Parasta juuri nyt (4.3.2021): Hachiko – tarina uskollisuudesta, Hiljainen vallankumous, Ivalo, Ohuella langalla, Ujot introvertit

Richard Gere (vas.) ja Forrest, yksi kolmesta koirasta Hachikon roolissa.

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on katsonut poliisitarinoita, lukenut viisauksia temperamenttipiirteistä sekä herkistynyt ihmisen ja eläimen ystävyyden äärellä.

1

Shibuyan rautatieasemalla Tokiossa on patsas koirasta. Se pystytettiin 1930-luvulla. Silloin sen esikuva, akita-rotua edustava Hachikō, oli vielä elossa. Koira syntyi vuonna 1923.

Hachikōn tarina on sydäntäsärkevä. Koira sai kodin tokiolaisen yliopistoprofessorin perheessä. Uskollinen koira odotti joka päivä Tokion Shibuyan rautatieasemalla, että isäntä tuli töistä kotiin. Professori menehtyi töissä, eikä enää palannut, mutta Hachikō jatkoi odottamista asemalla siihen saakka, kunnes sen oma aika koitti.

Lasse Hallström ohjasi vuonna 2009 tarinasta elokuvan Hachiko – tarina uskollisuudesta, jossa Richard Gere professorina ottaa huostaansa orvon koiranpennun. Suloinen koira kiintyy isäntäänsä yli kaiken ja seuraa häntä aamuin illoin asemalle. Kun isäntä kuolee, koira jatkaa odottamista vuodesta toiseen.

Elokuva on herkkä ja liikuttava kuvaus uskollisuudesta ja ihmisen ja eläimen välisestä kiintymyksestä. Sen tunnelataus on valtava. Koiran ikävä isäntäänsä on vertaansa vailla, ja katsoja herkistyy nähdessään sen suunnattoman uskollisuuden. Elokuva on nähtävissä Yle Areenassa.

2

Yle Teema on näyttänyt alkuvuodesta hyviä saksalaiselokuvia. Yksi niistä on Lars Kraumen ohjaama Hiljainen vallankumous. Tositapahtumiin perustuva draamaelokuva on taiten tehty kuvaus itäsaksalaisesta abiturienttiluokasta, joka pitää vuonna 1956 hiljaisen hetken Unkarin kansannousun uhreille. Viranomaiset kuulevat mielenosoituksesta ja seuraukset ovat vakavat.

Kurt (Tom Gramenz) ja Theo (Leonard Scheicher) näkevät uutisfilmin Unkarin kansannoususta ja innostavat luokkatoverit pitämään hiljaisen hetken kansannousun uhreille. Asia kasvaa järjettömiin mittasuhteisiin, ja kärsijöiksi joutuvat oppilaiden lisäksi heidän vanhempansa ja koulun työntekijät.

Elokuva perustuu tositarinaan, jonka yksi mukana olleista opiskelijoista, Dietrich Garstka (1939–2018) kertoi kirjassaan.

3

Suomalaisista jännityssarjoista Ivalolla on nostetta, sillä se on myyty jo yli kahteenkymmeneen maahan. Sarjassa käytetään upeasti hyväksi Lapin mahtavia maisemia, lumituiskuja ja tuntureita. Juoni keskittyy vaaralliseen virukseen, joka leviää ja aiheuttaa muun muassa lapsettomuutta. Juonessa ja venäläisissä konnissa ei ole mitään erityisen omaperäistä, mutta sarjan kiinnostavuus perustuu siinä kuvattuihin arkisiin ihmissuhteisiin.

Iina Kuustonen näyttelee hienosti poliisia, jolla on läheinen suhde hänen äitiään näyttelevään Susanna Haavistoon. Kummankin silmäterä on kuusivuotias down-tyttö, jota esittää Venla Ronkainen. Lapsen isä, roolissa Mikko Leppilampi, on taas täydellinen hulttio.

Sarja tulee Yle TV1:ltä sunnuntai-iltaisin. Jaksot ovat nähtävissä myös Yle Areenassa.

4

Ruotsalaiset ovat hakoja luomaan jännityssarjoja, joissa on pääosissa älykkäitä naispoliiseja ja kauniita kesämaisemia. Tällaisia ovat esimerkiksi Gotlantiin sijoittuva Maria Wern ja Murha Sandhamnissa.

Nyt olen jäänyt seuraamaan Malmöhön sijoittuvaa ruotsalaissarjaa Ohuella langalla, jossa on keskimääräisiä poliisisarjoja enemmän realismia. Yksi pääosan esittäjistä on Amanda Janssonin esittämä uskovainen Sara, joka tuo poliisin työhön inhimillisyyttä. Hän eläytyy työhönsä niin, että unohtaa välillä olevansa poliisi ja ryhtyy auttamaan kärsiviä rikollisia.

Sarja vie katsojat kaduille ja lähiöiden kerrostaloihin, joissa on pultsareita, luusereita, narkkareita ja yhteiskunnan kelkasta pudonneita nuoria rikollisia. Nopeasti vaihtuvissa tilanteissa on sukulaisuutta Hill Street Blues -sarjaan.

Ohuella langalla katsottavissa Yle Areenassa.

5

Psykologian emerita professori Liisa Keltikangas-Järvisen tietokirjat ovat viisasta luettavaa. Viimeksi luin häneltä vuonna 2019 ilmestyneen teoksen Ujot introvertit (WSOY). Siinä temperamenttitutkimuksesta tunnettu professori ottaa vahvasti kantaa sen puolesta, ettei sisäänpäinkääntyneitä introvertteja syrjittäisi työelämässä.

Työelämässä suositaan sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Ekstrovertit osaavat pitää itsestään ääntä. Työelämä tarvitsee kuitenkin myös introvertteja, jotka osaavat pysähtyä kuuntelemaan toisten tuntemuksia ja keskittyvät työhönsä ehkä paremmin kuin sinne tänne keskittymiskykynsä suuntaavat ekstrovertit.

Sirpa Pääkkönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This