ELOKUVA | Helsingin kansainvälinen elokuvafestivaali, Rakkautta ja anarkiaa, alkoi torstaina poikkeusolosuhteissa. Koronapandemia on vaikuttanut festivaalijärjestelyihin siinä missä lähes kaikkiin kulttuuritapahtumiin.
Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat
Silmiinpistävää on, että jonoja ei synny. Teatterisaleihin päästetään yleisö paljon ennen näytösten alkua, eikä auloissa tarvitse odotella. Salikohtaista yleisömäärää on rajoitettu niin, että jokaisen käytettävissä olevan istuimen kummallakin puolella on kaksi tyhjää istuinta. Käsidesiä tarjotaan joka nurkalla. Kansainvälisiä vieraita ei ole.
Jotta päästäisiin edes jonkinmoisiin kävijämääriin, näytösmääriä on rajoitusten vastapainoksi lisätty. Jopa avajaisseremoniat vietettiin kahdesti – ja tavallista kutistetummin. Tungosta ei tarvinnut festivaalin pääteatterin, Bio Rexin aulassa kokea.
On myönnettävä, että todellinen festivaalitunnelma puuttuu erikoisjärjestelyjen takia. Yleisön kokoontumiset ja tuttujen tapaamiset luovat oman fiiliksensä, kun voidaan vaihtaa kuulumisia ja festivaalikokemuksia. Nyt sellaista ei ole. Vaikka elokuvia on aivan riittävästi, festivaalitunnelmaa tosi kävijä kaipaa.
Nuorten naisten koettelemuksella festivaali käyntiin
Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin avajaiselokuvana nähtiin raikas nuorisokuvaus, Eliza Hittmanin ohjaama Never Rarely Sometimes Always. Elokuvan keskiössä on Autumn, jota esittää erinomaisesti uusi tulokas, Sidney Flanigan.
Autumn näyttää aluksi tavanomaiselta 17-vuotiaalta pikkukaupungin tytöltä. Hän on osa-aikaisesti supermarketin kassalla ja hän rakastaa laulamista ja kitaransoittoa. Äiti ja isäpuoli eivät anna tytölle juurikaan huomiota. Lähin ystävä on Skylar (Talia Ryder).
Autumn ja Skylar ovat sielunsiskoja, jotka pystyvät kommunikoimaan keskenään. Kun Autumn kertoo olevansa raskaana, alkaa yhteinen seikkailu New Yorkiin keskeyttämään raskaus, koska moinen toimenpide kotikaupungissa Pennsylvanian osavaltiossa olisi kaikin puolin skandaali, ja alaikäinen tarvitsisi lisäksi vanhempiensa suostumuksen. Salaisuus täytyy säilyttää.
Vaikka elokuvan aihe on rankka, tarinan käsittely ei suinkaan ole synkkä, päinvastoin. Se ottaa kantaa inhimillisesti ja sympaattisesti amerikkalaiseen aborttioikeuteen ja samalla naisten asemaan. Erityisesti nyt aihe näyttää ajankohtaiselta, kun maassa on vallassa konservatiivien hallitsemat voimat.
Hittmanin kanta on selkeä. Hän yksinkertaisesti maalaa realistisen muotokuvan kahdesta nuoresta naisesta vaikeassa, mutta aivan uskottavassa tilanteessa, johon ei ole helppoja vastauksia. Hän esittää myös näkökulman siitä, miten naisia kohdellaan ja pidetään seksiobjekteina. Autumn ja Skylar joutuvat jatkuvasti miesten epäkunnioittavan huomion kohteeksi, oltiinpa heidän työpaikallaan kaupassa tai julkisessa kulkuvälineessä.
Autumnin ei tarvitse kertoa koko tarinaansa vallitsevista olosuhteista, eikä hän sitä teekään. Sen sijaan taitavasti näyttelevän Flaniganin esitys kertoo katsojalle sen, että pidättäytymällä tarinansa kertomisesta sanotaankin enemmän. Ja harvoin nähdään näyttelijän puhuvan mutisten yksittäisiä sanoja yhtä tehokkaasti, tunteikkaasti ja ymmärrettävästi kuin mitä Flanigan tekee. Liikuttavimpia ja puhuttelevimpia hetkiä ovat ne, joissa Autumn ja Skylar yhdistävät kätensä tukien toisiaan nuoren ihmiselämän kovimmalla hetkellä.
Never Rarely Sometimes Always sai vuoden alussa ensi-iltansa Sundance-festivaalilla Yhdysvalloissa ja pääsi Berliinin festivaalin kilpailusarjaa. Molemmilla festivaaleilla elokuva palkittiin.
Kuvia avajaisista
Rakkautta ja anarkiaa Helsingissä 27.9.2020 asti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tervetuloa elokuviin lauantaina 30.11. Kulttuuritoimituksen kanssa – katsotaan yhdessä Nainen jolle puu puhui
LUKIJOILLE | Hyvät lukijat, kutsumme teidät Kulttuuritoimituksen päivänäytökseen elokuvateatteri Arthouse Cinema Niagaraan Tampereen Kehräsaareen lauantaina 30.11.2024.
Levoton Tuhkimo sai juhlavan vastaanoton, kun Dingon henki palasi päiväksi kotiin Poriin
ELOKUVA | Dingo-huumaa oli mahdollista elää vielä yhden kerran, yhden päivän ajan Porissa. Kulttuuritoimitus seurasi, kun Levoton Tuhkimo -elokuva sai maailmanensi-iltansa.