Toinen maailmansota ruotsalaisten silmin. Kuva: SVT / Yle

1

Jussi Adler-Olsenin kööpenhaminalaisesta ratkaisemattomien tapausten osasto Q:sta kertovasta kirjasarjasta tehdyssä suoratoistosarjassa Dept. Q kirjojen Kööpenhamina on vaihtunut Edinburghiksi. Skottien raaka rehellisyys käy kyllä pohjoismaisesta suorapuheisuudestakin.

Sarjan päähenkilönä Carl Morck (Matthew Goode) on enemmän kuin keski-ikäisen ahdistuneen komisarion klisee. Hänen syövyttävä sarkastisuutensa tekee hänestä sietämättömän kollegoille ja kaikille muillekin. Osasto Q:n ensimmäiseksi tapaukseksi valikoituu alkuperäisen kirjasarjan Vanki-nimiseen romaaniin pohjautuva juttu, jossa pengotaan neljä vuotta aiemmin tapahtunutta tunnetun henkilön katoamista.

Dept. Q on kansoitettu hyvillä näyttelijöillä. Heistä tutuimpiin kuuluva on kruununjuristina, ylimpänä syyttäjäviranomaisena Stephen Burnsina heiluva, lukemattomissa skottisarjoissa (mm. Shetlandsaarten murhat) nähty Mark Bonnar.

Ensimmäiseksi työtoverikseen Morck saa syyrialaissyntyisen IT-asiantuntijan, omien sanojensa mukaan ex-poliisin Akram Salimin, jota esittää monista ruotsalaissarjoista tuttu Alexej Manvelov. Salimilla on juuri ne taidot tulla toimeen ihmisten kanssa, jotka Morckilta puuttuvat.

Dept. Q:n käsikirjoittajat Chandni Lakhni ja Scott Frank painottavat dramatisoinnissaan trilleriaineksia ja koukuttavuutta, mikä toimii 9-osaisen sarjan aloituskaudessa tarpeeksi hyvin.

Dept. Q Netflixissä.

2

Kirjailija Donna Leon kirjoittaa usein sankarinsa venetsialaiskomisario Guido Brunettin tai jonkun hänen perheenjäsenensä tai työtoverinsa suuhun purevan ivallisia huomautuksia Italian politiikasta tai yhteiskunnallisesta tilanteesta.

Alun perin vuonna 2021 ilmestyneeseen Hetken huumaa -teokseen (suom. Markku Päkkilä; Otava, 2023) Leon on kirjoittanut seuraavanlaisen sananvaihdon:

”Roomassa on varmaan enemmän rikollisuutta”, Brunetti aprikoi.

 

”Niin”, neiti sanoi ja piti pitkän, selvästi pohdiskelevan tauon.

 

”Onhan siellä hallitus ja Vatikaani.”

Pitkään Venetsiassa itsekin asunut Leon selvästi inhosi Berlusconin kauden (2008–2011) mukanaan tuomaa sivistymättömyyttä, mikä näkyy Brunetti-kirjoissa.

Brunetti-kirjat kuuluvat selkeästi pehmodekkareihin, niissä ei väkivallalla roiskutella. Leppoisa italialainen elämänmeno ja komisarion omat kotiolot solahtavat oleelliseksi osaksi onnistunutta Brunetti-tarinaa.

Komisario itse harrastaa historiaa ja antiikin kirjallisuuden klassikoita. Hänen yliopistolla opettava Paola-vaimonsa pitää yllä kestosuhdetta elämänsä toiseen tärkeään mieheen eli 1800-luvun brittiläis-amerikkalaiseen kirjailijaan Henry Jamesiin, mistä Guido-puoliso on närkästyvinään. Pariskunnan aikuistuvat lapset tuovat vanhemmilleen ruokapöytäkeskusteluihin terveisiä nykyajasta.

3

Komeimpia eurooppalaisen seikkailusarjakuvan klassikoita on Edgar P. Jacobsin Blake & Mortimer -kaksikon tarinoiden albumi Keltainen merkki. Lontoosta alkavassa tarinassa nimetön rikollinen piinaa Lontoota, tekee näyttäviä sieppauksia, varastaa Lontoon Towerista majesteetin kruunun. Rikollisen jäljiltä löydetään aina keltaisella värillä piirretty tyylitelty M-kirjain. S

eikkailun keskiössä on tyypillinen hullu tiedemies, tohtori Septimus/Wade, jonka keksinnölle vangita ja hyödyntää ihmisen aivoaaltoja ja siten orjuuttaa keitä haluaa, oli tohtorin mielestä suotta naureskeltu. Sarjan piirrostyyli on klassista ligne clairea, selkeäviivaisten piirrosten rajaamia voimakkaita väripintoja.

Keltaisen merkin päähenkilöistä Philip Mortimer on jonkin lajin luonnontieteilijä ja tuo mukanaan tieteellisen asiatuntemuksen ja arvovallan. Hänen ystävänsä kapteeni Francis Blake tuo MI5:lle työskentelevänä sotilastaustaisena henkilönä seikkailuihin yhteyden väkivallan monopoleihin, armeijaan ja poliisiin.

Blake & Mortimer -seikkailut ovat läpeensä keskiluokkaisia. Kuvattu 1950-luvun maailma on yksinomaan miesten. Keltaisessa merkin juonenkuljetus on kuin cliffhangereiden varassa etenevästä tv-sarjasta.

Keltainen merkki on hyvinkin saattanut kulua belgialaispiirtäjä André Franquinin käsissä hänen kehitellessään Piko & Fantasio -sarjakuvaan höyrähtäneen tiedemiehen Zorbulin hahmon.

4

Brittikirjailija Rory Clements yhdistää historiallisessa romaanissaan Prince kaksi tositapausta: näytelmäkirjailija Christopher ”Kit” Marlowen hämärissä olosuhteissa tapahtuneen murhan (1593) ja ns. ruutisalaliiton (1605), jossa parlamenttitalon räjäytyksellä aiottiin murhata kuningas Jaakko I.

Prince-romaanissa Clements kirjoittaa kuningatar Elisabet I:n loppukaudella valtaneuvoston jäsenenä ja käytännössä pääministerinä toimineen Robert Cecilin alaisesta fiktiivisestä tiedustelumiehestä John (”Williamin veli”) Shakespearesta, joka samanaikaisesti selvittelee Marlowen murhaa ja valtakunnan ruutitehtaista mystisesti kadonneiden ruutierien määriä ja anastajia.

Clements kirjoittaa hyvää, mukanaan vievää trilleriproosaa. Entisenä sanomalehtitoimittajana hän osaa tekstinsä perusteellisen taustoituksen.

Prince-romaanissa 1500-luvun lopun Englanti näyttäytyy vakoojia ja salajuonia kuhisevana maana, jonka pinnan alla kytee kauna Espanjan hallitsemista Alankomaista Lontooseen vainoja paenneita maahanmuuttajia kohtaan.

5

Ei, ruotsalaiset eivät vain lekotelleet toisen maailmansodan ajan suomalaisten sotiessa neuvostoarmeijaa vastaan. Yle Areenassa nähtävä 5-osainen dokumenttisarja Toinen maailmansota ruotsalaisten silmin kertoo elämästä Ruotsissa sodan aikana.

Sarjasta tekee poikkeuksellisen sen tekotapa. Ruotsin julkisen palvelun tv-yhtiön, SVT:n tuottajat Kristina Lindström ja Henrik Stockare, pyysivät ruotsalaiskatsojilta heidän omia sotamuistojaan. Kaikkiaan vastauksia tuli peräti 3 000 – kertomuksia, valokuvia, päiväkirjoja, kirjeitä ja filmikatkelmia.

Koko sarjan idea on keskittyä tavallisten kansalaisten sotamuistoihin, eikä marssittaa ruutuun tuttujen asiantuntijoiden joukkoja kertomaan jo ennen kuultuja asioita. Tavallisten kansalaisten ottamien valokuvien ja filmien sekaan on leikattu ajan uutisfilmeistä pätkiä ankkuroimaan sotamuistot osaksi aikaa ja historiaa. Häkellyttävintä sarjassa on nähtävien valokuvien ja filmikatkelmien runsaus ja hyvä laatu.

Kyllä Ruotsissakin sotaa pelättiin, etenkin silloin, kun ajan sotilaallinen suurvalta Saksa oli miehittänyt Ruotsin naapurimaat Tanskan ja Norjan. Sekin näkyy, miten suurta myötätuntoa ruotsalaiset kokivat suomalaisnaapureidensa koettelemuksista.

Toinen maailmansota ruotsalaisten silmin Yle Areenassa.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua