Kristiina Wallin. Kuva: Henrietta Soininen
HENKILÖ | Kristiina Wallin lähti mukaan Kulttuuritoimituksen Viikon runo -sarjaan, jossa julkaistaan tämän vuoden loppupuolelle asti runo viikossa neljän runoilijan kierrolla. Sarja alkaa 28.2.2022.
“Ajattelen kirjoittamalla. Pyrin ymmärtämään todellisuuden merkityksiä ja ristiriitoja sanoittamalla sen, mikä jäsentyy arkikielen taakse. Uskon, että fiktio voi näyttää sen, mikä on totta, mutta ei suostu faktojen määrittelemäksi. Kirjoitan, koska kirjoittaessani olen läsnä ja onnellinen.”
Päivi Vasara, teksti
Runoilija Kristiina Wallinin tuotannossa tärkeitä teemoja ovat muistot ja muistaminen, ihmisen luontosuhde, identiteetti, aika ja alitajunta sekä kielen suhde aistitodellisuuteen ja havaintoihin.
Hän aloittaa helmikuun loppupuolella Kulttuuritoimituksen Viikon runo -sarjan, jossa neljä runoilijaa vuorotellen poimii tuotannostaan viikon runon. Valinnan valta kuuluu yksinomaan runoilijoille itselleen.
Onnellisuuden avain
Kristiina Wallin sanoo, että hän ajattelee kirjoittamalla.
– Kirjoittaminen on minulle kokonaisvaltainen olemassaolon tapa. Se on ajattelua ja havaintoja, mutta myös yhteyden hakemista alitajuisiin kuviin. Minulle kirjoittaminen on kielen, maailman, ajan ja ihmisyyden tutkimista. Kirjoitan, koska etsin arkikielen yli ulottuvaa kommunikaatiota, mutta myös siksi että kirjoittaminen ja siihen keskittyminen tekevät minut onnelliseksi.
– Kirjoitusprosessini ei mene niin, että ajattelisin ensin teemat tai vaikkapa tekstin rakenteen valmiiksi, vaan ajattelen kirjoittamalla. Kirjoitan orgaanisesti. Tässä syntyy yhteys tiedostamattomaan, alitajuiseen. Kirjoittaessa ovatkin läsnä alitajunnan taso, havainnon ja ajattelun taso sekä kielen taso.
Runoilija Kristiina Wallin kirjoittaa muun muassa siksi, että kirjoittaminen ja siihen keskittyminen tekevät hänet onnelliseksi. Kuva: Henrietta Soininen
Kieli on tärkeä
Kieli on Kristiina Wallinille runon kirjoittamisen ydintä.
– Runoudessa kieli tihentyy ja toisaalta merkitysten tasolla se avartuu. Rytmi on myös tärkeä, se on runon hengitystä. Rytmin tavoittamisen vuoksi luen runojani ääneen kirjoittaessani.
Kristiina Wallin on kirjoittanut runokokoelmia, radiodraamaa ja kaunokirjallisia kirjeitä sekä käsikirjoittanut lyhytelokuvan.
Radiodraamassa häntä kiehtovat niin ikään rytmi ja ääni. Hän on tehnyt myös äänitaidetta. Runoudelle ja ääniteoksille yhteistä ovat nopeat assosiaatiot ja merkitysten kerroksellisuus.
Pohjimmiltaan aina runoilija
Yhdessä Hannimari Heinon kanssa Wallin on tehnyt kaksi teosta, joissa on kaunokirjallisia kirjeitä.
– Mitä tahansa lajia kirjoitan, niin pohjimmiltani olen runoilija. Kaikki kasvaa ja kumpuaa runosta. Runo on kielen koti.
Hänen teoksensa ovat olleet ehdolla Runeberg-palkinnon, Einari Vuorela -palkinnon ja Tanssiva Karhu -palkinnon saajaksi. Vaikeampaa on olla näkemättä unia (S&S, 2021) on hänen ensimmäinen romaaninsa. Myös se käsittelee muistin ja muistamisen teemoja.
Ihmisen ja luonnon suhde on tärkeä ja toistuva teema Wallinin tuotannossa. Kuva: Kristiina Wallin
Runous uudistaa kieltä
Kristiina Wallinista on surullista, että runous asetetaan marginaaliin.
– Toivoisin, että runoutta kustannettaisiin enemmän. Runous on uutta luova voima meidän kirjallisuudessamme. Kun tila vähenee sellaisilta marginaaliseksi mielletyiltä lajeilta, kuten runous, esseistiikka ja novellit, koko kirjallisuus kapenee ja yksipuolistuu. Ne tarvitsevat tilaa ja näkyvyyttä, vaikka niitä pidetään ei-kaupallisina. Sillä mitä tapahtuu marginaalissa, on valtavasti merkitystä kielen ja ajattelun uudistamisen kannalta.
Kristiina Wallinilla on nyt kirjoittamisrauha, sillä hän on saanut Taiken kirjallisuuden alan kolmivuotisen apurahan. Hänen työskentelyssään luovan kirjoittamisen opettaminen ja kirjoittaminen vaihtelevat jaksoittain. Esimerkiksi kesäyliopistossa hän opettaa lyriikkaa seuraavan kerran ensi keväänä.
Metsäpoluilla kulkiessaan Wallin pohtii runojensa teemoja, kuten aikaa, muistoja sekä muistamista. Kuva: Kristiina Wallin
Kirjoitan kävelemällä
Kristiina Wallin on asunut Ylöjärvellä omakotitalossa kymmenisen vuotta. Lähellä on metsää, mikä on tärkeää.
– Kävely metsäpoluilla on vastapainoa kirjoittamiselle. Välillä minusta tuntuu, että kirjoitan kävelemällä.
Kirjoittaessaan, mutta myös metsäpoluilla kulkiessaan, hän pohtii runojensa teemoja, kuten aikaa, ihmisen ja luonnon suhdetta sekä muistoja ja muistamista.
– Muisti on yksi perusteemoistani. On kiinnostavaa miettiä sitä, mitä muistamme ja mitä unohdamme. Elämä ei ole yksi selkeä muistikuva, vaan välähdyksiä ja häivähdyksiä.
– Yksilön muistin ja maailman muistin välillä on jännite. Ajattelen, että on olemassa henkilökohtainen muisti, mutta myös ikään kuin planetaarinen muisti. Siksi kirjoitan runoihini ajan kerrostumia tai vaikkapa sukupuuttoon kuolleita eläimiä.
Kirjan sitominen on meditatiivista
Mielenkiintoinen meditatiivinen harrastus on kirjansidonta. Kristiina Wallin tekee itselleen ja ystävilleen tyhjiä kirjoja muistikirjoiksi.
Hän piti taukoa kirjoittamisen opettamisesta ja opiskeli 2000-luvun alussa kirjansitojan ammattitutkinnon. Hän on myös opettanut tätä taitoa.
– Minua kiinnostaa kirja esineenä ja kirjan historia. Käsityöläisyys on kiinnostavaa. Kirjan sitominen keskittää ajatukset konkreettiseen, joten se on meditatiivista tekemistä ja hyvää lepoa kirjoittamisesta.
Kristiina Wallin on opiskellut kirjansitojan ammattitutkinnon. Taito on hänelle meditatiivinen harrastus. Kuva: Henrietta Soininen
Meduusameri kuudes
Kristiina Wallinin kuudes runokokoelma Meduusameri (Tammi, 2020) oli ehdolla Runeberg-palkinnon 2021 saajaksi. Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto myönnettiin teokselle huhtikuussa 2021. Meduusameri kuljettaa ajan lomittaisiin kerroksiin, hajoamisen ja toivon kierteisiin, muistamiseen, kielen kudoksiin ja merellisyyteen sekä ekologisiin teemoihin.
Meduusameri sai runsaasti kiittäviä arvosteluja. Myös Kulttuuritoimitus huomioi kirjan:
”Runoilija etsii rajoja, reunoja – kaavat hän on hylännyt, koska hän tajuaa elämän määrittelemisen rajallisuuden. – – Tämän runouden takana näyttää olevan vakuuttunut taju kaiken ykseydestä ja luonnonlakien alaisuudesta.”
(Erkki Kiviniemi – lue arvio täältä)
Viikon runo -sarja alkaa helmi-maaliskuun aikana. Sitä ennen esitellään kaikki sarjaan osallistuvaa neljä runoilijaa. Sarjan idean jalostamisessa on ollut suurena apuna Erkki Kiviniemi.
Kristiina Wallin
Kristiina Wallin (s. 1971, Kankaanpää) on runoilija, kirjailija, kirjansitoja ja pedagogi.
Koulutukseltaan Wallin on filosofian maisteri Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan kotimainen kirjallisuus. Hän on opiskellut myös kirjansitojaksi Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa.
Kirjailijan uran ohella Wallin on työskennellyt muun muassa äidinkielen ja kirjallisuuden sekä sanataiteen opettajana.
Naimisissa kirjailija-sanataidepedagogi Jyrki Vainosen kanssa.
Tuotanto
- Kengitetyn eläimen jäljet (Tammi, 2005) (runokokoelma)
- Murtuneista luista (Tammi, 2007) (runokokoelma)
- Jalankantama (Tammi, 2009) (runokokoelma)
- Kaikki metrit ja puut (Tammi, 2012) (runokokoelma)
- Valon paino (Tammi, 2016) (runokokoelma)
- Puutarhakirjeitä (Atena, 2018) (kaunokirjallinen kirjeteos yhdessä runoilija Hannimari Heinon kanssa)
- Meduusameri (Tammi, 2020) (runokokoelma)
- Matkakirjeitä (Atena, 2020) (kaunokirjallinen kirjeteos yhdessä Hannimari Heinon kanssa)
- Vaikeampaa on olla näkemättä unia (S&S, 2021) (romaani)
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Minimalistista, tarkkaa ja säästeliästä kerrontaa – arviossa Henri Hirvenojan Djiboutin aavikon paino
KIRJAT | Hirvenojan Japani-kokoelman tavoin Djibouti-kokoelma on tavattoman informatiivinen myös asiasisällöltään, mutta tämä ei suinkaan vähennä sen arvoa runoteoksena.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
Kirsi Kunnas kirjoitti yli 40 vuotta sitten nuoren Jounin vihkoon Lahden kirjailijakokouksessa uniikin lorun
LUKIJOILTA | Lukijoiden muistoissa nousevat esiin sekä Kirsi Kunnaksen kirjoittamat rakkaat runot että huumorintajuinen ja välitön ihminen runojen takana.
”Ilman mielikuvitusta ei pärjäile” – Vilja-Tuulia Huotarinen ottaa runoteoksellaan osaa keskusteluun kirja-alasta
KIRJAT | Menettämisestä, säilyttämisestä on runomuotoinen puolustuspuhe ja ylistyslaulu kirjallisuudelle ja ylipäänsä taiteelle. Runokokoelma sisältää myös avoimen kirjeen ministerille.
