Hepburn & Grant elokuvassa Loma Roomassa. Kuva: Wiki Commons
KIRJAT | Audrey Hepburn ei saanut lapsuudessaan kaikkea sitä, mihin aatelistytöllä voisi kuvitella olevan mahdollisuuksia. Sota-aika jätti elämään ikuiset jäljet.
”Audrey Hepburnin rinnalla oli loppuun asti lasten lisäksi paljon ystäviä.”
ARVOSTELU
Sean Hepburn Ferrer & Wendy Holden: Audrey – Elämä läheltä
- Suomentanut Sirpa Saari.
- Docendo, 2026.
- 249 sivua.
Näyttelijä Audrey Kathleen Hepburn (os. Ruston) syntyi 4. toukokuuta 1928 Ixellesissä, Belgiassa. Myöhemmin hänet tunnettiin englantilais-hollantilaisena näyttelijänä; hän muutti ensin sotaa pakoon Hollantiin ja myöhemmin isänsä lähelle sisäoppilaitokseen Englantiin. Äitinsä käskystä hän tosin vielä palasi Hollantiin, Velpin kaupunkiin, juuri ennen saksalaisten hyökkäystä.
Audreyn vanhemmat olivat varaton herrasmies Joseph Victor Anthony Ruston (1889–1981) ja tämän toinen vaimo, aatelinen paronitar Ella van Heemstra (1900–1984).
Audreyllä oli kaksi velipuolta, Ian ja Alex, äidin ensimmäisestä avioliitosta. Audrey rakasti äitiään ja isäänsä, vaikka molemmilla oli vaikeuksia huolehtia tyttärestään. Isä Joseph hylkäsikin perheen tyttären ollessa 6-vuotias.
Audrey – Elämä läheltä -elämäkerran (suom. Sirpa Saari; Docendo, 2026) on kirjoittanut Audreyn vanhempi poika Sean, jonka mukaan hänen äidistään on tätä ennen kirjoitettu noin tuhat teosta! Seanin rakkaus äitiään kohtaan ei tee näistä tarinoista pelkkiä sankaritarinoita vaan hän kertoo kohtuullisen rehellisen oloisesti naisesta, joka ei aina uskonut itseensä eikä taitoihinsa. Elämäkertakirjailijana Wendy Holden on löytänyt Hepburnin tarinaan näkökulmia, jotka kuvittavat vahvasti näyttelijän työelämää.
Kirja alkaa raadollisella kuvalla Audrey Hepburnin vuoden 1992 matkasta Somaliaan, jossa hän näki ja koki maailman kurjuuden, lasten ja aikuisten nälän ja mahdottomuuden saada apua mistään. Hepburn oli ensimmäisiä Hyvän tahdon lähettiläitä UNNRA:ssa, jo ennen Unicefiä toimineessa organisaatiossa.
Nälkä ja pelko olivat vuosia myös nuoren Audreyn seurana. Äidin varat loppuvat sodan aikana muutamassa vuodessa ja puute oli samalla tavalla vieraana kuin muillakin. Toinen veljistä vietiin armeijaan ja toinen karkasi. Rakastamaansa balettia Audrey sai harrastettua vaikeinakin aikoina, kun yllättäen paikallisessa teatterissa oli toimintaa.
Ikuisesti vaikuttava kokemus nuorelle Audreylle oli se, kun hän ehti Hollannissa lukea ensimmäisen version Het Achterhuis -kirjaa eli Anne Frankin päiväkirjaa. Kustannustoimittaja kuului tuttaviin ja tarvitsi koelukijoita ennen kirjan julkaisua.
Sodan jälkeen Audrey sai tietää, ettei hänestä tule balettitanssijaa sodan aikana kärsimänsä nälän takia. Sodan jälkeisenä jouluna Audrey pääsi äitinsä kanssa Lontooseen, josta tuli hänen uusi kotikaupunkinsa. Audrey vaihtoi viihteeseen, tanssi kabareessa, teki pieniä rooleja elokuvissa ja herätti ympäristössä huomiota pukeutumisellaan ja ulkonäöllään. Roolin Gigi-näytelmästä Broadwaylla Audrey sai ihailemaltaan ranskalaiselta kirjailijalta Colettelta, joka huomasi kaunottaren vuonna 1951.
Sean Hepburn Ferrer. Kuvat: Foto Studio Weber / Mariano Apperti / Docendo
* *
Samoihin aikoihin Audrey törmäsi elokuvaohjaaja Thorold Dickinsoniin, mistä seurasi koekuvaus jo Oscarilla palkitun William Wylerin uusimpaan elokuvaan Loma Roomassa (1951). Toisessa pääosassa oli Gregory Peck. Loppu onkin elokuvahistoriaa.
Vakavasti otettavia suhteita meni ja tuli, kunnes ystävä esitteli Audreylle amerikkalaisen näyttelijän Mel Ferrerin vuonna 1953. Heidän avioliitostaan syntyi poika Sean vuonna 1960. Toinen avioliitto oli italialaisen psykiatrin Andrea Dottin kanssa, heidän liitostaan syntyi poika Luca vuonna 1970.
Audrey Hepburn ehti tehdä paljon elokuvia. Hän itse kertoi eniten elokuvasta Nunnan tarina (The Nun’s Story, 1959), joka perustui italialaisen nunnan sisar Luken (Gabrielle van der Mal) tarinaan. Elokuva ei ollut hänen suosituimpansa, mutta merkitsi selvästi paljon hänelle itselleen aiheensa vuoksi. Hepburnin suosituimmat elokuvat olivat Loma Roomassa (1953), Aamiainen Tiffanylla (1961) ja My Fair Lady (1964).
* *
Kirja käy läpi Audrey Hepburnin pitkä elämän ja kertoo lukemattomista mielenkiintoisista tapahtumista ja kohtaamisista näyttelijäkollegoiden ja muiden ihmisten kanssa. Audreyn mietiskelyt elämästä ovat kiinnostavia. Hän ei saanut lapsuudessaan kaikkea sitä, mihin aatelistytöllä voisi kuvitella olevan mahdollisuuksia. Sota-aika jätti elämään ikuiset jäljet. Hänen äitinsä ja isänsä olivat jokseenkin epäonnistuneita aikuisia. Äiti muuttui sodan myötä ja alkoi ymmärtää tytärtään vasta tämän lahjakkuuden seurauksena.
Audrey Hepburnin rinnalla oli loppuun asti lasten lisäksi paljon ystäviä. Muotisuunnittelija Hubert de Givenchy ja mannekiini Capucine (Germaine Lefebvre) olivat läheisiä kuolemaan saakka. Näyttelijöistä Gregory Peck ja Doris Brynner olivat Hepburnin tukena vaikeinakin aikoina. Myös kreivitär Aline Griffith oli tärkeä ja läheinen ystävä koko aikuiselämän.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Erikoinen mieli ydinaseiden ja tekoälyn takana – arviossa Benjamín Labatutin Maniac
KIRJAT | Chileläiskirjailija tutkailee 1900-luvun erikoisinta matemaatikkoa romaanissaan, joka yhdistelee biofiktiota, tieteenhistoriaa ja kertoo, miten ydinaseet ja tekoäly keksittiin.
Reportaasi äärioikeiston noususta – arviossa Tom Kankkosen Suuttumuksen aika
KIRJAT | Tom Kankkosen reportaasikirja Suuttumuksen aika kertoo neljän maan kautta äärioikeistolaisten puolueiden noususta.
Lasten kokemuksia köyhyydestä, huono-osaisuudesta ja osattomuudesta ennen ja nyt – arviossa Ryysyläisyydestä osattomuuteen
KIRJAT | Ryysyläisyydestä osattomuuteen käsittelee suomalaisten lasten kokemaa köyhyyttä ja huono-osaisuutta varhaismodernista yhteiskunnasta nykyaikaan.
Verraton johdatus nimien maailmaan – arviossa Urpo Kankaan Etunimet, sukunimet ja laki
KIRJAT | Siviilioikeuden emeritusprofessori on kirjoittanut elämää ja kulttuuria ymmärtävän teoksen erilaisten nimien sopivuudesta ja sopimattomuudesta.