Parasta juuri nyt (5.3.2021): Jarkko Tontti, Anna-Leena Härkönen, lumi ja kevät, järjenvastainen runous

05.03.2021

Jarkko Tontti. Kuva: Miikka Pirinen

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Erkki Kiviniemi on pohtinut kaivostoimintaa ja lukenut kotimaista uutuuskirjallisuutta.

1

Jarkko Tontin romaani Haava (Otava, 2021) on erään nykynuoren tuhoutumisen anatomia. Teos kuvaa tapahtumia kolmen ihmisen silmin, kolmen perheenjäsenen, jotka ovat äiti, isä ja tytär. Vahvuus tähän tiiviiseen kuvaukseen tulee moni-, siis kolmiäänisyydestä. Kuinka eri tavalla toisilleen läheiset ihmiset kokevat tapahtumia ja kuinka erilaisten tarpeiden kautta he maailman ja toisensa kohtaavat.

Tai eivät kohtaa, sillä juuri kohtaamattomuudesta tässä on kysymys. Äiti edustaa kunnollisuutta ja sitä kautta syyttäjää. Hän etsii syyllisiä. Isä on kiinnittynyt alkoholiin. Hänen elämänsä on rimpuilua raittiuden ja juoppouden välisessä rekkitangossa.

Tytär on uhri, eikä hän näe kuin häilyviä ihmissuhteita. Hän ei osaa kaivata rakkautta. Haava on syvä.

Jarkko Tontin aikaisemmista kirjoista suosittelen runoteosta Lain laita (2020). Kulttuuritoimitukseen teoksen arvioi Sirpa Pääkkönen.

2

Kaikissa lukemissani Anna-Leena Härkösen kirjoissa on huumoria. Nyt hän on rakentanut kokoelman pikkujutuista, Olis niin kiva ja muita kirjoituksia (Otava, 2021), jotka ovat melkein pakinoita. Ne ovat lyhyitä, arjen tilanteita ja näkökulmia mielentiloihin. Moni kirjoitus liittyy matkailuun, ja tunnetuista henkilöistä esillä ovat muun muassa Madonna ja Pollyanna. Oma suosikkitapaukseni on Etuileva Jeesus.

Jokaisessa jutussa on pointti, jolle teksti ilmavasti liihotellen rakentuu. Mutkatonta. Kolmekymmentäyksi kirjoitusta 141 sivulla. Piristävää, virkistävää, kevyttä – suosittelen junalukemiseksi.

Akvaariorakkautta on vieläkin Härkösen onnistunein teos. Sen ilmestyttyä tarvittiin Pekka Tarkan terävää silmää näkemään tekstissä koko yhteiskunnan tapakulttuuriin osuvaa satiirista komediaa:

Akvaariorakkautta on ennen muuta valloittava farssi puolivälissä olevista nuorista ihmisistä, kerta kaikkiaan reipas tapakomedia.” (HS 18.10.1990)

3

”Uusi kaivos tuo valoa tunneliin”, kirjoittaa Taloussanomat.

”Suomen suurin maanalainen kaivos kasvaa edelleen. Kemin kaivos on ainoa kromikaivos EU-alueella ja Suomen laajin maanalainen kaivos.

Avolouhoksena alkanut kaivos toimii tällä hetkellä puolen kilometrin syvyydessä, ja on viitteitä siitä, että kromia riittää kilometriin asti, ehkä ylikin”, uutisoi Kaleva.

Näin tiedottaa Outokumpu Oy sivuillaan:

”Outokumpu käynnistää Kemin kaivoksen laajentamissuunnitelmaan liittyvän ympäristövaikutusten arvioinnin

Outokumpu käynnistää Kemin kaivoksen laajentamissuunnitelmaan liittyvän ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA), jossa selvitetään kaivoksen tuotantoon ja louhintamenetelmiin suunniteltuja muutoksia ja niiden vaikutuksia maaperään, vesistöön, luontoon sekä ilmaan ja ilmastoon. Kaivoksen toimintaan suunniteltuja mahdollisia muutoksia ovat muun muassa kaivospiirin ja kaivoksen laajennus nykyisen varausalueen puitteissa, louhintamäärien ja kromituotannon kasvattaminen, muutokset louhintamenetelmissä, muodostuvan rikastushiekan käsittely ja hyödyntäminen sekä uuden rikastushiekka-altaan rakentaminen. Päätöstä kaivoksen laajentamisesta ei ole tehty.

Arviointi on osa kaivoksen pitkän aikavälin kehityssuunnitelmaa, jonka tavoitteena on hyödyntää kaivoksen olemassa olevat kromivarannot mahdollisimman hyvin ja varmistaa vastuullinen ja tehokas kaivostoiminta myös tulevaisuudessa. Outokumpu ei tällä hetkellä suunnittele ferrokromituotantonsa kasvattamista, sillä kaivoksen ja rikastamon tuotantomäärä on optimoitu Outokummun Torniossa sijaitsevan ferrokromitehtaan tarvitseman raaka-aineen määrään.

Outokumpu on johtava vastuullisen ruostumattoman teräksen valmistaja. Yhtiön tuottaman ruostumattoman teräksen ja ferrokromin hiilijalanjäljet ovat toimialojensa pienimmät. Kemin kromikaivos on keskeinen osa Outokummun ferrokromin ja ruostumattoman teräksen integroitua tuotantoketjua, jossa tavoitteena on mahdollisimman energia- ja resurssitehokas tuotanto ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen edelleen.”

Kommentti: tavoitteena on myös sijoittajien omaisuuden kasvattaminen, ja ikävänä sivuhaittana luontoa tuhoutuu ja pohjavesistöt vaarantuvat. Pääasia on, että talous kukoistaa ja ihminen valtaa yhä suuremman osuuden maapallosta.

On pahempaakin samansuuntaista toimintaa. Maailman suurin kaivos on Adani-yhtiöllä, joka ”avaa Australiaan Carmichaelin hiilikaivosalueen, jonka laajuus on 447 neliökilometriä eli enemmän kuin Helsingin ja Vantaan kaupunkien pinta-ala yhteensä.” (Juha-Pekka Raeste & Hannu Sokala, Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä, Nemo 2021. Lähde YLE)

4

Hohtava, valkea helmikuu on takana. Puhtaan lumen lumo, ainutlaatuinen kinosten muotokieli. Puutarhapöytämme päällä oli yli 50 sentin lumikakku.

Poikani kolumbialainen vaimo tuli tammikuussa Suomeen ja näki ensimmäistä kertaa lunta. Hän ihastui kulkemaan luonnossa ja järven jäällä, mutta ajatteli, että jos ilma lämpenee plussan puolelle, jää muuttuu takaisin vedeksi kerta heitolla.

Linnut ja oravat ovat melkoisia selviytyjiä, höyhenineen, turkkeineen. Ei pärjää asunnoton ihminen metsämajassa, jos pakkanen kiristyy kovasti.

Suomessa ei voi olla asunnoton. On kamppailtava vaikka toisten liitereissä ja porttikongeissa, jos ei ole sijaa majataloissa.

”Mitä länsimainen lääketieteellis-teknologinen kompleksi on verrattuna yhteen nuhaiseen muurahaiskäpyyn.

Ei paljonkaan väärti.” (Antti Salminen, Kirjoituksia kulkutaudin ajalta 2/5)

5

Eeva-Liisa Manneria tutkinut Tuula Hökkä antoi lisensiaattityölleen nimen Maaginen järjestys ja looginen epäjärjestys. Hän näki Mannerin runoudessa tällaisen pääteeman.

Olemassaolon järjestys noudattaa luonnonlakien kaikkialla vallitsevaa tapahtumisen virtaa, joka on omanlaistaan muutosta ja liikettä. Ihminen on rakentanut loogisen ajattelun avulla kehitystä, joka kulkee omaa linjaansa varsin eri lailla kuin muu luonto.

Ihminen on jotenkin poikennut luonnon muusta maagisesta järjestyksestä, ehkä rikkonut jotain suurta skaalaa. On ihan mahdollista, että luonto reagoi kehittämällä tauteja liian suuren tilan ottanutta lajia vastaan.

Antti Salminen lohkaisi kirjeessään kulkutaudin ajalta 4/5: ”Kenties luonto on muun muassa sitä, millä on taito syödä itseään tuhoutumatta.”

Erkki Kiviniemi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This