Kuvat: Liisa Valonen / Gummerus
KOLUMNI | Tietokirjailija Heikki Aittokoski sukeltaa uusimmassa teoksessaan suomalaisuuden ytimeen kunnallisen uimahallin saunan kautta.
”Suomalaisuutta ei voisi ymmärtää tutkimalla kaupan kassoja tai ruotsinlaivojen buffettikulttuuria.”
Useita teoksia julkaissut tietokirjailija Heikki Aittokoski sukeltaa uusimmassa tietokirjassaan suomalaisuuden ytimeen. Kunnon kansalainen -teoksessaan (Gummerus, 2024) Aittokoski on päätynyt tekemään laajennetun tapaustutkimuksen, jossa yhtä yksityiskohtaa toistuvasti kaivelemalla pyritään tekemään tulkinta yhteiskunnan ”sosiaaliskulttuurisesta muodosta”.
Laajennettu tapaustutkimus edellyttää tietysti tutkittavan yksityiskohdan huolellista valintaa. Suomalaisuutta ei voisi ymmärtää tutkimalla kaupan kassoja tai ruotsinlaivojen buffettikulttuuria. Yksityiskohtaan tulee liittyä jotain olennaisempaa, syvempää ja tunnistettavampaa.
Aittokoski on löytänyt suomalaisuuden ytimen kunnallisen uimahallin saunasta. Hänen tarkastelussaan saunaan kytkeytyy lukuisia toisiinsa niveltyä teemoja, jotka yhdessä kertovat suomalaisuudesta kitkaisesta muodonmuutoksesta alati muuttuvassa yhteiskunnassa.
* *
Lähestymistavakseen Aittokoski on valinnut myös viimeisten kymmenen vuoden aikana yleistyneen lyyrisen sosiologian. Tämän muun muassa Andrew Abbottin edistämän lähestymistavan ytimenä on ottaa etäisyyttä tutkimuksen pystyyn kuivuneeseen rakenteeseen (johdanto-teoria-aineistot-menetelmät-tulokset-yhteenveto), jonka keskeinen tavoite on lukijan vieraannuttaminen, ja korvata se vapaamuotoisemmalla ja lukijaystävällisemmällä otteella. Siten jos perinteinen tutkimus mittaa saunan penkkejä ja ilmanvaihdon määrää, lyyrisempi ote antaa tutkijan mielikuvitukselle tilaa.
Lyyrisen sosiologian hengessä Aittokoski visualisoi lukijalle saunan syvähenkistä elämää ja tiivistää sen rutiinien ryhmittämäksi kunnon kansalaisten hiljaisuudeksi. Tämä lauteille nousua seuraava kunnon kansalaisten hiljaisuus, näin tulkitsen, kytkee suomalaiset osaksi satavuotista kulttuurista ketjua. Rutiinit on hallittava, katse on kohdennettava oksanreikään, löyly on heitettävä, ämpäri on täytettävä ja – ennen kaikkea – suu on pidettävä kiinni.
Samaan kulttuuriseen kokonaisuuteen liittyy Aittokosken pääinformantin omapäisyys, joka konkretisoituu hänen uimatavassaan. Yhteiskunnan rakenne ja sosiaalinen paine eivät sopeuta häntä perusuimalajeihin vaan hän säilyttää oman tyylinsä. Uimatapaa ei Aittokoski kerro, mutta mieleeni se visualisoi saksanankkauintina, jossa uimari liike ei etene niinkään eteenpäin kuin ylös-alas ja jossa uimarin päähän sopii uimalakin sijasta saksalainen Pickelhaube. Suomalainen ei suostu synkronisoitumaan.
Saunan lauteet kytkeytyvät Aittokosken käsittelyssä suomalaisuuden muihin peruselementteihin, kuten laatikkoasumiseen, rikkonaisiin parisuhteisiin, elämän kolhuihin, sisällytyksettömiin töihin, sukupolvesta toiseen kulkeviin traumoihin ja ymmärtämättömyyteen. Näistä on suomalaisen miehen hyvä ammentaa ja korjata vääryys toisensa jälkeen.
* *
Suomalaisuuden ytimen paljastamiseksi Aittokoski lyyrisoi pääinformanttinsa kamppailuun kulttuurista muutosta vastaan. Tämä kiteytyy yhden miehen pyrkimykseen säilyttää saunan pyhä hiljaisuus. Miehen kamppailu kunnon kansalaisten elämäntavan puolesta ei kuitenkaan menesty. Vastapuolella on juttelijoiden loputon armeija. Tämä osaltaan kertoo myös suomalaisuuden ytimen muutoksesta.
Kaiken kaikkiaan Aittokoski on kirjoittanut ajatuksia herättävän tietokirjan suomalaisuudesta. Sitä lukiessa yritin miettiä, mikä muu tulotulokulma suomalaisuuteen olisi kunnallisen uimahallin saunaa parempi. Sellaista ei tullut mieleen. Paikoitellen se tuppasi naurattamaan, mutta sellaistahan se suomalaisuus on.
Juho Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
En nukahtanut, kun kuuntelin keskustelua kulttuuripolitiikasta ja kulttuurin tilasta
KOLUMNI | Marja Heinonen päätyi sattumalta kuuntelemaan Helsingin Tiedekulmassa järjestettyä keskustelutilaisuutta kulttuuripolitiikasta ja Yleisradiosta murroksessa.
Piti tulla päräyttävää, mutta tuli ihanhyvää
ESSEE | Väite kirjallisuusarvostelujen tai -juttujen ”toimimattomuudesta” on ongelmallinen, Kari Heino kirjoittaa kolumnissaan.
Hercule Poirot’n monet kasvot – Kolme Idän pikajunan arvoituksen päähenkilön tulkintaa
ESSEE | ”Monelle juuri filmatisoinnit ovat näkemyksiä, joiden mukaan Hercule Poirot’n hahmo mielletään. Toisaalta elokuvaversiot ovat saaneet kritiikkiä siitä, miten ne ovat muokanneet hahmoa.”
Väliaikaklippi Euroviisuissa paljasti kilpailun poliittisen luonteen, ja siksi pää puskassa on huono taktiikka
KOLUMNI | Suomea edustavien Pete Parkkosen ja Linda Lampeniuksen Liekinheitin on ennakkosuosikki, mutta viisuvoittajaa tärkeämpää olisi käydä rehellinen keskustelu Israelin asemasta kilpailussa.