Lohikäärmeen tähdittämä kirjallisuusilta Metsossa voi olla jännittävämpi kuin Leijonien taistelu jäähallissa

Anniina Mikama, Marisha Rasi-Koskinen ja Salla Simukka. Kuvat: Matti Kuusela

Matti Kuusela, teksti ja kuvat

Sattuupa hyvin. Melkein kuin sadussa: Roosalupin vuoden viimeisen tapahtuman haastateltavaksi astelee Salla Simukka, jonka teos Poika ullakolla, poika kellarissa on juuri edellisaamuna julkistettu Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaaksi (lue Petri Hännisen arvio teoksesta täältä).

Pääkirjasto Metsoon kokoontuneet parikymmentä LaNu-ihmisistä pääsevät kuulemaan tuoreeltaan, miltä ehdokkuus tuntuu.

– Hyvältä, oikein hyvältä. Olen kirjoittanut lapsille ja nuorille jo yli 20 vuotta, pääsin nyt ensimmäisen kerran ehdolle Finlandia-kisassa. Ei siis ole yhtään tuttua hommaa, tamperelaiskirjailija vakuuttaa.

– Erityisen hyvältä tuntuu jakaa ehdokkuus yhdessä JP Ahosen kanssa. Hän on aivan mahdottoman hyvä kuvittaja. En ollut aiemmin tehnyt yhteistyötä hänen kanssaan, mutta kun kustantaja ehdotti, niin suostuin heti. Olen aina ollut JP:n fani.

– Oli aivan parasta tehdä kirjaa hänen kanssaan. Olemme samanlaisen, erittäin huonon huumorin ystäviä. Muutenkin ymmärsimme toisiamme melkein pelottavan hyvin. Kun näin ensimmäiset kuvat, kauhistuin – JP oli selvästikin käynyt pääni sisällä katsomassa, mitä siellä on!

Salla Simukka julkaisi ensimmäisen nuortenromaaninsa 22 vuotta sitten.

Toisessa todellisuudessa

Poika ullakolla, poika kellarissa kertoo kahdesta 10-vuotiaasta pojasta: Alexis ja Max asuvat naapureina, toinen ullakolla, toinen kellarissa – ja kahdessa eri todellisuudessa.

– Etenkin nyt, tässä ajassa, tuntuu tärkeältä vierailla toisessa todellisuudessa, katsella maailmaa toisen ihmisen silmin, Silmukka miettii.

Simukka kertoo haluneensa kuvata ystävyyttä. Ja tällä kertaa nimenomaan kahden pojan välistä ystävyyttä.

(Silkasta omasta kokemuksesta voin kertoa, että paljon herkempää ja vaikeampaa aihetta maailmasta saa hakemalla hakea.)

– Aina ajatellaan, että vain tytöllä on sydänystävä, että pojat kulkevat porukoissa. Halusin näyttää, että pojallakin voi olla joku yksi, se erityinen. Halusin vähän sekoittaa maailmoita.

Marisha Rasi-Koskinen nosti esiin suosikkikirjailijoiden toimittaman novelliantologian, joka tuo Lewis Carrollin klassikkoteoksen tutuksi tämän päivän nuorille täysin uusista kulmista.

Unien kerääjä

Omassa todellisuudessaan kulkee myös toisen pojan isä. Hän kerää työkseen unia. Simukkaa ällistyttävän luontevasti haastatteleva Marisha Rasi-Koskinen pyytää tässä kohtaa Simukkaa lukemaan ääneen kohtauksen, jossa kuvataan kuinka unia kerätään.

Yleensä tällaiset ääneen lukemiset ovat joten kuten vaivaannuttavia. Ei tällä kertaa: teksti on riemastuttavan kiehtovaa, kaikki kuuntelevat lumoutuneina, salaisuuden ja mysteerin mykistäminä.

Mieleen nousee ajatus: ehkä ihmiset ovatkin käsittäneet kaiken väärin, ruvenneet tutkimaan tasan turhia asioita. Ehkä kaikki tärkeä ja oleellinen onkin toisessa todellisuudessa, unissa. Ja siinä, millaisia siltoja ne rakentavat vaikkapa kellarin ja ullakon välille.

Ennen kuin Salla Simukka lopettaa hän haluaa kertoa, miten tärkeä yksi kirja voi lapselle olla.

– Minulle oikeastaan kaiken maailmasta, niin oikeasta, väärästä kuin tärkeästä on opettanut Lea Pennasen Kettusaari.

Anniina Mikaman teos Tulen ja tuhkan tyttäret kertoo tyttöjen välisestä ystävyydestä.

Lohikäärmen kimppuun

Salla Simukan jälkeen Marisha Rasi-Koskisen haastateltavaksi nousee helsinkiläisvieras Anniina Mikama. Tosin hänkin ilmoittauttuu osittain tamperelaiseksi.

– Olen syntynyt täällä ja vierailen usein sukulaisteni luona. Ja ensimmäistä kirjaani aloin suunnitella Kangasalan kirkonkylän koulussa ensimmäisellä luokalla yhdessä ystäväni Marian kanssa. Ja häntä saan kiittää siitä, että uusimmassa kirjassani seikkailee lohikäärme.

Niin, Mikaman uusin kirja Tulen ja tuhkan tyttäret kertoo tyttöjen välisestä ystävyydestä ja taistelusta tuhoa kylvävää lohikäärmettä vastaan.

Simukan tavoin myös Mikama haluaa sekoittaa maailmaa.

– Olen kyllästynyt elokuviin, joista naissankarit ovat koviksia, pistävät kaikkia pahiksia turpaan ja pelastavat näin miehisin keinoin maailman. Halusin kirjoittaa kirjan, jossa tyttö ottavat käyttöön naisten omat vahvuudet, hän sanoo.

Ja nyt seuraa erinomaisen kiinnostava ja mieleenpainettava luettelo näistä naisellisista ja miehille ilmeisen oudoista vahvuuksista, joilla lohikäärme kukistetaan.

Tärkein on tietysti yhteistyö. Ja sitten seuraavat….

– Rohkeus, harkitsevaisuus, älykkyys, nokkeluus, huumorintaju, suunnitelmallisuus. Jokaisella on oma erikoisosaamisensa.

Totisesti mielenkiintoista. Ja tarkemmin ajateltuna täyttä totta. Ja näillä konsteilla lohikäärme – joka sekin on äiti, emo joka puolustaa lapsiaan – saadaan kenties kukistetuksi. Eipä siis pilata jännitystä, jota Mikaman kirjassa totisesti riittää.

Se ei ole ihme, kun kuulee hänen lapsuutensa suosilkikirjat – Robinson Crusoe, Aarresaari, Oliver Twist, Tarzanit… voisin allekirjoittaa jokaisen.

Mikama ei suosittelekaan Tulen ja tuhkan tyttäriä vain nuorille vaan kaikille seikkailunnälkäisille.

* *

Marraskuun Roosalupi päätty aplodeihin ja yleisön kehuihin: olipat hienot haastattelut, melkein kuin olisi seurannut jännitysnäytelmää.

Siltä se toisaan vaikutti. Haastattelija Marisha Rasi-Koskinen tiesi mistä puhui, ja ymmärsi esittää oikeat kysymykset, Simukka ja Mikama olivat avoimia, älykkäitä, rohkeita, ja uskalsivat myös haastaa kuulijoita.

Yhtään ei harmittanut, että jätin Suomi–Sveitsi-ottelun väliin ja harpoin läpi repalaisen marraskuisen illan Metsoon.

Yksi lohikäärme voittaa kevyesti 20 leijonaa.

Lisätietoa Roosalupista täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua