Kuvat: Teos
KIRJAT | Palkitun kirjailijan runoproosateos hämmentää ja huvittaa viedessään lukijan kahdelle erilaiselle matkalle. Luvassa on rikospaikkatutkimusta ja eskatologisia näkyjä.
”Onko tämä nautinnollista luettavaa; herättääkö tämä kiinnostavia tunteita ja ajatuksia? Näihin kysymyksiin vastaan epäilyksettä kyllä.”
ARVOSTELU
Markku Paasonen: Rikospaikka / Ilmestyskirja
- Teos, 2026.
- 75 sivua.
Markku Paasosen tuorein teos Rikospaikka / Ilmestyskirja (Teos, 2026) on kahdesta erillisestä proosarunoelmasta muodostuva kokonaisuus. Siinä on sivuja laihanpuoleisesti, mutta takakansi lupaa tekstien versovan tuuheasti moneen suuntaan. Tämä lupaus epäilemättä pidetään, sillä ensilukemalta näistä teoksista ei vielä kovin paljon irtoa, tai sitten irtoaa liiankin kanssa.
Rikospaikka on 34 lyhyttä lukua, joissa joku tuntemattomaksi jäävä taho kuvaa paikkaa, jossa jonkinlainen rikos on kenties tapahtunut. Mutta: ”Tapahtuminen on pelkkä harhautus. Suuren luokan harhautus epäilemättä, mutta harhautus yhtä kaikki. Jonkinlaista sikiämistä on kyllä hahmotettavissa, se vain on niin hidasta ja vaivihkaista, ettei voi puhua tapahtumisesta laisinkaan.”
Ei tässä lopulta suuria tapahdukaan, mutta kaikenlaista kuitenkin pyöritellään ja kieputellaan. Kuka tässä oikein puhuu? Se on mielenkiintoinen kysymys. Mistä rikoksessa on kyse?
”Olen vakuuttunut siitä, että rikos liittyy juuri tähän. Pääomaan on kajottu. Tai jonkun omaan päähän.”
Ilmestyskirja on kirjoitettu kuin raamatunjakeina, ja sen ensimmäinen luku kertoo, mitä hän on nähnyt. Toisessa käsitellään kysymys kotipaikasta, kolmannessa hänen syntymänsä päivä, neljännessä se, mitä sanoi suu joka puhui. Viimeisessä luvussa kysytään, mitä hän on kuullut. Mutta mistä? Maailmanlopun tunnelmissahan tässä ollaan, kuin Raamatun Ilmestyskirjassa.
Tunnelma on raamatullinen, mutta paljon muutakin. Paasosen loppuhuomautus paljastaa tekstin olevan väärällään sitaatteja ja lainattua materiaalia. Tunnistin Blade Runnerin kimmeltävät C-säteet Tannhäuserin portilta, paljon muuta en, joten siinä minun sivistykseni rajat. Kannattanee olla hyvin sivistynyt, tai sitten valmis koettelemaan ymmärryksensä rajoja.
Mutta ymmärtäminen on toki ylipäänsä väärä kysymys, kun runoudesta puhutaan, ja runouttahan tämä Paasosen teos on. Onko tämä nautinnollista luettavaa, on se olennainen kysymys; herättääkö tämä kiinnostavia tunteita ja ajatuksia? Näihin kysymyksiin vastaan epäilyksettä kyllä.
Olen viihtynyt Paasosen teosten parissa aikaisemminkin, eikä tämä ollut poikkeus. Kahdesta osasta Rikospaikka on hivenen helpommin lähestyttävä, mutta minua Ilmestyskirjan omintakeinen vyörytys kiinnosti lopulta enemmän. Paasonen on taitava kirjoittaja, joka saa tekstinsä soimaan; niin nytkin.
Mikko Saari
@msaari
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mitä Jeesuksesta tiedetään ja mitä kuvitellaan – arviossa Historian Jeesus ja salaliittoteoriat
KIRJAT | Matti Kankaanniemi on kirjoittanut kansankielisen mutta tieteellisesti pätevän johdatuksen Jeesuksen historiallisuutta koskeviin kysymyksiin.
Dekkarin ympäristö viehättää, mutta tapahtumat hätkähdyttävät – arviossa Paula Hotin Murha Lochinverissä
KIRJAT | Paula Hotti palaa kolmannessa Halla-sarjan dekkarissa Skotlannin ylämaille, missä matkajournalisti ja kirjailija vietti kymmenkunta vuotta sitten kesiään kokkina.
Rikkaasti kuvitettu kasvutarina – arviossa Taru Kumara-Moision ja Rimma Erkon Kaislankuiske
KIRJAT | Kaislankuiske on ajankohtainen, informatiivinen, hellyttävä, hauska, oivaltava ja tunnetaitoja opettava lastenkirja.
Waltarin tunne-elämän kriisit heijastuivat klassikkokirjan hahmoihin – arviossa Panu Rajalan Sinuhen synty
KIRJAT | Sinuhen synty on peräti 45. Panu Rajalan teos. Mika Waltarin lisäksi Rajala on tutkinut monia muitakin kotimaisen kirjallisuuden mestareita, kuten Sillanpäätä, Leinoa, Kiantoa ja Meriluotoa.