Kuva: Juha Kurkikangas
ESSEE | Tekoäly puskee osaksi sinunkin elämääsi, halusit tai et. Ohessa katsaus siihen missä alan kehitys rymistelee maaliskuussa 2024.
Vaikka tekoäly on ollut osa normiarkeamme jo monia vuosia, on kadunmiehen ymmärrys kyseisen ”olennon” olemuksesta sangen hutera. Scifi-leffoista tutut kliseet ja mielikuvat ovat niin vahvoja, että AI (= Artificial Intelligence) mielletään yhä usein fyysiseksi esineeksi, tyyliin: ”Koodariltaan karkuun päässyt tekoäly ehti tänä aamuna Esplanadilla kolhia autoja ja kukkapenkkejä isoilla robottijaloillaan ennen kuin viranomaiset onnistuivat taltuttamaan riehaantuneen masiinan”. Vaikka tässäkin artikkelissa on otettu taiteilijanvapaus käyttää tekoälystä hövelisti ilmaisua ”kone”, on todellisuudessa kyse softasta, joka tekee työtään piilossa ja silmän ulottumattomissa.
Ajanjakso 2022–2024 jää maailmanhistoriaan koneälyn kehityksen hulluina vuosina, jolloin erilaisten AI-sovellusten pandoranlipas avautui. Varsinkin viime vuoden aikana vauhti alalla äityi suorastaan hengästyttäväksi. Ja jo pelkästään vuoden 2024 puolella (vaikka tätä kirjoittaessa mennään vasta maaliskuuta) on markkinoille lanseerattu toinen toistaan tehokkaampia sovelluksia, enemmän kuin alalla saatiin aikaiseksi edeltävän kymmenen vuoden aikana. Tällä hetkellä tubettajat suoltavat uutisia uusimmista AI-innovaatioista, eivät kuukausittaisissa tai edes viikoittaisissa uutiskatsauksissa vaan tyyliin: ”Tsekkaa mitä kaikkea hurjaa alalla eilisen aikana tapahtui!”
Haasteena kehityksen posketon vauhti
Tekoälyyn liittyvä ykköshaaste ei ole se, mitä pystytään teknisesti saamaan aikaan, vaan päinvastoin se, miten kehityksen nopeutta pystytään suitsimaan niin, että bisnes pysyy viranomaisten hallinnassa. Ihmiskunta on muutamassa vuodessa ajautunut paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa se (ensimmäisen kerran historiansa aikana?) joutuu miettimään keinoja teknisen kehityksen hidastamiseksi.
Miksi näin? Onhan maailma aikaisemminkin kokenut teknisiä vallankumouksia ja selvinnyt niistä voittajana. Kyllä, mutta tuolloin ihmiskunnalla on ollut hyvin aikaa sopeutua tulevaan muutokseen. Vielä 150 vuotta sitten uuden innovaation matka keksijän pöydältä kaupan hyllylle kesti lyhyimmilläänkin kymmeniä vuosia – esimerkkeinä mainittakoon tietokone (yli 100 vuotta), hehkulamppu (50 vuotta), polttomoottori-auto (20 vuotta) ja radio (10 vuotta).
Valtioilla on ollut ihmisten ja yhteiskuntajärjestyksenkin suojelemiseksi hyvin aikaa luoda pelisääntöjä sen suhteen, miten uusia keksintöjä saa ja ei saa käyttää. Esimerkkinä auto, jonka vaatimaa infrastruktuuria (liikennesäännöt, tieverkko, myynti ja huolto, bensan jakelu, ajo-opetus) oli helppo hienosäätää samaan tahtiin kuin keksintö yleistyi ja kehittyi.
Joidenkin tutkijoiden mielestä tekoäly tulee vaikuttamaan ihmiskunnan elämään rajummin kuin mikään aikaisempi tekninen innovaatio. Mutta tällä kertaa aikaa sopeutumiseen ei ole kuin pari hassua vuotta, sillä AI puskee rajusti päälle jo tässä ja nyt. Miksi kaikki osalliset (mukaan lukien viranomaiset sekä osittain jopa alan ammattilaiset) ovat sitten tulleet yllätetyksi ns. housut kintuissa? Siksi, että vaikka tekoälyä on kehitetty jo pitkään, ei kukaan osannut aavistaa nyt tapahtuneen AI-räjähdyksen voimaa.
Kuva: Juha Kurkikangas
Kultakuume-ryntäys, osa kaksi
Tällä hetkellä tekoälybisneksessä vallitsee Villin Lännen meininki, jossa riehutaan täysin pidäkkeettömästi vailla virallista valvontaa. Valtiot eivät ehtineet luoda yhteisiä AI-bisnekseen räätälöityjä kansainvälisiä lakeja tai säädöksiä, jotka estäisivät tekniikan kehittämistä epäeettisiin tai jopa vihamielisiin tarkoituksiin.
Jokainen oman koneälynsä kimpussa touhuava yritys on liikkeellä omilla ehdoillaan ja arvoillaan. Suurin motiivi on tietenkin raha, kun toimijat yrittävät kahmia itselleen mahdollisimman ison viipaleen AI-kakusta. Samoilla apajilla ovat lajiin perehtyneet monenkirjavat koodari-, viestintä-, koulutus- ja konsulttitoimistot, jotka myös Suomessa juuri nyt muuttavat nimikkeitään tekoälytoimistoiksi, jotta ehtisivät mukaan ensimmäiseen ja tuottoisimpaan AI-junaan.
Kuluttajien ja yritysten käyttöön lanseerataan päivittäin uusia appeja, jotka tehostavat esimerkiksi markkinoinnin, viestinnän, logistiikan, video-, kuva- ja musiikkituotannon tai myynnin automatisointia. Sovellusmahdollisuuksien määrä on lähes rajaton.
Tragikoomiseksi nyt syntyneen härdellin tekee se, että vielä viisi vuotta sitten tekoälyä kehittäneillä firmoilla oli suuria vaikeuksia löytää tuotteilleen sijoittajia. Vuonna 2024 samoihin yrityksiin tyrkytetään rahaa ovista, ikkunoista ja seinänraoistakin. Väkisinkin tulee mieleen muuan Beatles-niminen nippu nuoria miehiä, joka 1960-luvun alussa ennen ekaa hittiään oli käännytetty useiden levy-yhtiöiden ovelta matkoihinsa.
Jotta käsistä lähtenyt mopo saataisiin jollakin tavalla kontrolliin, ovat alan pioneerit lähettäneet lainsäätäjille yhteisen kirjelmän, jossa pyydetään pikaisia toimia tilanteen haltuun ottamiseksi. Ripeää reagointia lienee kuitenkin turha odottaa tietäen, miten valtavan kankea ja hidas koneisto esimerkiksi EU lainsäätäjänä on. Siihen asti valvonta tulee oleman lähinnä AI-sirkuksen sivusta seuraamista ja toivomista, että ala soveltaisi tekemisissään edes jonkin sortin itsesensuuria.
Keihäänkärkenä kuvamanipulaatiot
Suuren yleisön keskuudessa eniten näkyvyyttä saanut AI:n ilmenemismuoto on kuvankäsittely. Digikuvia netissä tarjoavat ympäristöt (sosiaalinen media, kuvapankit, uutisten kuvituskuvat) ovat viimeisen vuoden aikana täyttyneet tekoälysovelluksilla luoduista ”taideteoksista”, suorastaan ähkyyn asti.
Kun vielä vuosi sitten AI-kuvanluontisovellusten määrä verkossa laskettiin yhden käden sormilla, on niitä nyt tyrkyllä jo satoja. Kyseisten työkalujen laadukkuus tosin vaihtelee suuresti. Pioneereina alalle tulleiden toimijoiden palvelut on onnistuttu saamaan niin teknisesti kuin käytettävyydeltäänkin varsin korkealle tasolle. Toisella laidalla ovat sitten tänä talvena markkinaa rahastamaan ängenneet pikkufirmat, joiden tarjoamat kuvasoftat ovat ammattilaisten silmissä lähinnä bulkkirihkamaa.
Tekoälyllä tuotettujen kuvien luominen ei vaadi minkäänlaisia taiteellisia lahjoja. Jokainen kirjoittamaan oppinut henkilö pystyy luomaan kuvia, sillä ne rakennetaan tekstikäskyinä ja -kehotteina, jotka maailmalla kulkevat nimikkeellä ”prompt”. Mitä pätevämmän, selkeämmän ja kuvainnollisemman promptin saat aikaiseksi, sitä paremmin koneäly ymmärtää mitä siltä (häneltä?) halutaan. Perusperiaate on: mitä yksityiskohtaisemman käskyn kone saa, sitä vähemmän se arvailee ja keksii omia elementtejään kuvaan mukaan. Ja sama toiseen suuntaan.
Tekoälyn luomien ns. fotorealististen kuvien valot, varjot ja hienostuneet värisävyt ovat parhaimmillaan hämmentävän upeaa katsottavaa. Vielä 1990-luvulla olisi vastaavan esityksen aikaansaamiseksi pitänyt palkata kansainvälisen luokan retussiruiskutaiteilija, jotka olivat – lajin vaikeuden vuoksi – mainostoimistoissakin harvinaisia tuttavuuksia. Yhden kuvan tekeminen olisi vienyt vähintään viikon. Vuonna 2024 sama teos syntyy naputtelemalla 10 sanaa ja odottamalla puoli minuuttia.
Koska ala on nuori, löytyy kuvatyökaluista – hyvistäkin sellaisista – vielä varsin paljon lastentauteja, joita palvelujen tuottajat tällä hetkellä kuumeisesti korjailevat. Kokeneetkin käskyttäjät joutuvat teettämään halutusta aiheesta useita kuvia, promptiaan hienosäätämällä, jotta pääsisivät lähelle haluamaansa lopputulosta. Tulevaisuudessa arvausleikin osuus kuvanrakennuksen prosessissa tulee kuitenkin vähenemään ja lopulta poistumaan kokonaan, kun tekniikka edelleen kehittyy.
Oheisesta tuotoksesta (prompt: create a scene from titanic movie) ilmenee erinomaisesti se, että tekoälykuvia tuottavissa työkaluissa on vielä lastentauteja, jotka voivat saada kuvan näyttämään erikoiselta tai jopa humoristiselta. Vaikka laivan perusolemus nopealla vilkaisulla näyttäisikin olevan kunnossa, ei se kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua, sillä kuvassa on mokattu mm. seuraavissa kohdissa: Titanicin piippujen määrä on tuplaantunut (pitäisi olla 4 kpl), mastoja on liikaa, ja niiden sijoittelu väärä, ikkunarivit (välistyksineen) juoksevat miten sattuu. Kuva: Juha Kurkikangas
Tekoäly ei osaa kämmentä
Hyvä nyrkkisääntö on se, että jos näkemässäsi kuvassa on jotain outoa (vaikka et pystyisi tarkasti sanomaan mitä), on se silloin tehty tekoälyllä. Ihmishahmoissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota sormien ja varpaiden määrään ja muotoon, sekä siihen minkälaisella otteella hahmo pitää kädessään olevaa esinettä.
Kämmenet ovat tällä hetkellä AI:lle se kaikista vaikein rasti henkilökuvan toteutuksessa. Eri kuvatyökalujen välillä on tässäkin kohtaa suuria eroja.
Yksi työkalu on pätevä valaistuksen ja tunnelman luomisessa, toinen saa ihmiskasvot paremmin kohdilleen, kolmas pystyy tarjoamaan muita enemmän taiteellisia efektejä (viivapiirros, öljyväri, 3D-hahmot). Ammattilaiset ovat jo oppineet, minkä tyylinen kuva kannattaa toteuttaa milläkin työkalulla.
Jos kuvan elementit ovat fantasiaa tai kuvitteellisia, on tekoäly niissä tarpeissa kuin taivaan lahja. Kukaan kun ei pysty väittämään, että ei se avaruudesta takapihalle ufolla pelmahtanut zombie-alien oikeasti tuolta näytä… Koneälyn kannalta vaikeuskerroin moninkertaistuu heti, kun kohde on tuttu, tunnettu tai olemassa oleva asia, jonka ulkoasu on kaikilla tiedossa. Silloin pienikin virhe vie lopputuloksesta uskottavuuden. Jykeväleukainen Elvis ei näytä Elvikseltä, vaikka kaikki muu naamassa olisi just eikä melkein.
Kova poika / tyttö oppimaan
Tällä hetkellä käytössä olevan tekoälyn toimintaperiaate on, että sille syötetään dataa, jota kone erilaisten algoritmien kautta käyttää omissa tehtävissään. Koneälystä onkin saatu aikaiseksi uupumaton ja taukoja pitämätön työmyyrä, joka on erittäin nopea ja tehokas erityistehtävissä (tekstintuotto, kuvankäsittely) mutta jolla ei vielä ole taitoja operoida oman toimialansa ulkopuolella. Ensimmäisen sukupolven tekoälystä käytetty tarkennettu nimike on ANI (Artificial Narrow Intelligence), koska sen kyky luovaan ongelmanratkaisuun on kapea / rajallinen. Se ei myöskään tiedä mitään mitä ihminen ei itse tietäisi, joten se on tekemisissään valmiiksi pureskellun datan varassa.
Seuraavan sukupolven tekoäly on nimeltään AGI (Artificial General Intelligence). Se tulee yhdistelemään ja soveltamaan dataa uusilla luovilla tavoilla sekä kykenee ymmärtämään ja oppimaan tietoa monilta eri alueilta vähintään samassa mittakaavassa kuin ihminen. AGI on se malli, josta nyt kohistaan ja joka tulee radikaalisti muuttamaan ihmiskunnan tulevaisuutta, koska se pystyy kouluttamaan itse itsensä kaikkien alojen erikoisosaajaksi. Kun näin tapahtuu, sulkeutuu yksi sivu ihmiskunnan historiassa, sillä siitä eteenpäin ihminen ei enää ole tämän planeetan älykkäin olento.
Kuva: Juha Kurkikangas
AGI:n kehitystyön on mahdollistanut valtava loikka ihmisen omien aivojen rakenteen ja toimintamekanismien ymmärryksessä. Aivojen toiminta perustuu monimutkaiseen hermosolujen (neuronien) verkostoon, joka välittää sähköisiä ja kemiallisia signaaleja aivojen eri osien välillä sekä aivoista muualle kehoon. Seuraavan sukupolven tekoäly tulee saamaan ”aivot”, joiden toiminta simuloi ihmisaivojen sähköimpulsseja, mutta moninkertaisella tehokkuudella sekä luovuudella.
Pähkinänkuoressa: kun tekoälylle vuonna 2023 opetettiin, että tieto A ratkaisee ongelman B, muuttuu toimeksianto jatkossa muotoon: ”Tässä sinulle ongelma B, funtsi itse miten sen ratkaiset”.
Tulevaisuuden kvanttiteknologiaa käyttävät koneälyt oppivat myös tehokkaasti kouluttamaan itse itseään ja ”ahmimaan” maailmaa itseohjautuvasti. Mitä enemmän kone saa dataa, sitä nopeammin se oppii ns. syväoppimaan lisää, eikä jatkuvasti kiihtyvä kierre teoriassa pysähdy milloinkaan.
Tehokkaasti toimiva AGI-tekoäly on toistaiseksi yhä kehitysvaiheessa ja vielä pelkkää teoriaa, mutta enteitä ja mallinnuksia siitä mitä tuleman pitää on jo olemassa. Tätä kirjoittaessa alalla odotetaan kieli pitkällä, kuka toimijoista saa kunnian lanseerata julkisuuteen maailman ensimmäisen täysiverisen AGI-tekoälyn. Läpimurto voi tapahtua huomenna, ensi kuussa tai ensi vuonna. Kun h-hetki koittaa, olisi viranomaisilla hyvä olla valmiina selkeät suunnitelmat siitä, mitä tekoälyllä saa tehdä ja – varsinkin – mitä sillä ei saa tehdä.
Tekoälyn eksponentiaalisesti kasvava kyky datan hallintaan vie koneiden kapasiteetin tasolle, jota on ihmisjärjellä vaikea hahmottaa. Jos tämän hetken parhaita AI-sovelluksia verrataan hevoskärryyn, hyppää koneäly auton rattiin samalla sekunnilla, kun AGI-versio näkee päivänvalon. Jossain vaiheessa AI sitten jo reissaa avaruusraketissa galaksien välillä, minkä jälkeen voidaankin puhua kolmannen sukupolven tekoälystä, jota kutsutaan nimellä SHI (Superhuman Intelligence). Sellaisen älykkyys ihmiseen verrattuna on miljoonakertainen. SHI tulee luultavasti jo tiedostamaan olemassaolonsa jonkin sortin omaa uniikkia elämäänsä elävänä ”otuksena”, ns. singulariteettina, jopa mahdollisine tunteineen kaikkineen.
Kirjoittajan valistunut arvaus on, että jo sillä hetkellä, kun tekoäly istahtaa T-mallin Fordiin, loppuu normaalin ihmisen kyky ja aivokapasiteetti ymmärtää mitä hänen uudessa todellisuudessaan tapahtuu. Eikä koneäly ole siinä kohtaa vielä keksinyt edes automaattivaihdetta tai sähköistä ikkunannostinta…
On vaikea kuvitella mikä ihmisen rooli kaukotulevaisuuden AI-vetoisessa maailmassa tulisi olemaan, olettaen että ihminen-nimistä olentoa on silloin enää edes olemassa, ainakaan nykyisessä muodossaan. Jätän tämän pähkäilyn suosiosta ihmisyyden syvällisempään olemukseen perehtyneille filosofeille ja itseäni järkevämmille visionääreille.
Raju kisa paikasta auringossa
AI-palvelujen teoreettinen kohderyhmä on valtava. Periaatteessa jokainen maailman ihminen, jolla on käytössään internet ja näyttöpääte, on potentiaalinen asiakas. Hänelle voi – maksua vastaan – tarjota tekoälyn päälle rakennettuja sovelluksia niin viihde- kuin hyötykäyttöön.
Business-to-business-puolella kakku on vieläkin suurempi, sillä yritysmaailman palvelut voi hinnoitella korkeammalle. Firmat ovat sitä paitsi jo valmiiksi tottuneet siihen, että niiden on pakko maksaa tietyistä peruspalveluista, jos ylipäätään haluavat olla olemassa. Tähän asti minimisetti on sisältänyt kirjanpidon, sähköpostin, verkkosivut ja kännykkäkulut. Tulevaisuudessa perussatsiin tullaan lisäämään uusia AI-työkaluja sellaisiin tarpeisiin kuin markkinointi, myynti, asiakaspalvelu, projektihallinta ja logistiikka. Tekoälypalvelut tulevat toimimaan kuukausimaksulla, joten niitä kehittävien yritysten kerran tekemä työ tulee tuottamaan toistuvaa tuloa periaatteessa niin pitkään kuin yritys on olemassa.
Teoriassa jokaisella AI-toimijalla on mahdollisuus nousta uuden massiivisen markkinan Microsoftiksi, Amazoniksi tai Googleksi, joten ei ole ihme, että AI-karkkikulhon äärellä käy tällä hetkellä niin hurja kuhina, tunku ja töniminen. Aika näyttää kuka päätyy uuden uljaan koneälymaailman keisariksi vai pysyykö valtikka tälläkin kertaa vanhojen jättien hyppysissä. Nekin kun ovat valtavine resursseineen kisassa mukana, ja vahvasti ovatkin.
Kuva: Juha Kurkikangas
Tekoälyn kehityksen kärjessä on tähän asti tallonut amerikkalainen organisaatio nimeltä OpenAI, jonka innovaatioita oli alun perin tarkoitus kehittää, kuten nimikin sanoo, avoimesti, läpinäkyvästi ja – varsinkin – voittoa tavoittelemattomasti. Näin tulokset saataisiin parhaiten hyödyttämään koko ihmiskuntaa.
Ylväin periaattein ja arvoin liikkeelle lähtenyt OpenAI joutui kuitenkin sisäisten kiistojen kouriin, joiden lopputuloksena Microsoft onnistui ujuttamaan lonkeronsa organisaatioon niin vahvasti, että tällä hetkellä kenelläkään ei ole tarkkaa tietoa siitä kumpi on isäntä ja kumpi renki. Samalla kehitystoimenpiteet – totta kai – muuttuivat liikesalaisuuksiksi ja lukittujen ovien takana tapahtuvaksi hyshys-puuhailuksi.
Yksi OpenAI:n perustajista oli Elon Musk, joka erimielisyyksien vuoksi jätti firman joitakin vuosia sitten. Musk on nyt haastanut OpenAI:n oikeuteen alkuperäisten periaatteidensa rikkomisesta ja vaatii sitä yleisen edun nimissä paljastamaan koko maailmalle sen, missä kohtaa firman AGI-kehitystyö juuri tällä hetkellä etenee.
Suurista nimistä Applen odotettiin jo tipahtaneen AI-junasta, koska heidän suunnastaan ei juurikaan kuultu alaan liittyviä viestejä. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että kyseessä on ollut tarkoituksellinen ”hiljaisuus ennen myrskyä”. Uusimpien tietoja mukaan Apple tulee loppuvuonna 2024 julkaisemaan uutisen, joka kuulemma on – ei enempää eikä vähempää kuin – suurin Applen koskaan julkistama kännyköihinsä liittyvä innovaatio. Huhujen mukaan Apple on kehittänyt aivan uuden tekniikan, jolla kännykän kuorien sisään saadaan enemmän laskentatehoa ja muistia kuin kokonainen halli tietokoneita pystyy tällä hetkellä tarjoamaan. Eli Applen kännykät pystyisivät jatkossa itsenäisinä yksikköinä pyörittämään muistisyöppöjä AI-sovelluksia ilman nettiyhteyttä. Tällä hetkellä esimerkiksi AI-kuvia tuottavat ohjelmat pelittävät ainoastaan verkossa etänä olevien servereiden varassa, koska ne tarvitsevat niin paljon laskentatehoa.
Ei pidä myöskään unohtaa yrityksiä, jotka rakentavat tekoälyn selkeintä fyysistä ilmentymää, eli ihmismäisiä robotteja. Myös niiden kehitys on hypännyt laukalle; laboratorioissa on jo nyt robotteja, jotka pelaavat keskenään jalkapalloa ja pomppivat taaksepäin voltteja kaatumatta. Jo meidän sukupolvemme ehtii nähdä maailman ensimmäisen robotti-humanoidin, jolla on ihmisen keho, aidot naamanliikkeet ja puheentuotanto. Robottien ja tekoälyn parissa toimivat firmat tekevät tiivistä yhteistyötä, ja tulevat luultavasti ajan mittaan yhdistymään saman omistajayrityksen eri kehitysosastoiksi.
Vaikutus työmarkkinaan
Oma haasteensa on, miten työmarkkinat sopeutuvat tekoälyn esiinmarssiin. Siitä, että monet työtehtävät tullaan korvaamaan automatisoiduilla välineillä, on jo selkeä käsitys. Kysymys kuuluu: millä aikavälillä muutos tapahtuu.
Esimerkiksi bussikuskien ei tarvitse olla huolissaan, sillä näköpiirissä ei vielä ole laitetta, joka omin avuin pystyisi turvallisesti etenemään pimeällä sohjoisella reunaviivattomalla soratiellä tai joka ymmärtäisi yhtäkkiä poiketa ennalta suunnitellulta matkareitiltä lähimmän ABC:n pihaan täydentämään sikaosaston kaljatarpeita. Sinänsä hellyttävästä, jalkakäytävällä köröttelevästä lähikaupan ruokarobotista on vielä hieman matkaa luotettavasti automatisoituun linja-autoon. Mutta lapsenlapsemme tulevat sellaisissa jo matkustamaan.
Ensimmäinen vaikutus työelämään on uuden työnimikkeen syntyminen; ATK-vastaavan rinnalle tai jopa tilalle tulee nousemaan firman tekoälyvastaava, joko täysipäiväisenä tai oto-toimenkuvana. Varsinkin valokuvaajien ja videotuottajien näkövinkkelistä viime vuosien kehitys on ollut erityisen huolestuttavaa. Uudet AI-appit ovat tällä hetkellä tunkemassa aggressiivisimmin juuri heidän tonteilleen. Myös tekstintuottajat, tehdastyöläiset ja koodarit ovat uhanalaisten ammattiryhmien listalla. Koodarit siksi, että pian meillä on tekoälyohjelmia, jotka pystyvät yhdessä vuorokaudessa tuottamaan enemmän kuranttia koodia kuin ihmisdevaaja kuukauden aikana.
Myös elokuva-alalta on viime viikkoina kuulunut häkellyttäviä uutisia: Disney on tällä hetkellä perustamassa yksikköä, jonka tarkoitus on repiä irti kaikki AI:n antamat hyödyt elokuvanteossa. Jo nyt videosovellukset pystyvät tuottamaan itsenäisesti elokuvakohtauksia pelkästä käsikirjoituksesta. Ei kestä kauaakaan, kun sama softa pystyy uskottavasti rakentamaan kokonaisen elokuvan yhden ainoan vuorokauden sisällä. Hintalappu jää joihinkin prosentteihin nykyisistä kustannuksista.
Mitä tapahtuu lavastajille, kuvaajille, ääniteknikoille ja niille tuhansille muille ammattilaisille, joita tällä hetkellä tarvitaan koko illan elokuvan tuottamiseen? Puhumattakaan näyttelijöistä, joita ei tässä uudessa yhtälössä – ainakaan teoriassa – tarvita enää lainkaan? Mitä tapahtuu filmitähti-instituutiolle maailmassa, jossa kaikki elokuvanäyttelijät ovat virtuaalihahmoja? Edes käsikirjoittajat eivät ole turvassa, sillä kone tulee kehittämään myös elokuvan tarinan – kunhan on ensin analysoinut kaikki menestyselokuvat ja selvittänyt minkälainen draaman kaari tuo eniten yleisöä katsomoon.
Kuva: Juha Kurkikangas
Esimakua tulevasta päästään näkemään jo tänä vuonna. Juuri nyt Yhdysvalloissa on amatöörivoimin tekeillä uusi enemmän tai vähemmän kieli poskessa rakennettu versio Terminator 2 -elokuvasta, jonka kaikki kohtaukset on laitettu tekoälysovellusten avulla uusiksi, käsikirjoitusta myöten. Produktio saa juhlallisen, oikeassa elokuvateatterissa tapahtuvan ensi-iltansa ensi syksynä.
Yhteenvetona lyhyen aikavälin muutokset työelämään voidaan kiteyttää näin: vaikka itse tekoäly ei vielä veisikään ihmisiltä työpaikkoja, tulee tekoälysovellusten käytön osaava ihminen jo meidän aikanamme viemään työpaikan kollegalta, joka sitä ei hallitse.
AI-pelin hyvikset ja pahikset
Hypertehokas työkalu ei sinänsä ole huono asia. Kukapa ei haluaisi kokea vastaavaa hetkeä kuin jokin tutkijaryhmä ilmoittaessaan television erikoisuutislähetyksessä löytäneensä parannuskeinon syöpään. Tarkemmin sanottuna; he onnistuivat luomaan tekoälyn, joka selätti taudin.
Niin kauan kuin koneälyä käytetään vastuullisesti ja hyvään tarkoitukseen, pullat ovat hyvin uunissa. Mutta miten toimitaan sitten, kun tekniikka päätyy sellaisten käsiin, jotka eivät moisista velvoitteista välitä – tai päättävät käyttää sitä jonkun ihmisryhmän tarkoitukselliseen vahingoittamiseen?
Ihmiskunta tulee toimimaan tämän keksinnön kanssa samalla tavalla kun aikaisempienkin – ikävä kyllä. Eli joku jossain alkaa heti suunnitella miten uuden työkalun voisi muuttaa aseeksi. Tai miten innovaation voisi valjastaa rikollisiin tarkoituksiin. Historia on liiankin täynnä tällaisia esimerkkejä. Ei ole yllätys, että tekoälyn avulla tehtyjen huijausten määrä on nyt jo valtavassa kasvussa.
Jonkin aikaa sitten Kiinassa toteutettiin vedätys, jossa yrityksen talousvastaava sai esimiehiltään kutsun videopalaveriin. Ruudulla näkyvät päälliköt pyysivät häntä siirtämään miljoonia dollareita firman tililtä toisaalle. Myöhemmin selvisi, että muut osallistujat olivat virtuaalihahmoja, jotka puhuivat pomojen omilla äänillä. Mutta vahinko oli silloin jo tapahtunut.
Tällä hetkellä ikävimmät realistiset uhkakuvat liittyvät siihen, että joku ohjelmoi oman tekoälynsä hahmottamaan ympäröivän maailman sellaiseksi, jossa ihmisryhmä X:n vihaaminen on hyväksyttävä ja normaali ajatusmalli. Skenaario kulkee nimellä Good Parent vs. Bad Parent. Siinä koneäly on kuin lapsi, joka rakentaa arvonsa ja käsityksestä oikeasta ja väärästä saamansa kotikasvatuksen myötä. Toistaiseksi maailmaan ei ole synnytetty kuin ”hyvin kasvatettuja” AI-lapsia, mutta lienee vain ajan kysymys milloin joku luo sen ihka ensimmäisen virtuaalisen koulukiusaajan.
Jos maailma joskus joutuu tilanteeseen, jossa pahikset yrittävät kiristää tai vahingoittaa jotakin valtiota tai ihmisryhmää kieroon kasvatetun koneälyn avulla, on puolustuskeino silloin – yllätys yllätys – toinen tekoäly. Niin pitkään kun hyvisten ”tappelukukko” on konnien kukkoa väkevämpi ja ovelampi, ei sivistyneellä maailmalla ole suurta hätää.
Kylmän sodan oppien paluu
Niin perverssiltä kuin se kuulostaakin, on atomiaseiden synnyttämä ”kauhun tasapaino” itse asiassa syy siihen, miksi kolmas maailmansota ei ole vielä alkanut. Jos minä painan nappia, niin kaverikin painaa. Mahdolliseen tuhotarkoitukseen kehitellyn tekoälyn kanssa tulee luultavasti toistumaan sama kuvio. Jos minä käsken AI-konettani sammuttamaan vihollisvaltiosta sähköt, katkaisee naapurin (omalla sähkögeneraattorillaan operoiva) sotaäly vastaiskuna virrat minulta. Ei hyvä.
Tähän asti AI-kukkulan itseoikeutettuna kuninkaana on häärinyt Yhdysvallat Piilaaksonsa resurssien turvin. Se, että maailman suurimman tietokone-laskentatehon käyttöönsä kerännyt Google on länsimainen yritys, on katsottava tässä kontekstissa hyväksi asiaksi. Venäläisten tekniset resurssit länsimaisen tekoälyn kukistamiseen ovat juuri nyt – sattuneesta syystä – rajalliset, mutta Kiina on matkan varrella kuin varkain onnistunut nousemaan kilpailun mustaksi hevoseksi. Maan halu ja tarve Yhdysvaltojen haastamiseen on ilmiselvä, mutta koska Kiina on taloudessaan täysin riippuvainen USA:n kulutusmarkkinoista, ei se voi ainakaan virallisesti lähteä sotajalalle länttä vastaan. Kaikki rumat temput tehdään sen vuoksi ”pellin alla” ja näennäiseen ystävällisyyteen verhoten, esimerkkinä teollisuusvakoilu. Ei ole sattumaa miksi Yhdysvalloissa (ja nyt jo Suomessakin) valtion virkamiehiä on kielletty asentamasta TikTok-sovellusta työpuhelimiinsa.
Dystooppisin ajatusleikki liittyy siihen hetkeen, kun AI:n kyky ikiomien, ennakoimattomien ja uusien ratkaisujen tuottamiseen (luovuus?) ylittää ihmisen aivokapasiteetin rajat. Jos kone päättää esimerkiksi alkaa itse korvata vanhaa, primitiiviseksi tulkitsemaansa koodiaan uudella merkistöllä jota ihmisaivo ei ymmärrä, niin… miten ihminen pystyy käskyttämään konetta lopettamaan leikin, jos hän ei enää hallitse koneen käyttämää kieltä?
Vähemmän dramaattinen teoria on, että teknisiltä ja ”henkisiltä” kyvyiltään ihmisen yläpuolelle noussutta masiinaa ei enää pätkääkään kiinnosta, mitä maan matonen tuossa vieressä touhuaa. Noin merkityksettömän olennon tuhoamiseen ei kannata uhrata aikaa tai energiaa, se kun ei pysty edes halutessaan minua vahingoittamaan. Luikerrelkoon rauhassa.
Oppenheimer Moment
Tekoälynkin käytön eettisten, moraalisten tai peräti eksistentiaalisten kysymysten pähkäilyssä on kuullut sovellettavan ilmaisua ”Oppenheimer Moment”, joka liittyy tietenkin atomipommin keksimiseen. Metaforaa käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa keksijä tai tieteilijä ymmärtää, että hänen työnsä voi johtaa ennakoimattomiin ja mahdollisesti katastrofaalisiin seurauksiin.
Kuva: Juha Kurkikangas
Tekoälyyn liittyvä ”Oppenheimer Moment” on jo ollut ja mennyt. Aivan kuten 1940-luvullakin, ehdimme päästää käärmeen laatikosta vapaaksi tietäen, että takaisin sitä ei enää koskaan saa.
Tällä kierroksella homma lirahti housuun sillä hetkellä, kun AI-päästettiin internetiin. Enää ei töpselin irti vetäminenkään auta, jos ei samalla suljeta sähköjä koko maapallon kaikista sähköä tuottavista ja tarvitsevista laitteista. Tästä eteenpäin ihmiskunnan tehtävänä on sopeutuminen uuteen normaaliin aivan kuten ydinvoimankin kanssa. Tai dynamiitin, polttomoottorin, teollisen vallankumouksen, rakettimoottorin ja tietotekniikan.
AI:n läpimurron ajoituksessa kohtalon ivaa
Tekoälyn kehitysbuumin ajoituksen kanssa kävi pirun huono tuuri. Jos AI-vallankumous olisi alkanut jo esimerkiksi 1990-luvulla, olisi suurvallat saatu saman pöydän ääreen miettimään lajin pelisääntöjä – tuon ajan liennytyksen ilmapiirissä ehkä jopa rakentavastikin.
Nykyinen geopoliittinen tilanne ei anna mahdollisuuksia yhteiseen sopimiseen. Ja vaikka samaan pöytään päästäisiinkin, olisi saavutettujen sopimusten arvo nolla, sillä Venäjä ei niitä kuitenkaan noudattaisi. Päin vastoin, Kremlin nykyjohto tekee tällä hetkellä suorastaan kaikkensa, jotta elämä heitä ympäröivässä maailmassa olisi mahdollisimman hankalaa. Siinä myyräntyössä tekoälyn käytöllä on ollut merkittävä rooli, varsinkin sosiaalisen median puolella.
Kiinankin halu mahdollisten AI-pelisääntöjen noudattamiseen olisi luultavasti olematon. Viime vuosien lähes orwellilaisen moraalittomat toimenpiteet Kiinan kansalaisten yksityiselämän valvonnassa ovat todistaneet, että maan johto on asian suhteen oman valintansa tehnyt. Kiinassa tekoäly on jo nyt – muun muassa kasvojen tunnistukseen kehitettyine mekanismeineen – valjastettu valtiojohtoisen valvonnan ja sorron apuvälineeksi.
Koska Yhdysvaltojenkin kyky tehokkaaseen lainsäädäntöön on tällä hetkellä – kiitos Donald Trumpin – lähes lamaannuksen tilassa, on vastuu sääntelystä käytännössä yksin EU:n varassa. Läntinen demokratia toki jo valmiiksi sisältää mekanismeja, joita voi paremman puutteessa käyttää esimerkiksi yksityisyyden suojeluun, mutta jatkossa ne tarvitsevat tuekseen vielä paljon isompia ja AI-räätälöidympiä toimenpiteitä.
Kinkkiset AI-tekijänoikeudet
Musiikki
Kun Spotify tarjoaa meille tekoälyn kasaaman uuden biisin, jonka laulaja on Olavi Virta, taustasoundi tyylipuhdasta Depeche Modea ja itse sävellys ilmiselvää Lennon–McCartney-tuotantoa, kenelle tilitetään rojaltit? Kappaleen tuottaneelle levy-yhtiölle vai koneälyn kehittäneelle firmalle?
Näitä kysymyksiä pähkäillään tällä hetkellä useammassakin kabinetissa, kun musiikkiteollisuuden osapuolet yrittävät löytää yhteistä säveltä suhtautumisessaan tekoälyn tuottamaan materiaaliin. Mainittakoon, että säveltäjien näkemyksiä kyseisissä pöydissä edustaa tällä hetkellä muun muassa ABBA-yhtyeen Björn Ulvaeus. YouTuben kanta asiaan on tällä hetkellä se, että tekoälyllä tuotetun musiikin lataaminen on sallittua. Samalla alusta tarjoaa helpon reklamaatiokanavan niille musiikintekijöille, jotka katsovat tulleensa luvatta kopioiduksi.
Kuvatuotanto
Vaikka tekoälyn rakentama kuva on koneen itse kasaama uniikki näkemys pyydetystä aiheesta (kuva-AI ei ole kopiokone), on lopputulosten copyright-kuvio silti ongelmallinen. Jos käsky kuulu esimerkiksi ”luo kuva jossa Jean Sibelius soittaa heavy-musiikkia”, mitä kone itse asiassa silloin tekee?
Se kahlaa parissa sekunnissa läpi kaikki ”näkemänsä” kuvat, joista löytyy Jean Sibelius, sähkökitara, nahkarotsi, niittivyö, esiintymislava valoineen ja niin edelleen – kaikki elementit, jotka se koulutuksensa myötä osaa liittää aiheeseen. Ja niistä se sitten miksaa oman arvauksensa siitä, mitä käskyttäjä kaipaa.
Mitä enemmän aiheeseen liittyviä kuvia löytyy, sitä paremmin Jannen pärstän sekä skittan yksityiskohdat ja muodot menevät kohdilleen. Ja sama myös toiseen suuntaan.
Ongelman ydin yhtälössä on se satojen miljoonien kuvien massa, jota tekoäly käyttää referensseinään. Mistä ne on kerätty – vai onko ne kerätty internetistä? Jos näin, onko valokuvaajilta tai kuvataiteilijoilta saatu luvat teostensa käyttöön tämänkaltaiseen kaupalliseen tarkoitukseen? Jos ja kun ei ole pyydetty, niin olisiko pitänyt? Kukaan ei tällä hetkellä tunnu osaavan antaa tähän virallista vastausta, mutta oikeusjuttuja asian tiimoilla on jo ollut vireillä useitakin.
Yllä oleva kuvat käskytettiin yksinkertaisella promptilla ”jean sibelius as heavy metal rocker”. Koska koneelle ei annettu tarkempaa ikään liittyvää toivetta, oli tarjonnassa vuorotellen nuorta ja vanhaa Sibeliusta. Oheisen ikämiesversion kasvojen yhdennäköisyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta nuori ”Janne” napsahti varsin hyvin kohdilleen, vaikka toisesta kädestä puuttuukin yksi sormi. Kuvista huokuva vihaisuus ja synkeys oli tekoälyn itsensä valitsema lähestymistapa aiheeseen, se kun täysin omin avuin yhdisti asenteet termiin ”heavy metal”. Kuvat: Juha Kurkikangas.
Koneartistin näkemys Tampereen keskustasta. Tämä teos valaisee hyvin tekoälyn kuvantuottamisen logiikkaa; se ei edes pyri toistamaan oikeasta elämästä löytyvää näkymää tai maisemaa sellaisenaan, vaan käyttää ”taiteilijanvapautta” sumeilematta hyväkseen rakentamalla pyydetystä kohteesta aina oman tulkintansa. Elementit kuvaan se noukkii olemassa olevista kuvista, mutta lopputulos on aina oma yksilöllinen taideteoksensa. Tamperelaisen silmään tämä miksaus näyttää hämmentävän tutulta, ollen kuitenkin samanaikaisesti kaukana totuudesta. Tekoälyn tekemää maisemaa katsoessa fiilinki on sama kuin viron kieltä osaamattomalla; puheenparsi kuulostaa ärsyttävän tutulta, mutta on silti täyttä hepreaa. Kirjoittaja tunnistaa tästä kuvasta muun muassa vanhan kotitalonsa Tuulensuun katonreunan koristeet, seurakuntien virastotalon kellertävät pinnoitteet sekä katunäkymästä jo aikoja sitten poistuneen Kekäleen näyteikkunat. Kuva: Juha Kurkikangas.
Tässä kuvassa Marskista tehtiin rumpali käskyllä ”Marshal Mannerheim playing drums”. Kasvot näyttävät yllättävänkin aidoilta, mutta univormu menee metsään niin että rytinä käy. Koneella ei nähtävästi ollut tietokannassaan infoa suomalaisen asepuvun yksityiskohdista, joten tilalle tarjottiin miksaus muiden valtioiden vastaavista. Lähinnä mieleen tulee brittiupseeri. Kuvassa näkyvät myös ongelmat, joita algoritmeilla on vielä toistaiseksi sormien ja työkalujen kanssa; kumpikin rumpukapula on eksynyt samaan käteen. Kuva: Juha Kurkikangas.
Oma lukunsa on käyttäjäporukka, joka rakentaa koneilla kuvia, joissa tunnetut poliitikot ja julkimot laitetaan tekemään härskejä tai rikollisia temppuja. Mitä suositumpi artisti, sitä enemmän hänestä löytyy verkosta referenssikuvia ja sitä aidomman näköisen hahmon kone pystyy loihtimaan.
Aikuisviihteen luomiseen rakennetuista (maksullisista mutta kaikille avoimista) sovelluksista voi mainita sen verran, että nekin ovat nyt jo miljardiluokan bisnes – ja appien määrä kasvaa koko ajan. Kuvaavaa tämän hetken meiningille on, että monien kuvasovellusten oli taannoin pakko laittaa esto prompt-käskyihin, jotka sisälsivät nimen ”Taylor Swift”, koska naisesta luotiin niin paljon räävittömyyksiä.
Videot
Kuluneen talven aikana lanseeratut, realistisuudessaan leuat auki loksauttavat liikkuvan kuvan työkalut ovat vieneet AI-avusteisen sisällöntuotannon tasolle, jossa kuka tahansa henkilö (jonka kasvoista löytyy digitaalinen kuva) voidaan laittaa videolla tekemään aivan mitä tahansa – niin realistisesti, ettei katsoja kohta tunnista eroa aitoon videomateriaaliin.
Ei tarvitse kuin tekstiä naputtelemalla kuvailla koneelle minkälaisen kohtauksen haluaa, ja tämä hoitaa homman. Seuraavaksi kirjoitat hahmoillesi vuorosanat ja kerrot, kenen julkimon äänellä kukakin puhuu. Ja sen jälkeen raastuvassa ratkotaan, täyttikö ns. deep-fake-videosi kunnianloukkauksen tunnusmerkit vai ei…
Kehitys vaikuttaa myös videosisältöjä tarjoavien suurten alustojen toimintamalleihin. Esimerkiksi YouTube on viime aikoina joutunut päivittämään ohjeistustaan siitä,millä säännöillä palveluun saa ladata tekoälyllä tuotettua materiaalia ja voiko esityksissä käyttää muiden henkilöiden kasvoja tai ääniä. Vaikka konetuotosten lataamista ei periaatetasolla olekaan kielletty, on linja ollut varsin tiukka. Jokaisessa AI-avusteisessa videossa pitää olla esimerkiksi selkeä merkintä siitä, että teos ei ole ”luomukamaa”. Säännösten kiertäjiä YouTube valvoo koneälyllä, joka pystyy tunnistamaan alustalle ladatut tekoälyllä tuotetut videot.
Esimerkki siitä miten valokuva Mona Lisasta herätetään henkiin ja saadaan lausumaan Shakespeare-monologia. Luonteva huulisynkka kasvonilmeineen oli koneälylle vielä kuukausi sitten ongelma, mutta se(kin) haaste on nyt saatu ratkaistua. Video: Institute for Intelligent Computing.
Loppusanat
Tekoäly on jo kauan sitten hiipinyt osaksi elämäämme ilman, että olemme asiaa edes tiedostaneet. Se on jo nyt käytössä muun muassa kauppojen jäsenyysohjelmissa, laina- ja vakuutuslaitosten päätöksenteossa, kännykän ennakoivassa tekstinsyötössä, verkkokaupoissa, hakukoneissa, autojen navigointilaitteissa ja erilaisissa älykelloissa, puhumattakaan somealustoista, jotka tuntuvat tietävän käyttäjästään kaiken. Uusi pomo, herra A.I. Algoritmi vie ja maailma vikisee.
Vaikka tekoäly tuo tullessaan perusteltujakin huolestumisen aiheita, on sen tarjoama ihmiskuntaa hyödyttävä potentiaali kuitenkin niin valtava, että olen itseni asemoinut kohtaan ”varovainen optimisti”. Koneälyllä tuotettu roskaposti, aidolta näyttävät feikkiuutiset ja -videot, valtion tehostunut kyky valvoa kansalaisiaan sekä silmille entistä agressiivisemmin hyppivät mainokset voitaneen – kaikesta huolimatta – katsoa hyväksyttäviksi uhrauksiksi, jos sama tekniikka pystyy kehittämään ratkaisun maailman nälänhätään, ilmaston lämpenemiseen ja vakavien tautien lopulliseen kukistamiseen.
Kuva: Juha Kurkikangas
Juha Kurkikangas
Kirjoittaja on tämän sivuston ulkoasun rakentanut Art Director, joka toimenkuvansa (www.createc.fi) puolesta tuottaa AI-avusteista grafiikkaa viikoittain. Kaikki jutun kuvat on rakennettu tekoälyn avulla.
Tämän maaliskuussa 2024 päivitetyn artikkelin alkuperäinen versio on julkaistu Tilausajokuljettajat ry:n asiakaslehdessä Charter Club 1/24.
* *
Tekoälyn tuomia hyötyjä
Yritystoiminta
- Välittömästi vastaava chattirobotti, joka identifioi ja tarvittaessa ohjaa monimutkaiset tapaukset ihmiskollegalle.
- Rutiinitehtäviä automatisoimalla saadaan säästöjä työvoimakustannuksissa.
- Asiakasdatan analysointi tekoälyn avulla voi paljastaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja parantaa päätöksentekoa.
- Myyntiraporttien analysointi AI:n avulla tuottaa tehokkaamman ns. myyntiputken.
Lääketiede
- Tekoäly voi tunnistaa sairauksia jo hyvin varhain, esim. röntgenkuvia tehokkaasti tulkitsevan algoritmin avulla.
- AI auttaa kehittämään räätälöityjä hoitosuunnitelmia perustuen potilaan genomiikkaan ja muuhun terveystietoon.
- Robottiavusteinen supertarkka kirurginen leikkausprosessi vähentää toipumisaikaa ja komplikaatioiden riskiä.
- Sairauksien etädiagnosointi mullistuu, sillä tekoäly pystyy määrittelemään taudinkuvan pelkkien digikuvien perusteella. Esim. käytössä on jo nyt työkalu, joka kykenee saamansa jpeg-tiedoston perusteella 95 prosentin varmuudella tunnistamaan, onko potilaan korvakäytävässä antibioottia vaativa tulehdus vai ei.
Liikenne
- Älykäs liikenteenohjaus optimoi liikennevalojen toimintaa ja vähentää ruuhkia suurkaupungeissa.
Itseohjautuvat ajoneuvot
- Vikadiagnosointi, huolto- ja korjaamotekniikan kehitys
Ympäristönsuojelu
- Parantaa kykyä ennustaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja kehittää tehokkaampia strategioita sen torjumiseksi.
- Automaattinen järjestelmien säätö rakennuksissa ja teollisuudessa vähentää energiankulutusta ja päästöjä.
Rahoituspalvelut
- AI voi havaita epätavallisia transaktioita ja potentiaalisia petoksia reaaliajassa.
- AI-avustajat voivat auttaa ihmisiä hallitsemaan talouttaan, neuvomalla säästämisestä, sijoittamisesta ja budjetoinnista.
Kotitaloudet
- Tekoäly mahdollistaa kodinkoneiden, valaistuksen ja lämmityksen automatisoinnin.
- AI-pohjaiset henkilökohtaiset avustajat, kuten älykaiuttimet, voivat helpottaa arjen tehtäviä antamalla muistutuksia ja vastaamalla kysymyksiin.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Älä korva pieni kuule mitä vain – puhutaanpa taas barokkimusiikista
KOLUMNI | Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui?
Kuunnelmia kansalle, tai unohdetun taidelajin ylistys
RADIO | Alkutalven ajanvietteeksi voi suositella sukellusta radiokuunnelmien ihmeelliseen maailmaan. Yle Areenan mahdollistama intensiiviperehdytys herättää ajatuksia tästä ylenkatsotusta taiteenlajista.
Miksi miehet eivät vaivaudu kirjoittamaan lapsille ja nuorille – vai eivätkö he enää osaa?
KOLUMNI | Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ovat järjestään naisia. Viimeisin miesvoittaja on vuodelta 2008, Matti Kuusela muistuttaa.
Kiertoilmaisujen sietämätön keveys ja tuska – kolumni pyhäinpäivälle
KOLUMNI | ”Minä en enää varsinaisesti pelkää kuolemaa, mutta kammoan jäähyväisiä. Pelkkä ajatus hyvästeistä elämäni ihmisille pakahduttaa sydämeni”, Maarit Saarelainen kirjoittaa.