyppeinä niin, että kirjoja haluaa lukea tai kuunnella heidän vuokseen. Mutta mielelläni kyllä jatkossakin luen myös Japanin ruokakulttuurista ja arjesta.

Leena Reikko