Rahalla saa ja hevosella pääsee, vaikka hevonkuuseen kapsahtamaan!

Rikkaat ja Rahattomat -sarjassa nähdään muun muassa Toivo ja Nadja Sukari. Kuva: Nelonen Media

Mietteet luksuksesta heräsivät, kun katselin Helsingin Sanomista kuvia Putinin hirsilinnoista, joista toinen on rakennettu keskelle suojelualuetta Lunnaja Poljanaan ja toinen, maailman suurin lajiaan, Sotšiin.

Eivät nuo vartiotornein ja helikopterikentin varustetut datšat hyvältä näytä ja tuskin nuo kaikilla kuviteltavissa olevilla ylellisyyksillä varustetut pytingit suovat omistajalleen muuta, kuin lisää vainoharhaista, järjettömän vallan suomaa yksityisyyttä ja yhä tyhjemmäksi käyvää yksinäisyyttä kalustetuissa huoneissa, palveluskunnan puunaaman maallisen mammonan keskellä?

Kuka sytyttää ja nakkaa ensimmäisen tikun ja koska? Se on enää vain ajankysymys.

* *

Putin elää omassa avaruudessaan, mutta mikä saa meidät vallattomammat tallaajat haaveilemaan luksuksesta?

Kuinka pitkälle itse menisin mielihaluissani ja millaisia ne olisivat, jos ei tarvitsisi miettiä hintaa? Vai miettisinkö sittenkin, olisiko tavaroiden ja palveluiden hinta juuri se asia, jonka perusteella valitsisin kalleinta mahdollista juuri siksi, koska se olisi minulle mahdollista ja useimmille ei?

Tuntisinko mielihyvää sukulaisten ja tuttavien kateellisuudesta vai pitäisikö minun etsiä itselleni seurapiiri, jonka kulutuskyky vastaisi suunnilleen omaani – mieluiten kuitenkin niin, että luksuselämäni tekisi heihinkin vaikutuksen?

Vai ottaisinko vain hedonistisesti ilon irti ja uppoutuisin ylellisiin nautintoihin, ihan vain itseäni viihdyttääkseni?

* *

Luksuselämä kiinnostaa, siitä todistavat ne lukuisat tv-ohjelmat ja sarjat, joissa sitä esitellään ja joiden avulla markkinoidaan kaikkea mahdollista vessapapereista ja näppylävoiteista alkaen.

Sen mikä on luksusta, tulee sijaita pyramidin huipulla, missä tilaa on vähän, ja kun siellä alkaa olla ahdasta, pyramidin huippua nostetaan ylemmäs. Luksus on tuulahdus jostain saavuttamattomissa olevasta. Harvojen herkkua, sillä jos kaikilla olisi mahdollisuus hankkia Putinin datšan kaltainen hökötys, se ei enää olisi luksusta, mutta sen olemassaolo mahdollistaa sen, että moni haaveilee jostain vähän sinnepäin olevasta, reaalimaailmaan kuuluvasta pienemmästä hirsilinnasta – hienommasta kuin naapurilla. Ja kauppa käy.

* *

Sisustuslehden kiiltävälle paperille painetut kuvat maailmankuulun filmitähden tai viihdetaiteilijan vaatehuoneesta, jonka jalopuisia hyllyjä täyttävät värien mukaisesti järjestetyt kengät ja hintaville käsilaukuille tarkoitetut valaistut vitriinit ja kaikki se muu tuiki tarpeellinen rekvisiitta jota alastoman kehon ympärille voi ripustaa jotta nännit eivät näkyisi, kielii Hollywoodissa tähteydestä ja ainutlaatuisesta menestyksestä. Kun luksuksen tulee näkyä, se kimaltaa.

Siitä minunkin silmäni saivat kattavan katsauksen televisiossa näytetystä Oscar-gaalasta pari viikkoa sitten.

Jussi-gaalassa glamouria ja luksusta Amerikan malliin, mutta vähemmällä pinnalla ja kimalluksella nähtiin eilen perjantaina.

* *

Kotimainen versio hollywoodilaisesta vaatebuduaarista löytyy, kun kidutan itseäni ja yhteiskunnallista omatuntoani Rikkaat ja rahattomat -ohjelmalla, jossa perintöprinssi-isäntä pöyhöttelee ulkomailta tilatuilla 1 500 euron sikareilla parin vaatekammarissa, jonne rouva on tehnyt asetelman kalleimmistaan.

Siinä Vuittonit ja Versacet lepäävät perheen arvoalttarilla pian huusholliin saapuvien köyhien ihmeteltävänä, joilla ei ole täpäkkää paalattavaksi rahakkaiden unia piinaavan nitisevän patjan sisään, saavat raukat raskaan työn raatajat kuitenkin maistaa rikkaan herkkuja viikon verran. Ja lopussa kiitos seisoo; kuinka paljon yhtäläistä ja yhdistävää he toisistaan löytävätkään!

 ”Ja mitäpä kertoisin enään heidän elämänsä päivästä ja sen vaiheista täällä? Se kulki rauhaisesti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhaisesti alas illan lepoon monen tuhannen, kultaisen auringon kiertoessa.” (Aleksis Kivi)

* *

Me viime vuosituhannella syntyneet muistamme, kun muinaisen oravapankin johtaja Jaakko Lassila kuulutti pankin tv-mainoksessa: ”Tosi on!” Kunnes selvisi, ettei olekaan.

Nyt pankkikriisien jälkeisessä ajanlaskussa Nelonen näyttää konkreettisesti, että rahalla saa ja hevosella pääsee:

”Lämminhenkinen Rikkaat ja rahattomat käsittelee suorasukaisesti ja ihmisläheisesti asiaa, josta monien on vaikeaa puhua: rahaa.”

Mikäli tunnet laillani sairasta viehtymystä piinallisiin, yhteiskunnallisia ongelmia silittämällä selittäviin tulkintoihin, suosittelen Sanoma Osakeyhtiön Nelos-kanavan Rikkaat ja Rahattomat -ohjelmaa ja muita ahdasmielisen maailmankuvan avartajia. Niitä tulee riittävästi uusintoina myös muista yhtiön tv-tuuteista, joita ovat Jim, Liv, Hero, National Geographic ja STAR Channel. Kiitos tasokkaista katsottavista, näiden ansiokkaiden sananvapauden puolustajien rinnalla Yle Teema onkin totisesti turhaa luksusta ja kahlitsee tv-ohjelmien monimuotoisuutta!

* *

Kammariin rakennetut kylpyhuoneet, joissa amme on sijoitettu ikkunan eteen, ovat jo mennyttä kauraa, niitähän on nyt nähty matalimmissakin torpissa, kun:

”Naurun täyteinen auto suuntaa tällä kaudella pääkaupunkiseudulla sijaitsevien remonttikohteiden lisäksi muun muassa Lohjalle, Raisioon ja Tampereelle.”

Mummolan kotoisat kuistit ovat muuttuneet laajoiksi terasseiksi, joille sijoitetuissa paljuissa istutaan yhteisissä kylpyvesissä vieraiden kanssa. Skumppa kuplii ja olutlasit ovat vankassa tanassa.

Sisällä kuutioita riittää taivaaseen asti, joten ikkunat pestään kai helikopterista käsin. Kolmen ässän taikasanat: Sadesuihku, Saareke ja Spa, ne pitää olla!

Äläkä unta näe makuuhuoneissa! Ne on köyhiä ja maalaisia varten, sillä luksusasunnoissa oletettujen pariutumispuuhat hoidetaan master bedroomissa!

Jos ohjelmiin on uskomista, puoli Suomea budjaa luksustaloissa. Maksaa mitä maksaa ja paljon maksaakin. Ja jottei totuus unohtuisi, uusintoja riittää!

* *

Telkkarin kautta pääsemme tiiraamaan myös suuren maailman vartioituihin muotiputiikkeihin ja timanttikauppoihin sekä luksushotellien hyörinään. Siellä työmuurahaiset pyyhkivät loputtomasti pölyjä ja oikovat tyynyjen asentoja luksussviiteissä ja kokkien joukko rakentelee näyttäviä herkkuruokia. Sviittien asukkaita ei juuri lähikuvissa näy: luksus on myös yksityisyyttä oman vertaisryhmän parissa.

Mutta köyhällä on keinonsa! Vaikka ei voi asua Lontoon tai Pariisin Ritzin sviiteissä, voi mennä hotellien nettisivuille ja valita kummassa mieluummin yöpyisi. Minä valitsin Pariisin, sielläpä voisi nähdä makoisia unia, vaikkapa Maria Callaksen tai Coco Chanelin mukaan nimetyissä sviitissä. Tällä kertaa uppoudun kuitenkin silkkisiin lakanoihin Ernest Hemingwayn 79 neliön sviitissä, kunhan ensin olen nauttinut hillitysti illallista Marcel Proust -salongissa tai ihastuttavassa Salon Psychessä ja ottanut kulinaaristen nautintojen jälkeen pari viskiä hauskassa herraseurassa Ritzin baarissa.

Ja kaikki tämä luksus ilman matkustamisen vaivaa, Euroopan sisäisistä lennoista kun ei pääse nauttimaan ensimmäisessä luokassa!

* *

Mutta valitettavasti nyt on laskeuduttava maan tasalle!

Tätä juttua aloitellessani pohdin luksusta, mutta sitten maailmankirjat käänsivät yllättäen suuntaa, kun sana sai uuden merkityksen ja sähköisti pelkällä kielen heiluttamisella isänmaan tv-katsojien ilmatilan läpi Suomen maan.

Asialla ei suinkaan ollut lehmän sisään sujahtanut isänmaan kuuluisin silmänkääntäjä Kuikka Koponen, eikä muinoinen Helmenkalastaja tosi-tv:stä, vaan ihan muu taho. Ääni lähti kuin tykinkuula erään ääntenkalastajan tiukalle viritetyistä suupielistä ja kulttuurista tuli yllättäen luksusta, kaiken kansan pällistellessä telkkareitaan äimän käkenä.

Ollaanko nyt sitten kulttuurisodassa? En usko, luotan siihen, että kulttuurin puolustusvoimat ovat valppaat ja elinvoimaa täynnä, niin että järjetön hyökkäyssota kaatuu äänten enemmistön edessä.

Periksi ei anneta, äänen käyttö hyvän ja monipuolisen kulttuurin puolesta on nyt tärkeää.

Ulla-Maija Svärd

Eduskuntavaalit 2.4.2023, ennakkoäänestys 22.–28.3.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua