Still-kuva Le Saboteur -elokuvasta.

1

Mikä onni löytää Anssi Kasitonnin Le Saboteur Yle Teeman lyhytelokuvafestivaalin ohjelmistosta! Näin lyhytelokuvan ensimmäisen kerran PoriArs-näyttelyssä menneenä kesänä, mutta nyt sen voi katsoa vaikka joka päivä.

Elokuva on runsaan 10 minuutin mittainen jotakuinkin ironinen ”seikkailukertomus”, jossa on monta ulottuvuutta. Loistava työ!

Le Saboteur Yle Areenassa.

2

Annoin itselleni joululahjaksi ruotsinsuomalaisen kuva-, sana- ja sarjakuvataitelijan Markku Huovilan teoksen I Tensta med tiden (Welt, 2022) – enkä olisi voinut parempaa lahjaa saada.

Huovila on asunut Tukholmassa Tenstan lähiössä vuodesta 1978. Teos vetää yhteen niin siirtolaisuuden, ruotsinsuomalaisuuden kuin nykyisin väkivaltaisen ongelmalähiön leimaa kantavan Tenstankin historiaa ironisen hauskasti ja terävänäköisesti.

Lisäksi kirjassa on hieno kokoelma Huovilan kuvataideteoksia.

Ruotsinsuomalaisten parissa ”Welttona” tunnettu Huovila on armoton sanataituri niin suomeksi kuin ruotsiksikin. Ihailtavan kekseliäästä leikkimielisyydestä huolimatta hänen sarjakuvissaan on aina yhteiskunnallinen ote.

3

Mohamed Mbougar Sarrin Miesten syvimmät salaisuudet (Gummerus, 2022) ei ole helppo kirja lukea tai kuunnella, mutta ilman muuta kaiken vaatimansa keskittymisen väärti. Siitä ei voi nauttia kevyen viihteen tarpeessa, koska se vaatii ajattelemaan, miettimään ja pitämään ajatukset kasassa.

Minulle se on niitä kirjoja, joita kuuntelen ja luen pätkittäin. Olen kiitollinen, että se on kirjoitettu.

4

Belgialainen tv-draamasarja Pandore – pahalle pikkusormi liikkuu hämmästyttävän monissa aiheissa, mutta pystyy pitämään kaiken kasassa ja on virkistävää vaihtelua englantilaisille, amerikkalaisille ja pohjoismaisillekin sarjoille. Pelkästään ranskan kieli tuntuu mukavalta vaihtelulta.

Loistavan käsikirjoituksen kruunaavat hyvät näyttelijät. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tapahtumat tuntuvat sellaisilta, jotka voisivat ehkä ollakin totta.

Pandore – pahalle pikkusormi Yle Areenassa.

5

En ole suuri vakoilijaromaaneiden ystävä, mutta Ben Macintyren Agentti Sonja (Atena, 2021) taisi muuttaa tämän.

Saksan juutalainen Ursula Kuczinski tunsi vetoa kommunismiin jo ennen fasistien voittokulkua ja niinpä hänet oli helppo rekrytoida Neuvostoliiton agentiksi 1930-luvulla.

Agentti Sonjana yläluokan tytöstä kehittyi taitava radiosähköttäjä ja vakoojaringin johtaja, joka toimi ympäri maailmaa. Hän ei koskaan jäänyt kiinni ja ainakin joidenkin mielipiteiden mukaan tämä johtui sukupuolesta ja siitä, että hän oli myös äiti ja kotirouva – ihminen, jonka ei kuviteltu pystyvän vakoojan hommiin. Ironista on, että ainoa häntä pitkään epäillyt oli niin ikään nainen – jota ei myöskään uskottu.

Hurja tarina todistaa jälleen kerran, että totuus on tarua ihmeellisempää.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua