Parasta juuri nyt (22.12.2020): Koronavahdit, Daniel Erdmann’s Velvet Revolution, Tommi Liimatan suuri serkkuteoria, Lakeuden risti, Billie

22.12.2020

Koronavahdit Ylistarossa. Kuva: Marita Nyrhinen

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Marina Nyrhinen on istunut elokuvateatterissa pehmolelujen kanssa ja kuunnellut saksofonin, vibrafonin ja sellon samettista soittoa.

1

Matin-Tupa on pieni elokuvateatteri Etelä-Pohjanmaan sydämessä, Ylistarossa. Se oli keväällä kiinni siinä missä muutkin elokuvateatterit Suomessa. Kun se taas kesän alussa avattiin, piti noudattaman viranomaisten ohjeita. Ei kun naamari päälle, käsidesiliotusta ja istumaan harvakseltaan. Mutta kuinka harvakseltaan?

Matin-Tuvassa oltiin kekseliäitä siinä, miten ihmiset eivät istuisi liian lähellä toisiaan. Paikalle tulivat koronavahdit. Teatterinomistajien nuoremman polven varastoissa on pehmoleluja niin paljon, että niistä osa jouti teatterille. Iso ”pehmis” sulkee joka toisen rivin. Näin katsojat ohjataan hauskasti istumaan riville, jonka edessä ja takana on taatusti tyhjää tilaa.

2

DE1

Daniel Erdmann’s Velvet Revolutionin kiertue osui myös Seinäjoelle. Konsertti soitettiin uudessa Kulttuurikeskus Kalevan Navetan Hugo-salissa. Kuva: Marita Nyrhinen

Daniel Erdmann’s Velvet Revolution teki marras-joulukuun vaihteessa muutaman keikan Suomen-kiertueellaan, joka ulottui aina Seinäjoelle ja Tampereelle saakka.

Kiertueen organisoi Vapaa äänet -agentuurin konserttituottaja Gharles Gil. Vapaat äänet on jo 25 vuoden ajan kehittänyt jazzin ja improvisoidun musiikin yhteistyötä Ranskan ja Suomen, ja osansa ovat saaneet myös Skandinavian ja Baltian maat.

Laatuun voi luottaa. En ollut kuullut etukäteen Velvet Revolutionin tuotantoa. Toki yhtyeen luojan, Daniel Erdmannin toista bändiä, Das Kapital, joka esiintyi viimeksi Tampere Jazz Happeningissa 2019.

Velvet Revolutionin erikoinen kokoonpano, saksofoni, vibrafoni ja sello, herättivät tuntosarvet. Nyt tulisi taatusti jotain erikoista! Näinhän siinä kävi. Huikean taitavat muusikot pitivät intensiteetin yllä. Daniel Erdmannin sävellykset inspiroivat soittajakollegoitaan. Erityisesti vibrafonisti Jim Hart veteli kaikki kappaleet täysin ulkomuistista ja valtavalla draivilla. Vakituisessa kokoonpanossa Theo Ceccaldi soittaa viulua, mutta Suomen-kiertueella hänen tilallaan soitti virtuoosimainen sellisti Vincent Courtois.

Erdmann pystyy vaihtamaan sävellyksissään ja soitossaan saumattomasti tunnelmasta toiseen, välillä melodisemmin, välillä vapaammin improvisoiden. Sitä paitsi hän osoittautui suureksi Aki Kaurismäen elokuvien ihailijaksi. Viittauksena siihen hän kirjoitti oman versionsa Kauas pilvet karkaavat, joka tosin on levyn biisilistalla pienine kirjoitusvirheineen.

3

Katsoin syksyisen Arto Nybergin keskusteluohjelman, jossa vieraana oli Tommi Liimatta. Nimi oli tuttu, mutta miehen tekemiset eivät niinkään, kunnes ohjelman aikana selvisi paljon.

Liimatta on muusikko. Absoluuttinen Nollapiste on hänen yhtyeensä, jossa hän laulaa ja jonka biisejä on säveltänyt ja sanoittanut. Ei siinä kaikki. Hän on tehnyt melko monta sarjakuva-albumia, kirjoittanut ja toimittanut kirjoja sekä höpötellyt Ylen radioaalloilla.

Viime kesänä Radio Puheessa alkoi sarja Tommi Liimatan suuri serkkuteoria. Mikä ihme sellainen puheohjelma oikein on? Liimatta ja Nyberg keskustelivat asiasta hilpeä pilke silmäkulmassa. Oli pakko ottaa siitä selvää.

Kesällä lähetettiin muutama osa, Areenassa kaikki. Nyt tätä lystiä on lisää. Ohjelma kylläkin esitellään yhtä mystisesti kuin millainen jokainen jaksokin on. Otsikot antavat vinkkejä siitä, mistä Liimatta juttelee. Aiheita ovat muun muassa ”Aku Ankan taskukirjojen esi- ja välinäytökset”, ”Tuplapesämankka ja vitsikasetti”, ”Tuhat iskurepliikkiä”, ”B-puolen paljastukset” ja joulukuussa ajankohtainen ”Näin pääset eroon joulupukista”.

Liimatta käsittelee aiheita älyllisen vinksahtaneesti, mutta suurella huumorilla, silti informatiivisesti. Ja mikä sitten on se serkkuteoria? Siitä ohjelmassa ”Tämä on suuri serkkuteoria”. Aukesikos tuo teoria nyt sitten? Jos ei, niin Ylen sivulla on hauskuuttava artikkeli, jossa asia viimein paljastuu, kunhan maltat aukaista sivun ja lukea jutun. Ja totta se teoria on.

4

Lakeuden Risti

Lakeuden Risti valmistui vuonna 1960. Kuva: Marita Nyrhinen

Seinäjoen Alvar Aalto -keskus on yksi Alvar Aallon päätöistä Suomessa. Tämä vuosi 2020 on Seinäjoelle merkittävä kahdessakin mielessä: 60 vuotta sitten, vuonna 1960 Seinäjoki sai kaupunkioikeudet ja samana vuonna valmistui Aalto-keskuksen ensimmäinen rakennus, Lakeuden Ristin kirkko. Pian sen ympärille kohosivat muut rakennukset. Kaupungintalo (1962), Kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto (1965), Seurakuntakeskus (1966), Valtion virastotalo (1968) ja Kaupunginteatteri (1987).

Ei ollut ihan itsestään selvää, että piskuiseen kauppalaan alettaisiin rakentaa näin massiivista arkkitehtuurin tyylinäytettä. Monet seinäjokisetkaan eivät tiedä, kuinka vaiherikas Aallon saaminen suunnittelijaksi oli.

Noihin aikoihin Pohjanmaan alueelle oltiin perustamassa hiippakuntaa, ja kisaa käytiin siitä, mihin pitäjään se tuomiokirkkoineen perustettaisiin. Ajateltiin sopivimman paikan olleen Seinäjoella, sillä se sijaitsi maakunnan keskellä..

Toisin kävi. Käytiin monenmoisia keskusteluja poliittisine kommervenkkeineen ja lehmänkauppoineen. Lopulta hiippakunta meni Lapualle, mutta Seinäjoelle saatiin kuin saatiinkin isohko ja kaunis kirkko. Painavista kriteereistä tärkeitä olivat muun muassa se, että Alvar Aalto oli syntyisin Kuortaneelta, ja hän oli jo erittäin kuuluisa ja arvostettu kansainvälisesti.

Kun suurta ja kaunista rakennettiin, rahat löytyivät. rakennusprojektin edetessä alkoi kuitenkin raha loppua. Kökkähenkeen on Pohjanmaalla aina vedottu. Niin tässäkin tapauksessa; ihmisiä innostettiin lahjoittamaan rahaa, jotta kirkkoon saatiin penkit. Keräyksen voimin ne sitten saatiinkin.

5

Billie

Billie Holiday oli yksi kaikkien aikojen parhaista ja omaperäisimmistä jazz- ja blues-laulajista. Kuva: Cinema Mondo

Dokumenttielokuva Billie kertoo jazz- ja blues-laulaja Billie Holidayn elämästä niin muusikkona kuin yksityishenkilönä, ylä- ja alamäkineen.

Holiday (1915–1959) oli yksi kaikkien aikojen parhaista ja omaperäisimmistä laulajista. Hän eli aikana, jolloin rotusorto kukoisti Amerikassa. Se puolestaan aiheutti hankaluuksia esiintyvälle taiteilijalle, varsinkin kun hänen orkesterissaan oli myös valkoihoisia muusikoita. Holiday kuoli köyhänä ja alkoholisoituneena vuonna 1959 ollessaan vain 44-vuotias.

Elokuvan syntyyn liittyy kiintoisa tarina. Nuori toimittaja Linda Lipnack Kuehl kiinnostui 1970-luvulla Billie Holidayn elämästä. Useiden vuosien aikana hän haastatteli Holidayn tunteneita ihmisiä, joiden joukossa olivat muun muassa muusikot Charles Mingus, Sarah Vaughan, Tony Bennett ja Count Basie. Tarkoitus oli kirjoittaa kirja Holidayn elämästä. Kirja ei koskaan ilmestynyt. Kun Linda kuoli epämääräisissä olosuhteissa vuonna 1978, hän jätti jälkeensä toistasataa c-kasettia haastattelumateriaalia. Ne jäivät kauaksi aikaa kadoksiin.

Elokuvan ohjaaja, James Erskine sai nauhat käsiinsä vuosikymmeniä myöhemmin. Syntyi ajatus syventyä Billie Holidayn tarinaan ja tehdä elokuva.

Billie ei tarjoa paljoakaan uutta, ainakaan sellaisille, jotka tuntevat Holidayn elämää ja tuotantoa. Kiinnostava elokuva se toki on, sillä se on rakennettu lähes jännärimäiseksi elämäkerraksi. Ajankohtaiseksi elokuvan tekee se, että musta artisti lauloi rohkeasti rotusorrosta ja väkivallasta. Yksi esityksistä on ikoninen: taltioitu tv-esitys, jonka Holiday lauloi vuonna 1959. Aihe on taas ajankohtaisempi kuin pitkiin aikoihin, kun rotukiistat ovat vahvistuneet ja synnyttäneet Black Lives Matter -liikkeen.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua