Alma Pöysti loistaa nimiroolissa Tovena. Kuva: Sami Kuokkanen / Helsinki-filmi

1

Tove Janssonin elämästä kertovaa Tove-elokuvaa on jo suitsutettu joka puolella, mutta suitsutellaanpa vaan lisää.

Nyt on saatu elämäkertaelokuva, joka ei yritä olla suurelokuva ja epookki, vaan joka on inhimillisen kokoinen ja päähenkilöihmisensä näköinen. Vaikka elokuva on vain elokuvaa, tuntuu siltä kuin pääsisimme oikeasti kurkkaamaan Tove Janssonin elämänvaiheisiin ja jopa eläytymään hänen kokemiinsa tunteisiin.

Onnittelut ja kiitokset: ohjaaja Zaida Bergroth, käsikirjoittaja-näyttelijä Eeva Putro, pääosanesittäjä Alma Pöysti ja koko muukin tekijätiimi! Erityismaininnan ansaitsee myös tuotantosuunnittelusta vastaava Catharina Nyqvist Ehrnrooth, jonka lavastamissa interiööreissä katsoja viedään vaivattomasti seitsemänkymmentä vuotta ajassa taaksepäin.

Elokuva keskittyy Tove Janssonin sodanjälkeisiin vuosiin, ja kompleksiseen suhteeseen ohjaaja Vivica Bandlerin (Krista Kosonen) kanssa. Tunnekuohujen alla kulkee kaiken aikaa köyhän taiteilijan tie kohti maailmanmenestystä ja kuuluisuutta.

Käsikirjoittaja Putro on osannut keskittyä tiettyyn ajanjaksoon ja henkilösuhteeseen, mutta nostaa esiin myös tapahtumia ja anekdootteja, jotka ovat Janssonin oikeasta elämästä. Esimerkkinä mainittakoon sellainenkin pieni tosielämän yksityiskohta kuin tärkeän sopimuksen solmiminen keskellä vapun juhlintaa.

Henkilökohtaisesti sydäntä lämmittää myös se, että railakas tanssiminen on huomioitu elokuvassa oleellisena, päähenkilön persoonaan kuuluvana ominaisuutena.

Tove Finnkinon elokuvateattereissa, Tampereella myös elokuvateatteri Niagarassa. Kulttuuritoimituksen Eija Niskasen kritiikki Tove-elokuvasta.

2

”Vihdoinkin Lovecraftin tarinoista sarja!” saattoi ehkä joku kirjailija H. P. Lovecraftin fani ilahtuneena huudahtaa huomattuaan HBO:lle ilmestyneen uutuussarjan, joka kantaa nimeä Lovecraft Country.

Mutta Lovecraft Country ei ole Lovecraft-sarja. Kauhun ja outouden täyttämä lovecraftilainen maailma toki toimii oivallisena miljöönä sarjan teemoille, jotka ovat kauheudessaan ja outoudessaan omaa luokkaansa. Lovecraft Country kertoo rasismista, ja siitä ulkopuolisuuden ja toiseuden kokemuksesta, joita muut kuin valkoihoiset miehet ovat kokeneet lukiessaan valkoisten miesten kirjoittamia kirjoja, nähdessään valkoisten miesten tekemiä elokuvia ja televisiosarjoja. Näissä tarinoissa muut kuin valkoiset miehet ovat olleet ”toisia”.

Lovecraft Country näyttää toisenlaisen näkökulman, maailman, missä valkoiset miehet tekevät outoja, täysin käsittämättömiä hirmutekoja. Lovecraftilaisia hirviöitäkin toki nähdään, niitä ponnahtelee sarjassa esiin deus ex machina -pelastajina.

Sarjan pulpfiktionaalisessa ja folkloristisessa maailmassa on gorea, makaaberia huumoria ja yököttävää väkivaltaa. Mutta katsojan on syytäkin voida pahoin, sillä sarjan tapahtumien taustalla on todellisuudessa tapahtuneita rasistisia rikoksia, jotka sarjassa on nyt käännetty nurin, mustien päähenkilöiden selviytymistarinoiksi.

Sarjan teemat kiteytetään mieleenpainuvalla tavalla kauden toisessa jaksossa, missä kuullaan Gil Scott-Heronin vaikuttava runo Whitey on the Moon. Runo kertoo mitä tapahtuu mustassa perheessä samaan aikaan, kun ”koko maailma” juhlii valkoisen miehen laskeutumista kuun pinnalle.

Vaihtoehtoinen historia on olemassa. Eikä se ole scifiä tai fantasiaa.

Lovecraft Country HBO Nordicilla.

3

Lovecraft Countryn jälkeen kotimainen rikossarja Kaikki synnit on melkeinpä rauhoittavaa meditaatiota. Tasaisia pohjoisia maisemia, kireitä, mutta työssään jämptejä poliiseja. Päärooleissa vakuuttavan totisina Johannes Holopainen ja Maria Sid.

Murhia tässäkin toki nähdään, sillä sarjassa selvitellään lestadiolaiskylissä tapahtuneita murhia Pohjois-Pohjanmaalla. Käsikirjoittaja Merja Akko ja ohjaaja-käsikirjoittaja Mika Ronkainen ovat onnistuneet luomaan kansainvälisen tason rikosdraaman, jossa tarina kulkee, mysteeri pysyy yllä ja henkilöhahmot ovat uskottavia.

Sarja on julkaistu Elisa Viihteessä jo viime vuonna, mutta syyskuussa sarja alkoi Yle TV2:ssa. Yle Areenassa sarjasta on jo julkaistu kaikki jaksot.

Sarjaa on kiitelty ulkomaita myöten, ja se on myyty jo yli 30 maahan. Tämä takaa sen, että jatkoakin seuraa, ja sarjan toisen kauden julkaisu onkin pian ajankohtainen. Toinen kausi julkaistaan Elisa Viihteen suoratoistopalvelussa, ja tuodaan myös poikkeuksellisesti elokuvateatterilevitykseen 22.10.2020 alkaen.

Kaikki synnit Yle Areenalla.

4

OIen huomannut, että iltauutisten jälkeen nähtävät ajankohtaisohjelmien keskustelut eivät ehkä pitemmän päälle ainakaan mielialaa kohota. Ohjelmissa käsitellään tärkeitä aiheita, mutta ehkä on terveellisempää välillä katsoa jotakin muuta.

Toissa viikolla satuin jäämään Docventures-ohjelmassa esitetyn mainion I, Pastafari -dokumentin jälkeen pitkästä aikaa seuraamaan myös Docventures-keskustelua. Ja sehän olikin aivan oivallinen sattuma!

Keskustelu liikkui tavallisen arjen yläpuolella, sillä studiossa pohdittiin uskontojen merkitystä ja pyhän kokemista. Studioisäntien Tunna Milonoffin ja Riku Rantalan seurassa keskustelemassa olivat filosofi Esa Saarinen, uskontotieteilijä Teemu Taira ja Karhun kansan jäsen Miika Vanhapiha.

Keskustelu oli kaikin puolin hyvähenkinen, keskustelijat antoivat toisilleen tilaa, kuuntelivat aidosti ja toivat kukin omaa asiantuntemustaan luontevasti esille. Yllättäen myös katsojien sosiaalisen median kommentit kuulostivat aivan järkeenkäyviltä.

Sain aivan ihmeellisen ahaa-elämyksen: Ai keskustelu voi mennä näinkin!

Kiinnostava keskustelu kunniaan, Docventures näyttää mallia.

5

Jylhää ja kuulasta rock-musiikkia soittava helsinkiläinen yhtye The Holy julkaisi uuden albuminsa Mono Freedomin (Playground Music) lokakuun alussa. Kulttuuritoimituksen Ilkka Valpasvuo ehtikin albumia jo kritiikissään kiittelemään.

Itse olen nähnyt The Holyn keikalla ainoastaan kerran, ja kyllä vain mieli tekee nähdä uudestaankin. Kovin monesta asiasta en ole varma, mutta ainakin uskallan olla varma siitä, että yhtye kuulostaa noin ziljoona kertaa paremmalta livenä G Livelabin huippuakustiikassa kuin esimerkiksi omasta pölyisestä kännykästäni kuunneltuna.

Joten ainakin yksi livekeikka on kalenteriini tälle kuulle merkitty.

The Holy Tampereen G Livelabissa 31.10.2020.

Kaarina Lehtisalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua