ELOKUVA | Helsingin kansainvälinen elokuvafestivaali, Rakkautta ja anarkiaa, alkoi torstaina poikkeusolosuhteissa. Koronapandemia on vaikuttanut festivaalijärjestelyihin siinä missä lähes kaikkiin kulttuuritapahtumiin.
Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat
Silmiinpistävää on, että jonoja ei synny. Teatterisaleihin päästetään yleisö paljon ennen näytösten alkua, eikä auloissa tarvitse odotella. Salikohtaista yleisömäärää on rajoitettu niin, että jokaisen käytettävissä olevan istuimen kummallakin puolella on kaksi tyhjää istuinta. Käsidesiä tarjotaan joka nurkalla. Kansainvälisiä vieraita ei ole.
Jotta päästäisiin edes jonkinmoisiin kävijämääriin, näytösmääriä on rajoitusten vastapainoksi lisätty. Jopa avajaisseremoniat vietettiin kahdesti – ja tavallista kutistetummin. Tungosta ei tarvinnut festivaalin pääteatterin, Bio Rexin aulassa kokea.
On myönnettävä, että todellinen festivaalitunnelma puuttuu erikoisjärjestelyjen takia. Yleisön kokoontumiset ja tuttujen tapaamiset luovat oman fiiliksensä, kun voidaan vaihtaa kuulumisia ja festivaalikokemuksia. Nyt sellaista ei ole. Vaikka elokuvia on aivan riittävästi, festivaalitunnelmaa tosi kävijä kaipaa.
Talia Rydel (vas.) ja Sidney Flanigan muodostavat elokuvan kaksikon. Kuva: HIFF
Nuorten naisten koettelemuksella festivaali käyntiin
Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin avajaiselokuvana nähtiin raikas nuorisokuvaus, Eliza Hittmanin ohjaama Never Rarely Sometimes Always. Elokuvan keskiössä on Autumn, jota esittää erinomaisesti uusi tulokas, Sidney Flanigan.
Autumn näyttää aluksi tavanomaiselta 17-vuotiaalta pikkukaupungin tytöltä. Hän on osa-aikaisesti supermarketin kassalla ja hän rakastaa laulamista ja kitaransoittoa. Äiti ja isäpuoli eivät anna tytölle juurikaan huomiota. Lähin ystävä on Skylar (Talia Ryder).
Autumn ja Skylar ovat sielunsiskoja, jotka pystyvät kommunikoimaan keskenään. Kun Autumn kertoo olevansa raskaana, alkaa yhteinen seikkailu New Yorkiin keskeyttämään raskaus, koska moinen toimenpide kotikaupungissa Pennsylvanian osavaltiossa olisi kaikin puolin skandaali, ja alaikäinen tarvitsisi lisäksi vanhempiensa suostumuksen. Salaisuus täytyy säilyttää.
Sidney Flanigan näyttelee taitavasti nuorta raskaana olevaa Autumnia. Kuva: HIFF
Vaikka elokuvan aihe on rankka, tarinan käsittely ei suinkaan ole synkkä, päinvastoin. Se ottaa kantaa inhimillisesti ja sympaattisesti amerikkalaiseen aborttioikeuteen ja samalla naisten asemaan. Erityisesti nyt aihe näyttää ajankohtaiselta, kun maassa on vallassa konservatiivien hallitsemat voimat.
Hittmanin kanta on selkeä. Hän yksinkertaisesti maalaa realistisen muotokuvan kahdesta nuoresta naisesta vaikeassa, mutta aivan uskottavassa tilanteessa, johon ei ole helppoja vastauksia. Hän esittää myös näkökulman siitä, miten naisia kohdellaan ja pidetään seksiobjekteina. Autumn ja Skylar joutuvat jatkuvasti miesten epäkunnioittavan huomion kohteeksi, oltiinpa heidän työpaikallaan kaupassa tai julkisessa kulkuvälineessä.
Autumnin ei tarvitse kertoa koko tarinaansa vallitsevista olosuhteista, eikä hän sitä teekään. Sen sijaan taitavasti näyttelevän Flaniganin esitys kertoo katsojalle sen, että pidättäytymällä tarinansa kertomisesta sanotaankin enemmän. Ja harvoin nähdään näyttelijän puhuvan mutisten yksittäisiä sanoja yhtä tehokkaasti, tunteikkaasti ja ymmärrettävästi kuin mitä Flanigan tekee. Liikuttavimpia ja puhuttelevimpia hetkiä ovat ne, joissa Autumn ja Skylar yhdistävät kätensä tukien toisiaan nuoren ihmiselämän kovimmalla hetkellä.
Never Rarely Sometimes Always sai vuoden alussa ensi-iltansa Sundance-festivaalilla Yhdysvalloissa ja pääsi Berliinin festivaalin kilpailusarjaa. Molemmilla festivaaleilla elokuva palkittiin.
Kuvia avajaisista
Festivaalin toiminnanjohtaja Anna Möttölä ja taiteellinen johtaja Pekka Lanerva toivottavat yleisön tervetulleeksi.
Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa työskentelevä Otto Kylmälä tuli avajaisnäytökseen.
Espoo Cinén ohjelmistopäällikkö Mickael Suominen on helpottunut, kun oma festivaali saatiin syyskuun alussa pidetyksi.
Samppa Ranta on suunnitellut festivaalin graafisen ilmeen. Bio Rexin interiööri antaa hänelle osuvan taustan.
Festivaalin toiminnanjohtaja Anna Möttölä ja taiteellinen johtaja Pekka Lanerva toivottavat yleisön tervetulleeksi.
Rakkautta ja anarkiaa Helsingissä 27.9.2020 asti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Oppenheimer lähti Oscar-kisaan ennakkosuosikkina, vaikka ehdolla oli parempiakin elokuvia
ELOKUVA | Nyt on aika veikata Oscareita! Parhaan elokuvan Oscarista kilpailee yhdeksän elokuvaa – mitä palkintoja ehdokkaille on luvassa ja mikä elokuva lopulta vie voiton?
Vaikkei vielä osaisi, aina kannattaa kokeilla – lähikuvassa lyhytelokuvien tekijä Iiti Yli-Harja
TAMPERE FILM FESTIVAL | Jos lyhytelokuvan nimi on ”Täällä haisee hiiri”, kiinnostus nousee heti. Ja uteliaisuus lisääntyy, kun saa tietää, että kyseessä on Iiti Yli-Harjan teos.
