Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Antti Granlund on jäänyt koukkuun suomalaiseen mobiilipeliin ja vuoden kauneimpaan popsingleen.

1

Lokakuun alussa kävi niin, että 9-vuotias tyttäreni pyysi saada puhelimeensa uuden pelin, Brawl Starsin. Niin kuin mobiilipelaamiseen vihkiytyneet tietävät, kyseessä on suomalaisen Supercellin taistelu/toimintapeli, jossa tärkeimpänä päämääränä on räiskiä muut pelaajat manan maille, pelimuodosta riippuen toki. Pelin grafiikka on sarjakuvamaista, hauskaa, osin söpöä ja erittäin puoleensavetävää. Tavoitteena on paitsi voittaa taisteluita, myös kerätä erilaisia hahmoja, kehittää heitä, ostaa heille erilaisia asuja ja muuta mukavaa.

Ei ole väärin väittää, että Brawl Stars on kuin Fortnite, mutta mobiilisti ja ehkä hieman nuoremmille.

Vastuullisena isänä latasin pelin ensin omaan puhelimeeni, jotta voisin testata sen koukuttavuutta ja sopivuutta lapselle. Annoin pelille molemmista testeistä hyväksytyn, eli tytär on nyt parin viikon ajan saanut pelata Brawl Starsia ja itse olen jäänyt siihen 100 % koukkuun.

Suosikkihahmoni on Bull, paljon osumia kestävä järkäle, jonka aseen kantavuus on heikko, mutta joka lähitaistelussa on tappavan tehokas. Bullin kannattaa mennä ruohikkoon väijymään, mielellään mahdollisimman keskelle sotatannerta, ja kun pahaa-aavistamaton vastapeluri tulee lähelle, hyökätä haulikko paukkuen kuin belsebuubi ikään!

Tai Colt, kahden revolverin kanssa tuhoa tekevä rockenrolljäbä, joka pystyy sekä osumaan kaukaa että tuhoamaan läheltä parikin vastustajaa voimakkaalla erikoisliikkeellään. Tai ehkä Brock, tarkka-ampuja, joka on heikko ja haavoittuvainen lähitaistelussa, mutta joka pystyy singollaan yllättämään pitkän kantaman päästä.

Aikuiselle Brawl Starsin pelaaminen saattaa olla kuin Happy Mealin ostaminen hampurilaisravintolasta, eli hieman turhan lapselliselta tuntuvaa puuhaa, mutta ei haittaa!

2

Sydämensä voi särkeä monella eri tavalla. Yksi niistä on musiikin kuuntelu. Angel Olsenin mahtipontinen, kaikuisa, surullinen, kaunis ja raivoisa uusi single Lark tarjoaa mahdollisuuden elää ja kokea sellaisia asioita, joita ei ole päässyt edes lähelle. Tai vaikka olisikin.

Tai itse asiassa, kukapa ei olisi kokenut kivuliasta eroa? Sellaista, jonka keskellä tekisi mieli huutaa niin kuin Olsen: ”They say you love / every single part / What about my dreams? / What about the heart? / Trouble from the start”.

Yleensä populaarimusiikissa jousisoittimille on varattu yksi tehtävä: tuoda lauluun jouset. Siis saada aikaan se miljoona kertaa kuultu äänimatto, jonka avulla teoksen soundi on täydempi ja elokuvallisempi kuin ilman. Larkin viulut on sovitettu eri tavalla. Ne ulvovat ja uhkaavat, ujeltavat kuin putoavat pommit ja tanssivat kuin taisteluun lähtevät keijukaissotilaat. Kuuntele, niin tiedät mitä tarkoitan.

Lark on ehkä vuoden paras yksittäinen biisi maailmassa.

3

Syksyn kotimainen sarjakuvatarjonta on sekin ollut laadukasta. Tamperelaisen Suuren Kurpitsan julkaisema, Tauri Oksalan piirtämä ja käsikirjoittama Kymppiegee on kiehtova teos. Syksyiseen Helsinkiin sijoittuvassa tarinassa seurataan kymmenen euron setelin liikkeitä kädestä käteen, taskusta taskuun, lompakosta lompakkoon. Seteli ei tietenkään ole pääosassa vaan tarjoaa viitekehyksen: Kymppiegee koostuu lyhyistä tarinoista ja tuokiokuvista. Juuri kun alkaa päästä sisälle kulloisenkin henkilön elämään, kymppi vaihtaa omistajaa ja tarina vaihtuu toiseen.

Sarjakuvan henkilögalleria on ihastuttavan monipuolinen. Käytöstavattomat skeittaripojat, aikuiset alastonmallit, kirjakauppias, tarjoilija, kyttäyskeikalla olevat poliisit ja karannut elinkautisvanki kulkevat toistensa lomitse, yleensä toisistaan tietämättä. Tunnelma on melankolinen, mutta lopussa toiveikkaan nostattava.

Oksala hallitsee kynänsä jäljen ja osaa myös kuljettaa tarinaa.

4

Niin kuin yleisesti tiedetään, Twitterissä on nykyään enää vain niitä, jotka kokevat Twitterissä olon välttämättömäksi pakoksi työnsä ja/tai poliittisen päämääränsä vuoksi. Ja tästä syystä valtaosa on joko hyökkäyskannalla, puolustuskannalla tai analyyttis-humoristisella mielellä mukamas rauhaa hieromassa tai muuten vain pätemässä.

Twitterin ”parasta juuri nyt” -listan kärjessä on kanssaihmisten blokkaaminen. Eli se, ettei näe enää blokkaamansa ihmisen twiittejä ja toisinpäin. Viime kuukausina blokkaaminen on ollut sangen suosittu aihe keskustelulle, vaikkapa silloin, kun ministeri on päättänyt blokata jonkun valtakunnallisen median päätoimittajan.

Mitä ministeri edellä, sitä toivottavasti kaikki muut perässä!

Unelmani on, että jonain päivänä uskaltaisin ensin blokata kaikki ne tyypit, joita seuraan ja kannustaa kaikkia muita blokkaamaan minut. Ja jos kävisi niin hassusti, että jokainen seuraisi esimerkkiä ja lopulta kaikki Twitterin käyttäjät blokkaisivat seuraajansa ja seurattavansa, kohta maailmassa oli yksi keskustelualustaksi naamioitu myrkkytynnyri vähemmän.

5

Blokkaamisesta puheen ollen, toivottavasti Ilveksen puolustus blokkaa kaikki HJK:n laukaukset tulevana lauantaina Tammelassa. Kello 15 alkavassa Veikkausliigan päätösottelussa selviää, palkitaanko tamperelaisjoukkue tällä kaudella cup-voiton lisäksi pronssimitaleilla. Omissa käsissä se ei enää liene: FC Honka varmistaa käytännössä kolmossijansa voittamalla IFK Mariehamnin, ellei sitten Ilves lyö helsinkiläisiä sanokaamme lukemin 10–1 ja maalieron turvin nouse Hongan edelle.

Toivokaamme Ilveksen murskavoittoa ja Hongan murskatappiota!

Lauantaina selviää myös, kuka voittaa Veikkausliigan mestaruuden, kun FC Inter ja KuPS ottavat yhteen Turussa. Kahdella pisteellä sarjaa johtavalle kuopiolaispoppoolle riittää tasapeli, Inter tarvitsee mestaruuteen voiton.

Antti Granlund