Annikin Runofestivaali täytti kaikki odotukset – sateesta huolimatta

Hilja Grönfors Trio. Kuvat: Marja-Liisa Torniainen

Marja-Liisa Torniainen, teksti

Sade harjoitteli iltaan saakka pienellä tihkulla, kunnes iski kunnon kuurolla Risto Rasan runojen rakastajien täyttäessä katsomon ääriään myöten. Kukaan ei silti liikahtanutkaan paikaltaan, vaan yleisön ylle nousi monenkirjava sateenvarjokatto, jonka alla keskittyneesti kuunneltiin kaikki ”rasahduksetkin”, naurahdellen.

Annikin Runofestivaali (6.6.2026) oli oikea runsaudensarvi ohjelmatarjonnaltaan, ja satavuotiaan puutalokorttelin charmi aina yhtä valloittava. Tällä kertaa puistossa muutaman askeleen päässä oli ruokakojuja lehtipuiden alla ja ilmaista ohjelmaa. Mikä parasta, kaikki oli kasvisruokaa ellei aivan vegaania.

Illalla tasan klo 19.02 puistosta alkoi Tämän runon haluaisin kuulla -lähetys suorana paikan päältä. Sen voi kuunnella Yle Areenasta. Puistossa oli myös myös open mic ja sieltä löytyi sekä kirjabasaari että signeerauspiste.

Kaikki oli erinomaisen hyvin järjestetty, järjestettiinhän Annikin Runofestivaali jo 18. kerran. Hälyä pääsi halutessaan pakoon hiljaiseen huoneeseen.

Odotin kovasti tiibetiläisen Tenzin Tsunduen näkemistä, mutta hänelle olikin tullut viisumin kanssa vaikeuksia. Sekä hän että matkalaukullinen Intiassa suomeksi käännettyjä runokirjoja jäivät nyt saapumatta paikalle.

Tsunduen tilalle tuli algerialais-suomalainen lavarunoilija Dia Sofia, joka luki runoja omilla äidinkielillään suomeksi, darijaksi, englanniksi ja ranskaksi.

Kölö & Satu Kae

Ennen puoltapäivää esiintyivät yhdessä Kölö ja Satu Kae. Jälkimmäinen on alttoviulisti, musiikkipedagogi ja Göteborgista valmistunut taiteiden maisteri, joka konsertoi aktiivisesti freelancerina klassista ja populaarimusiikkia esittäen.

Kölö taas on tamperelaisen kirjailija Saara Metsärannan performanssisivupersoona ”ja baabelin kielen jäljitys-performanssi”. Yhdessä he saivat aikaan melko erikoislaatuisen esityksen, mikä sopi hyvin päivän teemaan.

”Kölö on etenduste sari, hääl, kõne ning räägija ise. Medan Kölö sjunger är den etnofuturistiskt kretslopp och avantgardstisk schamanistisk performans, medan den läser är det något helt annat. Spare times Kölö is avantgardening its flowers, pushing green up babalonian stems, waving its exemplimities like folklore, performance, pop music, rituals or liturgy under the only trinity of shaman, sheman, he-man and german she-p-herd.”

Kölö & Satu Kae. Juontaja Päivi Haanpää keltaisessa mekossa.

Nimikkotaiteilija Katariina Lillqvist

Elokuvaohjaaja, kuunnelmien tekijä, taiteilija ja kulttuurivaikuttaja Katariina Lillqvist otti mieluusti vastaan festivaalin nimikkotaiteilijan pestin, sillä teema tuntui hänestä läheiseltä. Hän kertoi haastattelussa sukunsa historiasta: joinain aikoina käytössä oli viisikin kieltä.

Lillqvistin töitä löytyi useasta kohteesta: Taidekioskissa animaatioissa esiintyneitä nukkeja ja itse animaatioita taas Kellarigalleriassa. Sieltä löytyy myös romanikulttuuriin kiinteästi liittyvä käsityöaihe, pitsit, joita hän tuottanut myös Romanikulttuurin museolle yhteisötaideteoksina.

Pitsisilta perustuu Helena Grönforsin perinteisiin pitseihin, kuten Pitsiristit-installaatioon, jossa muistellaan Pietari Brahen aikaan väestönsiirroissa kuolleita romaneja.

Nokkospyörä-kollaasi tuo tietoomme kehruuhuoneet, joihin romaninaiset vangittiin kehräämään nokkosista lankaa.

Lopuksi Lillqvist lauloi hurjan laulun, johon hänet oli innoittanut esiäiti, ensimmäinen Suomessa poltettu noita.

Katariina Lillqvist: Musta Madonna.

Mestarikansanlaulaja Hilja Grönfors

Päivän hurmaavimpiin hetkiin lasken Hilja Grönforsin esiintymisen trionsa kanssa, jossa soittavat kitaraa Valtteri Bruun ja haitaria Kiureli Sammallahti. Heitä voi kuunnella myös Annikin Runofestivaalin Spotify-soittolistalta. He saivat yleisön toivomaan tanssilavaa paikalle.

Mestarikansanlaulajan kunnian lisäksi Hilja Grönforsille on myönnetty taiteen akateemikon arvonimi ja hänet on palkittu Suomi-palkinnolla. Hänen yhteistyönsä kansanmusiikin tutkijoiden ja muusikoiden kanssa on tuonut romanimusiikkia laajempaan tietoisuuteen ja sitä on tallennettu tuleville sukupolville.

Grönforsin taide kumpuaa romaniperheen lauluperinteestä, joka arjessa on siirtynyt suullisesti sukupolvi sukupolvelta nykyhetkeen asti. Se koostuu vanhoista lauluista, joiden kulumattomina aiheina ovat rakkaus, kaipuu, menetys ja vaeltava elämäntapa. Ehkä juuri se liikkeen tuntu romaanimusiikissa on niin mukaansatempaavaa.

Grönforsin laulutyyliä kuvataan voimakkaan tunteikkaaksi ja pelkistetyksi, ääntään omaleimaiseksi ja tulkintaa perinteikkääksi.

Katariina Lillqvist on tehnyt Hilja Grönforsista ja Suomen romanien historiasta dokumenttielokuvan Eihän tämä maa minun omani ollut.

Joikuperinteen, jouhikon ja elektronisen äänimaiseman liitto

Saamelaismuusikko Ánnámáret (Anna Näkkäläjärvi-Länsman), jouhikonsoittaja Ilkka Heinonen ja konemuusikko Turkka Inkilä tarjosivat paikallaolijoille korkeatasoisen ja vaikuttavan konsertin, jonka aikana sadekin ensimmäisen kerran halusi laskeutua pihalle.

Joikuja, vaikka ei niissä varsinaisia sanoja olekaan, verrattiin festivaalikeskusteluissa runoihin. Niiden aihe on vain tunnettava, jotta pystyy lukemaan tarkemmin, mistä on kyse. Silmät suljettuina avartui musiikin myötä avarat tunturimaisemat ja ne avattuaan hätkähti havaitessaan olevansa jossain puutalokorttelin pihalla.

Ánnámáret asuu ja työskentelee Nuorgamissa, joka on maamme pohjoisin kylä. Hänen joikunsa porosaamelaiset juuret ja elämä Saamenmaan luonnon keskellä ovat hänen musiikkinsa ytimessä.

Tutkittuaan joikuperinnettä arkistotallenteista hän loi Nieguid duovdagat – Dreamscapes -teoksen, jossa joiku, jouhikon ääni ja elektroninen musiikki yhdistyvät videotaiteeseen. Dreamscapes-albumi oli hänelle kansainvälinen läpimurto, joka toi mukanaan esiintymisen Womex-festivaaleilla ja kaksi vuotta sitten markkinoille tullut Bálvvosbáiki-albumi valittiin vuoden kansanmusiikkilevyksi.

Tomas Venclova ja J.K. Ihalainen.

Tomas Venclova

Päivän kunniavieraaksi voi kutsua ensi syyskuussa 90 vuotta täyttävää liettualaista Tomas Venclovaa, jonka runoteoksen Vastarinnan säkeet on Palladium Kirjat julkaissut suomeksi viime vuonna. (Erkki Kiviniemi kirjoitti teoksesta joulukuun Parasta juuri nyt -palstallaan.

Venclova on myös kirjallisuuden tutkija ja kääntäjä, jonka äidinkieliin kuuluvat liettuan lisäksi puola ja venäjä. Täydellisesti hän hallitsee myös englannin ja latinan.

Varhaisimmat runot kirjassa ovat 1970-luvulta, uusimmat vuodelta 2016 ja loput 1990-luvulta. Niitä hän itse luki voimalla ja J.K. Ihalainen, festivaalin taiteellinen johtaja, toisti ne karheasti suomen kielellä uuden kirjan lehdiltä.

Tomas Venclova luetaan Euroopan keskeisiin nykyrunoilijoihin. Hänen koko elämäntyönsä korostaa, että yksi runouden tehtävistä historian tuhoavien voimien edessä on ”täyttää kieli äärimmilleen asti harmonialla ja järjellä, jotta sen avulla voidaan vastustaa ulkomaailman yksitoikkoisuutta ja ennustettavuutta”.

Toisinajattelijana Venclova karkoitettiin Liettuasta vuonna 1977, minkä jälkeen hän on vuodesta 1985 toiminut slaavilaisten kielten ja kirjallisuuden professorina Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa. Tätä nykyä hän asuu vanhassa kotikaupungissaan Vilnassa ja Yhdysvalloissa.

Venclova ei koskaan hylännyt runoutta ja häntä on käännetty yli 20 kielelle. Itse hän on kääntänyt venäläistä runoutta liettuaksi ja hänen ystäviään ovat olleet muun muassa Anna Ahmatova, Boris Pasternak ja Joseph Brodsky.

Tomas Venclova. Kuva: Annette Hornisher

Regina Roze

Luomoava nuori meksikolainen Regina Roze edustaa latinalaisamerikkalaista nykyrunoutta ja on aloittanut jo nuorena työskentelyn teatterin, tanssin ja kirjallisuuden parissa. Hän esittelee itsensä myös filosofina, dramaturgina ja esitystaiteilijana. Hänen esikoisteoksensa Liminal palkittiin nuorten runoilijoiden Premia de Poesía Joven -palkinnolla. Vuonna 2021 ilmestyi hänen viimeisin runokokoelmansa Mundano.

Filosofina Rozea ovat kiinnostaneet kehollisuuteen liittyvät hankkeet. Vuonna 2022 hän aloitti Popoesía-projektin, joka tuo yleisön saataville kokeellista runoutta ja kirjallisuutta sosiaalisen median ja työpajojen kautta. Hän esiintyy säännöllisesti runoutta ja musiikkia yhdistävissä esityksissä eikä kokeellinen musiikkikaan ole hänelle vierasta.

Rozen espanjankielistä runoutta voit kuunnella Annikin Runofestivaalin Spotify-soittolistalta.

Regina Roze signeerauspisteellä.

Written Portraits

Argentiinalaissyntyinen, Itävallassa asuva Ox Maló kirjoitti ensimmäiset runomuotokuvansa aamupäivällä ja uusi session iltaan mennessä useampaan kertaan tehden yhteensä neljä tuntia töitä. Mukana oli tanssija Tuuti Touhunen.

En ollut ainoa, josta se oli hyvä idea ‒ pitkä jono kiemurteli ainakin portille asti. Koivun alla Maló istui kirjoituskoneensa kanssa sateenvarjon suojassa ja loi muotokuvia edessään kulloinkin istuvista henkilöistä. Kieleksi saattoi valita englannin, espanjan, saksan tai ranskan. Allekirjoitetun runon malli sai mukaansa.

Näin on syntynyt lukemattomilla kirjallisuusfestivaaleilla tuhansia kirjoitettuja muotokuvia, joista on julkaistu kaksi kokoelmaakin.

Voi, miksi en jonottanut!

Runomuotokuvia sateessa.

Daniil Kozlov

Daniil Kozlov on tullut tunnetuksi runoilijana nimellä Susinukke Kosola. Luulin hänen asuvan Tampereella, mutta kaikki lähteet vakuuttavat hänen olevan turkulainen kirjailija, kustantaja ja sanataideohjaaja sekä Runografi-verkkofoorumin perustaja.

Kozlovin julkaisemat neljä runoteosta ovat saaneet lukuisia palkintoehdokkuuksia ja palkintojakin. Hänen vuonna 2017 ilmestynyneelle Varisto-kokoelmalleen myönnettiin Kalevi Jäntin palkinto. Variston hän kirjoitti käsin ja se painettiin sellaisenaan virheiden kera. Turkoosivyöhyke neljä vuotta myöhemmin yhdistää runoutta, esseistiikkaa ja säeromaania.

Kozlovn ensimmäinen proosateos Ryssä (2025) on autofiktiivinen, episodimainen esseeromaani, joka keskittyy tutkimaan hänen identiteettinsä kehittymistä Turussa suomenvenäläisenä 1990- ja 2000-luvuilla. Annikin Proosatauolla hän kertoi, kuinka runomuoto ei tuntunut enää riittävän, hän tarvitsi enemmän sanoja pohdintaansa, runojen kuulaus ja tiiviys ei tuntunut riittävän. (Anna Hollingsworthin Ryssästä Kulttuuritoimitukseen kirjoittaman arvion voit lukea täältä.)

Omissa ajatuksissaan Kozlov kutsuu kirjaa psykologiseksi trilleriksi. Se tuntuikin teoksena päivän kiinnostavimmalta ja ajankohtaisimmalta. Hän sanoo, ettei tajua mitään ‒ ei mitään – luokittelusta, ja että Ryssä syntyi juuri siksi, tätä aihetta tutkien omakohtaisista kokemuksista käsin ja siksi, että kenties se olisi myös jollekin toiselle hyödyllinen.

Aino Suonio haastattelee Daniil Kozlovia Proosatauolla.

* *

Einari Vuorela -palkinto (8500 euroa) jaetaan joka kolmas vuosi ansiokkaasta suomalaisesta runoteoksesta. Tänä vuonna ehdolla ovat Anja Erämaja, Lassi Hyvärinen, Carlos Lievonen, Pirjo Lyytikäinen ja Miia Toivio. Paikalla olleet runoilijat lukivat otteita kirjoistaan.

Vuoden 2026 palkintoraadin jäsenet ovat kirjailija Johanna Venho, lehtori ja kriitikko Penjami Lehto sekä kirjailija ja kriitikko Jukka Koskelainen. Runopalkinnon voittaja julkistetaan Einari Vuorelan seuran järjestämässä Korpirastas-juhlassa Keuruulla 13.9.2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua