Kuin kuvastimessa #59: Bad Luck Blackie (1949)

Kuvat kuvakaappauksia elokuvasta.

Kuin kuvastimessa

Artikkelisarjassa esitellään kiinnostavia elokuvaharvinaisuuksia läpi historian ja annetaan vinkkejä niiden näkemiseen. Lue kaikki sarjan jutut täältä.

* *

Bad Luck Blackie. Yhdysvallat, 1949. Ohjaus: Tex Avery. Käsikirjoitus: Rich Hogan. Pääosissa: Tex Avery, Pat McGeehan, Harry Lang, William Hanna.

Pidän kulta-ajan amerikkalaista lyhytanimaatiota yhtenä parhaista esimerkeistä siitä, mitä puhdas elokuva voi tarkoittaa. Juuri millään elokuvahistorian ajanjaksolla tai ilmiöllä ei ole samanlaista yhden taiteenlajin erityislaatuisuuden kiteyttävää voimaa, kenties klassisia MGM-musikaaleja lukuun ottamatta.

Vaikka Warnerin, Disneyn, Fleischer-veljesten, MGM:n ja muiden studioiden vuosina 1928–1959 liukuhihnalta julkaisemat piirretyt ovat äärimmäisen viihteellisiä, ne venyttävät elokuvallisia ilmaisukeinoja. Animaation ja avantgarden välillä on aina jonkinlainen kytkös, ja klassisten animaatioiden riemukas slapstick havainnollistaa sitä erinomaisesti.

Gag, siis naurattava pila, vitsi tai näky, on kuningas. Yleisö on saatava nauramaan, ja koska tsoukkeihin tarvitaan jatkuvaa variaatiota, ovat nerokkaimmat aikakauden ohjaajat laajentaneet elokuvallisen huumorin mahdollisuuksia animaation avulla. Animaatio käsittelee sujuvasti elokuvan metatasoja häiritsemättä katsojakokemusta ja tuntuen samalla hauskalta.

* *

Frederick ”Tex” Avery (1908–1980) on yksi elokuvahistorian arvostetuimmista animaattoreista. Walter Lantzin (Nakke Nakuttajan isän) studioilla aloittanut, sarjakuvapiirtäjyydestä haaveillut mies siirtyi pian Warnerille. Warnerin animaatioissa vapaus kukoisti, ja Avery pääsi toteuttamaan itseään. Hän oli mukana keksimässä Repe Sorsaa, Elmeriä (nimellä Egghead) ja Väiski Vemmelsäärtä sekä pelasti Putte Possun unohdukselta. Hän lienee epäsuorasti yksi maailman lapsia ja aikuisia viihdeluomuksillaan eniten ilahduttaneista ihmisistä.

Warnerin piirretyt menettivät vuosien mittaan teräänsä. Erityisesti studion merkittävin animaattori Chuck Jones alkoi ajan mittaan pehmentää hahmoja. Väiskistä tuli itsekkään anarkistin sijasta aina hyvän puolella oleva vekkuli. Repe muuttui virnuilevasta mielipuolesta studion omaksi Aku Ankaksi. Jopa Putte Possu kadotti orastavia mielipuolisuuden oireitaan ja ajautui ikuiseen straight manin asemaan.

Työnarkomaanina tunnettu Avery lähti Warnerilta ovet paukkuen vuonna 1941, kun erään hänen animaationsa lopetukseen puututtiin studion toimesta. Hänet palkattiin välittömästi Metro-Goldwyn-Mayerille. Ratkaisu oli erikoinen, sillä MGM oli Warneria konservatiivisempi studio, eikä sen animaatio-osaston tuottaja Fred Quimby ymmärtänyt aikalaistodistusten perusteella huumorista yhtään mitään.

Ehkä juuri Quimbyn välinpitämättömyyden vuoksi Averylla oli vapaat kädet tehdä uskaliaita vitsejä ja kokeilla animaation rajoja. MGM:n työntekijänä hän loi omimmat hahmonsa: seksikkään Punahilkan, tätä kiimaisena ulvovan suden ja stoalaisen aneemisen Lurppa-koiran, jota ei hetkauta mikään vastoinkäyminen.

* *

Bad Luck Blackie (1949) on yksi Averyn parhaista, ellei paras MGM:lle tekemä animaatio. Se on havainnollistava esimerkki siitä, miten seitsemän minuuttia käytetään tehokkaasti gagien sarjatulitukseen. Samalla se on oppitunti komedian teoriasta.

Simpsoneiden klassisella viidennellä kaudella on kuuluisa jakso Cape Feare, jonka eräässä kohtauksessa ilkeä Sideshow Bob astuu yhdeksän kertaa haravaan demonstraationa siitä, että vitsi muuttuu toistuessaan ensin epähauskaksi ja sitten uudelleen huvittavaksi. Bad Luck Blackie on varhainen malliesimerkki tästä periaatteesta.

Mustan kissan käveleminen tiellä tuottaa epäonnea. Valkoista kissanpentua kiusaava bulldog saa tuntea sen nahoissaan, kun pikkukissan apuun kutsuma Blackie astelee koiran editse aiheuttaen katastrofeja. Käytännössä animaatio perustuu yhteen ainoaan vitsiin: minkä uuden esineen koiran päähän voi tiputtaa ja pysyykö temppu joka kerta hauskana?

Vastaus on, että tietenkin pysyy, koska Avery on tässä vaiheessa luomisuransa viimeisellä huipulla. Gag yhdistää vaivattomasti sekä yllätyksen että ennakoitavuuden. Vitsi on aina sama mutta hienokseltaan varioitu, absurdeihin mittasuhteisiin kasvava ja siksi hulvaton.

* *

Bad Luck Blackieta ei nosteta yleensä ensimmäisenä esille Averyn suurimmista töistä puhuttaessa, mutta se on yksi viidestäkymmenestä maailman parhaana pidetystä animaatiosta teoksessa The 50 Greatest Cartoons (Turner Publishing, 1994). Teoksen valikoiman äänesti tuhat ammattilaisanimaattoria ympäri maailmaa. Bad Luck Blackie onkin saanut suurta arvostusta ennen kaikkea alan tekijöiltä itseltään.

Toisaalta jotkut kirjoittajat, kuten Jari Lehtinen teoksessaan Animaation historia (Finn Lectura, 2013), ovat halunneet korostaa Averyn ammatin työmiesluonnetta: ei ole aikaa ajatella taidetta, kun on paketoittava makkaraa kansalle. Animointi kun oli tuohon aikaan liukuhihnatyötä. Suuruus syntyy sivutuotteena.

Onhan se niinkin, turha romantisointi tekee usein hallaa. Eikä pelkkää taiteen omaa taiteellisuutta ajattelemalla synny kovin hyviä teoksia. Mutta Lehtinen on osin väärässä: Kultaisen ajan animaattoreista osa nimenomaan ymmärsi oman visionsa arvon ja varjeli omaa ääntään. Siksi osa heistä taisteli studioiden kontrollia vastaan. Averykin vaihtoi Warnerilta MGM:lle saadakseen vapaat kädet.

* *

Taiteen palkitsevin elementti, jos siinä sellaista on, on juuri se, että teknisestä suorituksesta syntyy jotain, joka kykenee kurottamaan prosessinsa ylitse johonkin ravisuttavaan, mitenkään muuten ilmaisemattomissa olevaan. Ihmiset eivät itselleen tärkeimpiä taideteoksia listatessaan ajattele onnistunutta tekniikkaa, vaan jotain muuta, henkilökohtaisempaa. Katsojaa ei kiinnosta työn prosessi vaan oma kokemuksensa.

Itse koen, ettei ole mitään itua katsoa taidetta taiteena, jos siinä ei näe mahdollisuutta johonkin, jota joku toinen voi kutsua arjen pyhyydeksi ja toinen yritykseksi esittää sanoittamatonta. Juuri käsityöläisyys ja syntyneiden teosten tavanomaisuus osana elämäämme tekee voimakkaimmista elokuvista onnistunutta taidetta, on syntyvä tunne sitten lapsen iloa tai jotain mystisempää. Se jokin, mikä välittyy Andrei Rublevin ikoneista, välittyy niin Clarice Lispectorin romaaneista, Glenn Gouldin soittamista Bachin Goldberg-muunnelmista kuin joistain kultaisen ajan animaatioelokuvista.

Tex Averyn elämä ei noussut korkeuksiin. Animaation mestarista tuli alkoholisti hänen poikansa kuoltua onnettomuudessa. Juopottelua seurasi vaimon ottama avioero. Elämänsä lopulla Avery sai työpaikan Hanna-Barberan studioilla. Hän pyörtyi työpaikallaan, ja sairaalareissu johti tylyyn diagnoosiin. Tex Avery kuoli keuhkosyöpään vuonna 1980.

Mikko Lamberg

Bad Luck Blackien voi katsoa helposti: Animaatio löytyy Tex Avery Screwball Classics -kokoelmasta. Internet Archivestakin voi katsoa hyvälaatuisen version.

Koneen Säätiö on tukenut Mikko Lambergin kirjallisuus- ja elokuvakritiikkiä vuonna 2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua