Vesikki on Suomen myrkyllisin luonnonvarainen hämähäkki. Kuva: Wiki Commons
KOLUMNI | Ilman uutterien kasvi- ja hyönteisharrastajien vapaaehtoistyötä moni tutkimus olisi jäänyt tekemättä ja kirja julkaisematta, Pekka Henttonen kirjoittaa.
”Solmuset, takkuset, tupposet ja tyynyset ovat ilmeisesti limasieniä. Älkää kysykö enempää.”
Tampereen kasvitieteellinen yhdistys aloitti Aitolahden–Teiskon kasviston kartoittamisen vuonna 1976. Mukana urakassa oli kymmenen vapaaehtoista kartoittajaa. Työ kesti viisitoista vuotta. Jokaiselta kilometriruudulta kirjattiin muistiin kaikki kasvilajit. Tutkimusalueelta kirjattiin muistiin yhteensä 677 kasvilajia. Tutkittuja kilometriruutuja kertyi kaikkiaan 531 kappaletta. Aitolahden–Teiskon kasviston karttaosa ilmestyi painettuna vuonna 1991.
Vuonna 1985 Suomessa alkoi kasvien atlaskartoitus. Kartoituksen tavoitteena on kerätä täydellisiä lajiluetteloita eri puolilla maata sijaitsevista neliökilometriruuduista. Ruutukartoittajan täytyy tuntea kaikki Suomen kasvilajit. Tähän mennessä on kartoitettu noin 10 000 atlasruutua, jotka kattavat noin kolme prosenttia Suomen pinta-alasta. Kasviatlakseen on kertynyt yli kahdeksan miljoonaa havaintoa. Uusia halukkaita vaativaan vapaaehtoistyöhön ei viime aikoina ole juurikaan ilmaantunut. Kartoitustyö saattaakin päättyä lähiaikoina, kun eläkeikäisten työnjatkajien vauhti lopullisesti hiipuu.
* *
Kuvakaappaus.
Tuomo Kuitunen tutki kesälomillaan kymmenien vuosien ajan entisen Luopioisten kunnan kasvistoa. Kuitunen kolusi mökkikuntansa metsät, pellot, rannat ja suot kävellen, pyöräillen, meloen ja jopa suosuksilla tallustaen. Kartoituksen tulokset ovat nähtävissä Kuitusen nettisivuilla luopioistenkasvisto.fi: putkilokasveja lähes 800 lajia, sammalia yli 400 lajia, jäkäliä ja piensieniä molempia reilut 200 lajia. Kuitusen sivustolta opin, että piensieniin (tarkemmin pöhösieniin) kuuluva sianpuolanpöhö on äärimmäisen harvinainen Luopioisissa. Kuitusen muistiinmerkitsemien kasvihavaintojen määrä nousee yli sadantuhannen.
Pentti Alanko (s. 1936) on kirjoittanut yksin ja yhdessä muiden kanssa kymmenittäin puutarha-alan teoksia. Alangon 500-sivuinen kirja Perennat on yhä edelleenkin paras suomeksi ilmestyneistä perennakirjoista. Alanko on suunnitellut oman puutarhansa tarkoituksella helppohoitoiseksi, jotta voisi kesän ajan keskittyä kasvien kartoittamiseen. Laji.fi-portaalissa (jossa Kasviatlaksenkin havainnot ovat mukana) on Alangon yksinään tekemiä kasvihavaintoja reilut 250 000 kappaletta yli 2 400 lajista. Vuonna 2023 Alanko täytti 87 vuotta ja ehti tehdä Espoon Otaniemeä, Laajalahtea ja Pohjois-Tapiolaa kartoittaessaan 2 801 havaintoa 418 lajista.
Ari Parnela (1937–2024) ja Harri Arkkio julkaisivat vuonna 2015 Pirkanmaan kalliosammalia käsittelevän kirjan Kissakalliolta Illeröömiin. Parnela ja Arkkio tutkivat kymmenen vuoden aikana yli tuhat kalliota ympäri Pirkanmaata. Tekijäkaksikko kiipeili vaarallisissa louhikoissa ja niljaisilla jäkäliköillä, keräsi valtavan määrän näytteitä ja määritti ne kotona mikroskoopin avulla. Pirkanmaan kallioilta löytyi 337 sammallajia, 256 lehtisammalta, 81 maksasammalta, yksi Suomelle kokonaan uusi laji (lännenriippusammal) ja 27 Pirkanmaalle uutta lajia. Kaksikon toinen työläs tutkimus (kolmantena mukana Tuomo Kuitunen) Pirkanmaan koski- ja purosammalista on parhaillaan käsikirjoitusvaiheessa.
Juha Suominen (1936–2020) aloitti Satakunnan eliömaakunnan (mukana myös nykyisen Pirkanmaan länsipuoli) kasviston kartoituksen lukiolaisena 1950-luvulla. Kartoitus jatkui kesälomilla ja eläkkeellä läpi vuosikymmenten, kunnes 783-sivuinen Satakunnan kasvit lopulta ilmestyi vuonna 2013. Painatusapurahojen jälkeen Suomisen itsensä maksettavaksi jäi puolet tiiliskiven muhkeista painatuskuluista. Satakunnan kasveissa on yli tuhat levinneisyyskarttaa ja tyylillisesti korkeatasoiset esseet 1 200 kasvilajista. Lukija saa kirjassa tavata esimerkiksi eteläisen heinäkasvin hinan, satunnaiskasvi irsokin sekä osuvasti nimetyn hiirenhännän.
* *
Esittelemilleni harrastaja-asiantuntijoille on yhteistä omistautuminen, innostus ja intohimo, löytöretkeilijän asenne sekä työskentely vapaa-ajalla tunteja laskematta. Yhteistä on sekin, että heidän kaltaisiaan urakkatyöläisiä ei nykyisellä hyödyn aikakaudella osata ollenkaan tarpeeksi arvostaa. Ammattityössä nämä suururakat olisivat jääneet tekemättä.
Lähes kaikki tämän kolumnin lajihavainnot löytyvät myös Laji.fi-portaalista. Portaalissa on reilusti yli 50 miljoonaa osumaa noin 50 000 lajista. Portaalista voi tehdä hakuja 14 eri eliöryhmästä linnuista ja nisäkkäistä tuhatjalkaisiin, nilviäisiin sekä muihin organismeihin. (Muihin organismeihin kuuluvat esimerkiksi takkuset, tyynyset, tupposet, solmuset, hyppyhäntäiset ja pökköhyppiäiset. Solmuset, takkuset, tupposet ja tyynyset ovat ilmeisesti limasieniä. Älkää kysykö enempää.) iNaturalist-sivuston ja -sovelluksen kautta kuka tahansa halukas voi saada talletettua luontohavaintojaan Laji.fi-portaaliin.
Kimmo Silvoselta (1957–2023) julkaistiin viime vuonna postuumisti (yhdessä Kari Kulmalan, Peter Waseliuksen ja Jorma Silvosen kanssa) kirja Suomen perhoset ja toukat – opas tunnistamiseen, elintapoihin ja kasvatukseen. 648-sivuisessa puolentoista kilon painoisessa kirjassa on kuvattu 268 perhoslajia. Mukana ovat niin päiväperhoset, kiitäjät, kehrääjät, sirppisiivet, villaselät, villakkaat, siilikkäät kuin venhokkaatkin. Silvonen vietti kesälomansa eri puolilla Suomea ja Eurooppaa (Uralilla ja Siperiassa asti) keräämässä perhosten toukkia, joita sitten ruokittiin ja kasvatettiin niin kotona kuin työpaikallakin.
Kari Vaalamo aloitti perhosten ja muiden hyönteisten keräämisen 1960-luvulla. Tänä vuonna hän lahjoitti hyönteiskokoelmansa Oulun yliopistolle. Kokoelmassa on 3 000 lajia ja kymmeniätuhansia yksilöitä. Perhosten ja kovakuoriaisten lisäksi kokoelmassa on paljon luteita, joita Suomessa kerätään ani harvoin. Vaalamon valtavaa kokoelmaa voidaan käyttää hyväksi Suomen eliölajien DNA-viivakoodauksessa. Viivakoodien avulla eliöiden tunnistaminen onnistuu paljon aikaisempaa nopeammin ja varmemmin.
* *
Sami Karjalainen pyrkii kirjassaan Suomen hyppyhämähäkit hyvin kunnianhimoiseen tavoitteeseen: lukijan pitää pystyä tekemään aikuisen hyppyhämähäkin lajinmääritys ulkomuodon perusteella ilman genitaalien tarkastelua. Genitaalimääritys edellyttää kuolleen yksilön mikroskopointia. (Tiedoksi lukijoille: koirailla tuntomerkit sijaitsevat leukaraajoissa ja naarailla takaruumiin etuosassa. Älkää kysykö enempää.) Kirja sisältää tarkat valokuvat kunkin lajin koiras- ja naarasgenitaaleista siltä varalta, että lajinmääritys ei muuten onnistuisi.
Karjalaisen uusimmasta kirjasta Muodonvaihdoksia ihmettelemässä opin, että Suomen 44 eri hyttyslajista on hiljattain julkaistu levinneisyyskartat. Teoksessa on kaiken muun kiinnostavan lisäksi kuvat 27 eri hyönteis- tai hämähäkkilajin tai toukan ulosteesta. Karjalainen on aiemmin kirjoittanut kertaalleen loppuunmyydyt kirjat Suomen leppäkertuista, heinäsirkoista ja hepokateista sekä sudenkorennoista. Meillä tavataan 60 eri leppäkerttulajia. Suomen leppäkertut -kirjassa on kaavio, joka opastaa tunnistamaan toukat lajilleen takaruumiin täplien perusteella. Suomen heinäsirkat ja hepokatit esittelee lukijalle heinäsirkkojen ja hepokattien kutsulaulujen määrityskaavan. 32 meikäläisen lajin sirityksetkin olivat kirjan mukana cd:llä. Sirityksistä on saatavissa myös mobiilisovellus.
Pekka Henttonen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Retoriikassa voi olla eroja, mutta Sanna Marin ja Tulenkantaja-voittaja Riina Tanskanen puhuvat samoista asioista
KOLUMNI | Tampereen Kirjafestarit on teosten suurhyöky, jonka pyörteissä voi iskeä ahdistus, Maarit Saarelainen kirjoittaa kolumnissaan.
Sanna Marin ei pelkää omakehuja, ja se on miehille liikaa
KOLUMNI | Sanna Marinin Toivo on tekoja ei ole hyvä tai huono kirja. Se on hyvä tai huono sen mukaan, mitä mieltä lukija on Sanna Marinista.
Voisiko kulttuurin kello näyttää toisenlaista aikaa?
KOLUMNI | ”Kaikesta, mikä ei ole ihmisille arjessa taloudellisesti mahdollista, muodostuu ’luksusta’”, Jari Paavonheimo kirjoittaa kolumnissaan.
Anneli Jussilan kolumni: ”Viihdyttävästä Pentti Linkola -näytelmästä jää puuttumaan tärkeä taso”
KOLUMNI | Yli 30 vuotta Pentti Linkolan läheisesti tuntenut Anneli Jussila kirjoittaa Valkeakosken kaupunginteatterin Vain lintuja rakastanut -näytelmästä.