Kira Poutanen ja Meri Valkama. Kuvat: Sami Korhonen / Otto Virtanen

1

Netflixin sarja Maid on hätkähdyttävä kuvaus vastoinkäymisistä, köyhyydestä ja turvaverkkojen hauraudesta. Nuori, lahjakas Alex (Margaret Qualley) pakenee väkivaltaista puolisoaan sylilapsen kanssa ja saa töitä siivoojana. Hänen tielleen kasaantuu mahdoton määrä esteitä, kun hän yrittää selviytyä asunnottomuudesta ja rahahuolista. Hänen tukijalkansa on kolmivuotias Maddy, jota esittää hurmaava Rylea Nevaeh Whittet. Pieni tyttö sulattaa sydämet pelkästään hymyilemällä ja huiskuttamalla.

Hankalia ihmisiä Alexin ympärillä riittää: epävakaa, huikenteleva taiteilijaäiti, menneisyyttä peittelevä isä, epäreilu työnantaja ja lapsen isä, johon ei voi luottaa. Turvaverkkojakin on, kuten naisten turvakoti ja varakas asianajaja. Sarja paljastaa, miten ihminen voi muuttua hetkessä aivan toisenlaiseksi. Ystävällisyys muuttuu julmuudeksi ja hyväksikäytöksi. Lupaukset petetään ja suunnitelmat kaatuvat.

Kaiken kaaoksen keskellä sarja antaa toivoa. Alexilla on vahva oma tahto. Hän on sinnikäs ja hyvä ihminen, jonka luovuus pääsee irti, kun hän saa kynän käteensä. Sarja on ohjattu niin, että tiheät siirtymät seuraavat toisiaan ja sarjaan on helppo jäädä koukkuun.

Lue Petri Hännisen arvio sarjasta täältä.

2

Brittiläinen Showtrial antaa uudenlaista hehkua oikeussalikäsittelylle, joita tusinasarjoissa kuvataan usein uuvuttavan tylsästi. Showtrial on kaikkea muuta kuin tusinasarja. Taustalla ovat samat tekijät kuin sarjoissa Line of Duty ja Bodyguard.

Yksinhuoltajaäidin tytär löytyy kuolleena upotettuna veteen. Murhasta epäillään kiinteistömiljonäärin tytärtä tai tunnetun poliitikon poikaa. Tapahtumia setvitään oikeudessa.

Sarja on ohjattu vetävästi ja näyttelijät erinomaisia. Céline Buckens tekee loistavaa työtä miljonäärin hemmoteltuna ja oikukkaana tyttärenä. Hän voi pelleillä ja pistää muita ihmisiä halvalla, kun turvana on raha, vaikka hän ottaakin etäisyyttä isäänsä. Tracy Ifeacor puolustusasianajajana ottaa vastaan epävakaan asiakkaansa piikit, mutta voittaa lopulta tämän luottamuksen. Mikä on lopulta totta ja mikä valhetta? Siihen katsoja joutuu ottamaan itse kantaa.

Showtrial löytyy Yle Areenasta.

3

Paolo Giordanon Jopa taivas on meidän (Aula & Co, 2021) seuraa muutaman nuoren elämää teini-iästä kolmikymppisiksi nuoriksi aikuisiksi. Se liikkuu Italian Apulian helteisistä oliivilehdoista Islannin hyisiin jääluoliin. Se kuvaa nuoruuden unelmia, yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnallista aktivismia, joka joutuu törmäyskurssille lain ja järjestyksen kanssa.

Keskiössä on torinolaisen varakkaan perheen tytär Teresa, jonka elämä kietoutuu kolmen maalaispojan elämän kanssa. Heidän tarinansa aukeaa seitsemässä luvussa vähitellen uusia näkökulmia avaten ja aukkoja täydentäen.

Romaani on vetävästi kirjoitettu, runsas ja jännittäväkin, sillä sen monipolvisia käänteitä ei osaa ennakoida. Yksi polku kirjassa seuraa uskontoa, jopa niin, että tarina ottaa mallia Raamatusta. Romaani kertoo petoksesta, vihasta ja läheisten suhteiden hajoamisesta, mutta myös kiintymyksestä ja läheisyydestä. Giordano tarjoaa lukijalle vahvan lukukokemuksen.

4

Meri Valkaman esikoisromaani Sinun, Margot (WSOY, 2021) on hieno tarina perheestä, jonka jäsenten kohtalot kietoutuvat lähihistorian suuriin käännekohtiin Euroopassa. Berliinin muuri murtuu, Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus kylvää tuhoa ympärilleen ja ihmiset joutuvat tarkastamaan näkemyksiään, mihin aatteisiin he uskovat.

Romaani lomittaa 1980-luvun murroksen entisessä DDR:ssä ja 2000-luvun. 1980-luvulla Vilja on suloinen tarhatyttö, 2000-luvulla nuorena aikuisena hän ryhtyy kaivamaan juuriaan ymmärtääkseen mitä menneisyydessä tapahtui ja miten menneisyys on vaikuttanut häneen.

Valkama kuvaa loistavasti lapsen sisäistä maailmaa, aikuisen poukkoilua ja kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä, perhesuhteiden hidasta kylmenemistä, uutta onnea ilman tulevaisuutta ja niiden rinnalla murtuvaa sosialismia. Valkaman kuvaus näistä kiinnostavista ajoista ei ole mustavalkoinen. Siinä on värejä ja erilaisia näkökulmia, jotka avaavat luku luvulta katsetta siihen, mitä tapahtui ja mitä siitä seurasi.

Leena Reikon arvion kirjasta löydät täältä.

5

Kira Poutanen rinnastaa romaanissaan Surun kartta (WSOY, 2021) traumaattisia kokemuksia kahdelta aikakaudelta. Romaanin minä-kertoja kokee vaikean synnytyksen Pariisissa ja on hengenvaarassa. Hän käy läpi kokemuksiaan synnytyksestä ja vauva-ajasta parin vuoden kuluttua terapiassa. Minäkertojan hengenvaara ja tuska rinnastuvat isoisän sotakokemuksiin, kun hän lukee isoisän muistiinpanoja rintaman tuskasta ja alituisesta kuoleman läsnäolosta.

Näin kirjassa nousee kouriintuntuvasti ajatus ylisukupolvisesta traumasta, jossa menneiden sukupolvien traumaattiset kokemukset voivat tiedostamattomasti siirtyä myös seuraaville sukupolville. Trauma tarkoittaa tapahtumaa, joka ylittää ihmisen sietokyvyn, selittää terapeutti. Traumamuistoon liittyy toiston pakko ja siksi se nousee esiin sukupolvien ketjussa, kunnes kokemus saadaan korjatuksi.

Poutanen kirjoittaa vakavasta ja syvälle menevästä aiheesta fragmentaarisesti ja ilmavasti. Pariisi sykkii romaanin sivuilla, ja elämä virtaa eteenpäin surusta huolimatta.

Sirpa Pääkkönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua