Lukupäiväkirja 2026: osa 4 – Viisi erinomaista romaania

Kuva: Mikko Saari

Huhtikuu jäi lukukuukautena vuoden toistaiseksi hiljaisimmaksi. Kaikenlaiset kiireet veivät aikaa lukemiselta. Pelkällä iltalukemisella ei pitkälle pötkitä, iltapäivisinkin olisi hyvä ehtiä pysähtymään kirjan äärelle. Huhtikuussa sille on ollut niukanlaisesti aikaa. Vähän siis lyhyempi lista tällä kertaa.

Huhtikuun suurin kirjallinen tapaus omalta osaltani on Kirjavinkkien lehti. Päätoimittamani Kirjavinkit alkaa ilmestyä myös lehtimuodossa. PDF-tiedostona ilmaiseksi jaeltava lehti kokoaa yhteen pakettiin kaikki edellisen kuukauden kirja-arviot Kirjavinkeistä. Lehti on kokeilu tehdä vähän hitaampaa julkaisutoimintaa, kaiken ei tarvitse aina olla niin päivän päällä. Jos et siis jaksa seurata uusia asioita päivittäin, kenties kuukausittainen lehti palvelee sinua paremmin? Ajatus tuli loppukuusta ja lehden kanssa tuli nopeasti valmista; ensimmäinen numero ilmestyy samana päivänä kuin tämä lukupäiväkirja. Kokeilen lehden tekemistä puolisen vuotta, eli syksyllä sitten tarkastellaan, minkä verran lehti on saanut tilaajia ja onko sen tekemistä syytä jatkaa.

Olen kirjoittanut useimmista lukemistani teoksista pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten jo julkaistuihin arvioihin. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne joskus lähitulevaisuudessa.

* *

Kaunokirjallisuus

Fumiko Hayashi: Kiertolainen (Imo 2026, suom. Antti Valkama) – Japanilaista minä-romaania edustava klassikkoteos menee nykyään tietysti sujuvasti autofiktion alle. 1920-luvulla ilmestyneessä teoksessa kirjailija kuvaa päiväkirjamaisissa katkelmissa levotonta elämäänsä, jossa työ- ja asuinpaikat vaihtelevat. Tyyli on niin katkonaista, että välillä on vaikea seurata, missä mennään, mutta olennaista lienee irtonainen elämäntapa ja köyhyydessä kärvistely, jota kirja kuvaa hyvin. Uuden Imo-kustantamon julkaisu on esineenä tavattoman kaunis pelkistetyllä japanilaisella tavalla ja arvostan kääntäjän ja kustantajan teoksen loppuun liittämiä kommentteja ja taustoituksia; ne ovat tällaisessa teoksessa paikallaan. Juttu kustantamon perustamisesta.

Anu Kaaja: Siluetinleikkaaja (S&S 2026) – Osasin odottaa jotain kiinnostavaa ja sitä todella sainkin. Tämä ilahduttavan pienikokoinen kirja on täynnä kerroksia, fiktioita ja mielikuvitusmaailmoja, joiden välillä tapahtuu liikettä muun muassa siluetteja leikkaamalla. Siinä sivussa käsitellään pimeyttä, lapsia tappajina, lasten kohtelua todellisuudessa ja fiktiossa ja lapsitähtien osaa. Tämä vaatii sulattelua, enkä tiedä, kuinka hyvin kirja sittenkään avautuu, mutta kiehtovaan maailmaan se joka tapauksessa heitti ja oli kielellisesti kaunis. Lukijana voi siis olla tyytyväinen. Kati-Annika Ansaksen arvio. Arvioni Kirjavinkeissä.

Maylis de Kerangal: Jälkimaininkeja (Siltala 2026, suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen) – Pariisilainen nainen saa soiton poliisilta: Le Havresta on löytynyt tunnistamaton kuollut mies, jonka ainoa tuntomerkki on naisen puhelinnumero. Nainen kutsutaan Le Havreen jututettavaksi. Hän lähtee vanhaan kotikaupunkiinsa, jossa ei ole käynyt vuosikymmeniin, ja kokee siellä monenlaisia tuntemuksia. Kirja sivuaa Le Havren – tämän Ranskan Kouvolan – lähihistoriaa, dubbaajien ahdinkoa tekoälyn äärellä, satamia piinaavaa huumekauppaa ja Ukrainan tilannetta. Kaikkea tätä käsitellään kauniilla kielellä kiemuraisin virkkein. Arvioni blogissani.

Maria Lassila: Eeva ja harmaakaapu (Karisto 2020, kuv. Maria Vilja) – Tapasin Maria Lassilan Pirkkalaiskirjailijoiden verkostoitumistapahtumassa ja sain kuulla tästä kirjasta, joka oli muuten mennyt ohi. Hyvä, että kuulin, sillä tämähän on hieno! Aikoinaan Punni-palkinnon voittanut kirja käsittelee lapsen näkökulmasta lähisukulaisen itsemurhaa, vanhempien suremista ja salaisuuksien pitämistä lapsilta. Kuvituskin on kaunis lisä tähän. Hieno kirja vakavasta aiheesta.

Anne Muhonen: Salama-Anteri (Hertta 2026) – Kauhua nuorille säeromaanimuodossa. Pienessä rannikkokylässä nousee hurja myrsky ja nuoret joutuvat tarkastamaan, mitä vanhalle lasinpuhaltajalle kuuluu tämän erakkomökissä. Se johtaakin sitten seikkailuun, sillä edellisessä hirmumyrskyssä lasinpuhaltaja taikoi esiin elävän ukkosenjohdattimen, Salama-Anterin. Onnistuisiko sama nyt? Kirjassa on hyvää kauhutunnelmointia. Kuvituksessa on hienoja linoprinttejä ja jokunen takauma sarjakuvana, jotka tuntuvat tyylinsä puolesta vähän irrallisilta. Kokonaisuus on kuitenkin helppolukuinen kauhutarina. Arvioni Kirjavinkeissä.

Maija Niinimäki: Ei ihan niin noloa (Reuna 2025) – Sarjathan kannattaa aloittaa lopusta. Tämä on Viljami Vitikainen -sarjan kolmas osa, jossa ilmeisesti sarjan vallitsevana teemana ollut nolous alkaa helpottaa. Lastenromaani kertoo sijaiskotiin sijoitetusta Viljamista ja tässä osassa sarjaa muu perhe – isä, äiti ja isoveli – yrittävät päästä takaisin yhteyteen. Se herättää isoja tunteita, koska Viljami sekä haluaa että pelkää sitä, ja kaikkia muutoksia, joita asiasta seuraa. Mihin elämään Viljami ylipäänsä kuuluu? Pitänee lukea sarjan aikaisemmatkin osat, nyt kun tietää miten tässä käy.

Paula Noronen ja Kati Närhi: Yökoulu ja kadonnut opettaja (WSOY 2016) – Pyrkimyksissäni lukea enemmän pienten lasten kirjoja olen lainannut kirjastosta pinon Yökoulu-sarjaa. Tästä kirjasta alkavassa sarjassa tutustutaan vampyyri Marttaan ja zombie Paavoon, jotka käyvät hirviöiden yökoulua. Lasten tavallinen opettaja on kadonnut ja tilalla on epäilyttävä sijainen, jonka antamat tehtävät tuntuvat liittyvän pankkiryöstön suunnitteluun. Mistä on kyse ja löytyykö opettaja? Paikoin vähän turhankin nopeasti sinkoileva tarina on hauskan jännää huumoria vasta lukemaan oppineille.

Kreetta Onkeli: Selityspakki (Otava 2026, kuv. Ninka Reittu) – Vuonna 2013 alunperin ilmestynyt teos selittää lapsille monenlaisia asioita selkeällä, lapsentasoisella tavalla. Teos on ollut pidetty ja luonnollisesti pitkään loppuunmyyty, mutta nyt siitä on ilmestynyt uusi päivitetty ja ajanmukaistettu laitos. Eihän tällaista kirjaa voisi 13 vuoden takaa sellaisenaan uudelleen julkaista, vaikka aika iso osa kirjasta onkin aikaa kestävää perusasiaa. Mukana on pieniä tarinoita ja ytimekkäitä selityksiä, joista kaikista paistaa läpi perushumaani asenne, lämpö ja ystävällisyys ihmisiä kohtaan. Tämä on edelleen oivallinen kirja, joten hyvä että teoksesta on tehty uusi laitos.

Jyri Paretskoi: Sinä et tiedä minusta mitään (Karisto 2026) – Lyhyt kirja koostuu irrallisista katkelmista, joissa esitellään laaja toisiinsa kytkeytyvä henkilöverkko. Lähes kaikilla menee jollain tapaa huonosti, tämä ei todellakaan ole mikään hyvän mielen kirja. Yksittäiset tarinat ovat hyvin nopeita välähdyksiä, eivätkä useimmat mene kovin pitkälle henkilöidensä elämään. Siinä on puolensa; paljon jää lukijan mielikuvituksen varaan, mikä on ihan hyväkin, mutta osasta olisin kyllä toivonut saavani lukea pidemmältikin. Lopussa olevat Jälkikaiku-kysymykset kirjan tapahtumien pohdiskelemiseen ovat hyödyllisiä; kirja tuntuu aika täsmätyöltä yläkoulun äidinkielen tunneille. Aikuisillekin tekisi kyllä hyvää katsella tätä puolta nuorten elämästä. Arvioni Kirjavinkeissä.

Marisha Rasi-Koskinen: Mykkien lintujen museo (WSOY 2026) – Takaristin kylä jäi moottoritien alle. Sitä ennen siellä tapahtui jotain synkkää. Kahdella aikatasolla liikkuva romaani kuvaa Takaristin koulun elämää vuonna 1985 ja nykypäivässä podcastaaja Veronikan matkaa Takaristiin. Opettajan narsistinen manipulointi, lasten keskinäiset suhteet ja taustalla kylän tapa ottaa ulkopuoliset vastaan muodostaa kiehtovan asetelman, johon nykyaika kytkeytyy sulavasti. Taitavaa työtä ja 1980-luvun kuvaus tietysti viehättää kaikessa synkkyydessään.

Yang Shuang-zi: Matkapäiväkirja Taiwanista (Aula & Co 2026, suom. Rauno Sainio) – En ole varmaan koskaan lukenut kirjaa, jossa olisi mainittu yhtä paljon ruokia. Moni keittokirjakin jää ruokalajien määrässä kakkoseksi tälle kirjalle! Vuonna 1938 Taiwan oli Japanin siirtomaa ja tässä kirjassa japanilainen kirjailija kertoo pitkästä matkastaan Taiwanissa. Hän ei halua olla imperialistisen siirtomaahallinnon työkalu ja tavoittelee aitoa taiwanilaista kokemusta, mutta mitenhän se mahtaa onnistua? Apuna on taiwanilainen tulkki ja opas, josta tulee kirjailijalle myös ystävä. Siirtomaavallan varjossa ystävyyskin on kuitenkin vaikeaa. Kirja on rakennettu muotoon, jossa se esittää olevansa uusi käännös uudelleen löydetystä vanhasta teoksesta, esi- ja jälkipuheineen kaikkineen. Olipa kiinnostava kirja! Leena Reikon huomioita kirjasta.

Ali Smith: Gliff (Kosmos 2026, suom. Kristiina Drews) – Smith vuodenaikasarjoineen on roikkunut kirjallisen tietoisuuteni laitamilla jo pitkään, mutta en ole vielä lukenut. Nyt tämän scifiksi laskettavan kirjan myötä tuli tartuttua. Varsin epämääräisissä, mutta sinänsä uskottavissa tulevaisuuden oloissa kaksi lasta joutuu omilleen ja selviytymään vihamielisessä maailmassa, jossa on sisäpiiriläiset ja ulkopuoliset, verifioimattomat, joiden kodit tuhotaan ja jotka ajetaan pois. Kirja viittaa Huxleyn Uljaaseen uuteen maailmaan, vaikka ei siihen kovin suoraviivaisesti näyttäisi kytkeytyvänkään, mutta jonkinlaista uudelleenkerrontaa tässä on ilmassa. Taitavasti kirjoitetussa kirjassa pääosassa ovat lapset ja naiset, ulkopuoliset ja poissuljetut, ja se on aina hyvä se.

Elizabeth Strout: Haluan kuulla kaiken (Tammi 2026, suom. Kristiina Rikman) – Taas mennään Maineen ja saadaan kohdata kaikki Stroutin tutut henkilöt. Tarinan pääosassa on Bob Burgess, mutta isossa osassa on myös Lucy Barton, eikä Olive Kitteridgeltäkään vältytä. Tässä kohtaa Strout taitaa yksinkertaisesti palvella lukijoita tunkemalla kirjan täyteen tuttuja hahmoja. En valita: tämä oli kerrassaan sympaattinen kirja. Jos henkilöitä ei tunne, tämä epäilemättä tuntuu vähän kummalliselta ja jopa yhdentekevältä, mutta aikaisemmista Stroutin kirjoista nauttineille tämä on tietysti tervetullut paluu tuttujen henkilöiden pariin. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Heidi Viherjuuri: Hilja ja suuri remonttikesä (Kustannus-Mäkelä 2024, kuv. Nadja Sarell) – Hiljan perheessä kesä menee remonttihommissa, kun isä ryhtyy vihdoin remontoimaan vinttiä. Lapset joutuvat keksimään itselleen tekemistä, mutta Hilja ja Taimi keksivät kyllä monenlaista puuhaa ja kun mummot ja täti perustavat vielä teatteriseurueen, touhukas kesä on taattu. Remontti kiristää hermoja, mutta paletti pysyy kasassa jotenkuten. Hilja-kirjat ovat leppoisaa touhua ja tekemistä ja ihastuttavan tavallista lapsiperheen elämää, sopivan kaoottisella lisäkierteellä.

* *

Tietokirjat

Nick Crumpton ja Gavin Scott: Kaikki mitä olet tiennyt linnuista on pötyä! (Kustannus-Mäkelä 2026, suom. Terhi Leskinen) – Pötyä!-sarjan kirjat ovat isoja, näyttäviä lasten tietokirjoja, jotka kertovat uutta tietoa eläimistä. Tämä lintuja käsittelevä kirja tarjoaakin paljon kiinnostavaa tietoa linnuista ja vaikka otsikko vähän raflaava onkin, lasten kanssa kirjaa lukeva aikuinenkin oppii tästä varmasti jotain uutta. Erinomainen syy lukea tämä kirja on Gavin Scottin kuvitus: Scott on ennenkin ollut erinomainen eläinten kuvittaja ja tässä kirjassa hän on tehnyt parasta työtään. Kirjassa on kertakaikkisen upeita kuvia linnuista. Arvioni Kirjavinkeissä.

Alex Frith, Minna Lacey, Jonathan Melmoth ja Matthew Oldham: 100 asiaa ihmiskehosta (Lasten Keskus 2017, suom. Reija Jousjärvi) – Kunnon tietopaketti ihmiskehosta. Vaikka kirjalla on ikää jo lähemmäs kymmenen vuotta, on se silti edelleen mainio lasten tietokirja, jossa on paljon kiehtovia, opettavaisia ja todella ällöjä yksityiskohtia ihmiskehosta. Esimerkiksi veren suhteen herkille on luvassa monia ällötyksen hetkiä, eivätkä tiedot joita en vältämättä olisi tarvinnut jää siihen. Terveisiä vaan kaikille niille tuhansille silmäripsissä asuville punkeille! Tämän sarjan kirjoista kaikki ovat kyllä lämpimästi suositeltavia.

Sari Kivistö, Katariina Kärkelä, Erika Pihl ja Isa Välimäki: Kadonneet kirjallisuuden lajit : Nokturno, gaseeli ja muita unohdettuja aarteita (S&S 2026) – Kirjallisuudentutkijat esittelevät 30 kirjallisuuden lajityyppiä, jotka ovat sittemmin kadonneet tyystin tai vähintään käyneet hyvin harvinaisiksi. Loitsut, luomiskertomukset, sokraattiset dialogit, murhaballadit, idyllit ja nokturnot lienevät ainakin nimeltä tuttuja monille, mutta mitä ovat paraklausithyronit, chanson de toilet, aubadet, immramit, fabliaut ja priaamelit? Tästä se selviää. Artikkelikokoelma on kiinnostavaa luettavaa kirjallisuuden historiasta ja lajityypeistä kiinnostuneille, ja inspiraatiota etsivä kirjoittaja voi löytää uusia tyylilajeja kokeiltavaksi. Kati-Annika Ansaksen arvio. Arvioni Kirjavinkeissä.

James Maclaine: Et ikinä arvaa tätä kaikkea maailmasta (Lasten Keskus 2026, suom. Rauna Sirola, kuv. Malgorzata Detner) – Et ikinä arvaa -sarjan uusimmassa kirjassa tarkastellaan vaatimattomasti koko maailmaa. Luvassa on siis laaja valikoima erilaisia maantieteen ympärillä pyöriviä faktoja eri puolilta maailmaa. Kirjasta löytyy kaikenlaista kiehtovaa, hyvin havainnollistettua ja hauskaa tietoa maailman ilmiöistä tiedonjanoisten alakoululaisten iloksi.

Sinikka Vuola ja Tommi Melender: Romaanihenkilön elämä (WSOY 2026) – Luin vasta pari vuotta sitten tätä edeltäneen, alkujaan vuonna 2018 ilmestyneen Maailmojen loput -kirjan, jossa samat tekijät keskustelivat samalla formaatilla romaanien lopetuksista. Nyt aiheena ovat romaanihenkilöt eri muodoissaan. Kirjassa lähestytään romaanihenkilöitä tekijän ja lukijan näkökulmista, sekä klassikoissa että uudemmissa kirjoissa. Alussa on pidempiä dialogisia esseitä, sitten 24 pienoisesseetä, joissa tarkastellaan lähemmin yksittäisiä kirjoja. Tekijöiden ote on varsin korkeakirjallinen ja kirjallisuustieteellinen, mikä saattaa osan lukijoista pudottaa kyydistä. Lukijan näkökulmasta tätä voi kuitenkin hyvin suositella kirjallisuudesta laajemmin ja syvemmin kiinnostuneille; sellainen lukija saa tästä ajateltavaa ja lukuvinkkejä. Kati-Annika Ansaksen arvio.

* *

Kuvakirjat

Emma Jansson: Linnut (Lasten Keskus 2026, suom. Selma Öhman) – Luontopolulla-sarjan suomennokset ovat edenneet tähän lintuja esittelevään kirjaan, jossa käydään läpi 19 tavallista lintulajia. Linnuista on kauniit ja yksityiskohtaiset piirroskuvat, niitähän Jansson todellakin osaa tehdä, ja lyhyet pienille lapsille sopivat selostukset. Lopusta löytyy vielä pieni sanasto täydentämään tietoantia. Kovin paljon luettavaa kirjassa ei ole, mutta kyllä tästä jotain linnuista oppii ja onpahan kauniita kuvia.

Malin Kivelä, Martin Glaz Serup ja Linda Bondestam: Jos kohtaat sokeritoukan (Etana Editions 2026) – ”Kodissani on sokeritoukkia. Mitä se tarkoittaa? Että olet tehnyt jotain oikein!” Ilahduttavan sokeritoukkapositiivinen lasten kuvakirja auttaa näkemään luonnossa kaunista ja kiinnostavaa sielläkin, missä ensireaktio on inho. Humoristinen kuvitus ja hauska teksti toimivat somasti yhteen ja lopputuloksena on oikein mainio kirja. Samoilta tekijöiltähän on myös erinomainen kirja siitä, miten toimia kun kohtaa karhun. Toivon mukaan useampi lapsi kohtaa kuitenkin sokeritoukkia kuin karhuja. Kati-Annika Ansaksen arvio. Arvioni Kirjavinkeissä.

Maria Kuutti ja Saara Söderlund: Onni ja Aada kylpylässä (Karisto 2025) – Tämä kirjasarja kuvaa lasten ensimmäisiä kokemuksia ja arkista elämää. Tässä kirjassa Onni ja paras kaveri Aada menevät kylpylään, jossa Onni näkee ensimmäistä kertaa ison vesiliukumäen. Aadaa kiinnostavat kylpylän ohjetaulut, Onnia vanhusten vesijumppa. Paljon on siis koettavaa, ja sitä kaikkea tämä kuvakirja lähestyy lämpimästi ja uteliaisuudella.

* *

Uutuuskirjat

Teoksen listalla runoilija Veera Antsalon esikoisromaani Yön teollisuus lupaa nykyaikaista kummitustarinaa. Viimeksi romaanin julkaisseen runoilija Miira Luhtavaaran runokokoelma Kalat kulkevat lintuina pääsee listalleni. Molemmat Baabel-sarjan uudet kirjat kiinnostavat, sekä kiinalaisen Can Xuen novellikokoelma Ylös alas että japanilaisista klassikoista Sōseki Natsumen Kaivos. Barbara Pymin 1950-luvun klassikko Oivallisia naisia vaikuttaa mielenkiintoiselta ajankuvalta. Tietokirjojen puolelta Kaisa Häkkisen Tikusta asiaa – Suomalaisia sanontoja uppoaa tietysti etymologianystävään kuin veitsi voihin. Lastenkirjoissa Katja Bargumin ja Jenny Lucanderin Hämähäkkien ennätyskirja jatkaa muurahaiskirjan erinomaisissa jalanjäljissä.

Siltalan listan avaa Juhani Karilan Terapeuttini on ihmissusi, joka lupailee jotain kummallista Pienen hauen metsästyksen jalanjäljissä. Sirpa Kähkösen Marius vaikuttaa sivumääräänsä suuremmalta romaanilta. Pirkko Saision Ilmestyskirja lienee helposti lukemisen arvoinen. Jaakko Yli-Juonikkaan Vaurioituneiden aivojen painajaiset on esseekokoelma ja kiinnostaa heti merkittävästi enemmän kuin Yli-Juonikkaan viime vuosien fiktiotuotanto. Kaijamari Sivill on tehnyt uuden suomennoksen Sylvia Plathin Lasikellosta. Kuulostaapa hyvältä!

Hertan kuvastossa on Sini Helmisen Aarni-duologian avaus Anastettu avain, joka tarjoaa sateenkaarevaa keijuseikkailufantasiaa klassikoiden hengessä. Katri Alatalon nuortenkirja Mitä tapahtui Santra Sarkkiselle? sijoittuu Jyväskylään, mikä on aina plussaa. Päivi Haanpään Sakari ja Meira -duologian loppuosa Soolo pitää tietysti lukea, koska avaus oli niin hyvä. Seanan McGuiren Alla sokeritaivaan menee nyt varaukseen; en ole ihan varma, pidänkö sarjasta, siinä keväällä ilmestyvä kakkososa vaikuttaa paljon, mutta sitä odotellessa pistetään kolmas osa jo varaukseen.

Art Housen, Jalavan ja Tietosanomien kuvastossa on Octavia E. Butleria – valitettavasti ei vielä uusia suomennoksia, vaan uusintapainokset 1990-luvun alussa suomeksi ilmestyneestä Ksenogenesis-trilogiasta, alkaen nyt Aamunkoitolla. No, olen lukenut kirjat viimeksi melkein 25 vuotta sitten, joten ehkäpä ne voisi nyt uudestaankin lukea. Lisäksi luvassa on uusi suomennos ainakin Kindredistä, joten sitä odotellessa.

Aviadorin kuvastosta ensimmäinen osuma tulee tietokirjapuolelta. Andreas Koiviston Ikiaikainen kotimme – Arkeologinen matka muinaiseen Suomeen pääsee lukulistalle, kiitos Koiviston palkitun Ikikallion tarinoita -kirjan. Lasten ja nuorten puolelta Heidi Korkiakangaksen novellikokoelma Lemmikkieläinten hautausmaa kuulostaa lupaavalta.

SKS:n kuvastossa on paljon tietokirjoja, joihin en nyt jaksa paneutua, mutta kaunokirjallisuuden puolelta löytyy M. J. Höltän esikoisteos Luiden laulu, jonka kosmisessa nihilismissä kohtaavat Samuli Paulaharju ja H. P. Lovecraft.

Gaudeamuksen tietokirjalistalta nappaan Jaakko Suomisen Bingohuumaa ja Flipperin lumoa – Pelaaminen Kekkosen Suomessa, koska pidin Suomisen edellisestä sotienvälisen ajan peliviihdettä käsitelleestä kirjasta.

Aulalta löytyy Flann O’Brienin Hullu kuningas puussa, joka kuuluu 1900-luvun irlantilaisen kirjallisuuden suuriin klassikoihin. Kazuo Ishiguron tyttären Naomi Ishiguron Sadekatveen orvot on ensinnäkin yksi kauden kauneimpia kirjannimiä ja yhdistelmä kyberpunkia ja Studio Ghiblin fantasiamaailmoja puhuttelee, kirjailijan sukujuurista välittämättä. Vehka Kurjenmiekan Leinikki Tuuloksen vihastumisoppi on duologian avausosan myötä yksi kauden odotetuimmista kirjoista.

Kumman kuvastossa Deborah Marceron Hokkus pokkus pakoon! vaikuttaa oivaltavalta kuvakirjalta, johon tutustuu mieluusti tarkemmin.

Otavan runsaasta valikoimasta tartun ensimmäisenä Gaël Fayen Jakarandaan, joka kiinnostaa Afrikkaan sijoittuvana ja Fayen edellisen kirjan pohjalta. Annukka Salaman Villinä viety on aikuisille suunnattua tulista countryromanssia. Genre ei välttämättä hirveästi kiinnosta, mutta Salama kiinnostaa, ja on mielenkiintoista nähdä, mitä Salama aikuislukijoille kirjoittaa. Lastenkirjapuolelta Essi Suotulan ja Milja Laineen kuvakirja Sisu ja surusiili on kiinnostava esikoisteos. Meri ja Aleksi Korpelan Neljä hännätöntä rottaa ainakin näyttää upealta lasten dekkaritarinalta. Maryam Abuzaid-Ryun esikoisromaani Kompastellen vaikuttaa lupaavalta. Ingvild Bjerkelandin Paha-kirjan jatko-osa Paha – Ei pakopaikkaa on pakko lukea. Nuortenromaaneista nappaan listalle kaikki: Mari Kujanpään nuorten uupumusta käsittelevän Susirajan, Joona Hellmanin ja J. S. Meresmaan urheilumaailmaan sijoittuvan Poltteen, Kreetta Onkelin kahden pojan kesästä kertovan Hyödyttömät päivämme ja Jukka-Pekka Palviaisen luvattomista bileistä kertovan Kämppä tyhjänä.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua