Kuva: Petri Hänninen
KOLUMNI | Ensin kuritti korona, sitten energiakriisi, inflaatio ja korkojen nousu. Miten käy museoiden, elokuvateattereiden ja konserttien jos valtio päätyy tuntuviin miljoonaleikkauksiin – yksittäisistä taiteilijoista puhumattakaan?
”Leikkauksilla on kuitenkin tapana kohdistua vähävaraisiin ja heikommassa asemassa oleviin kansalaisiin, ja kulttuurin alalla heitä riittää.”
Koronakriisi ja Ukrainan sodan aiheuttama energiakriisi ovat tehneet syvän loven valtion kukkaroon. Sanotaan, että talouden sopeuttaminen on välttämätöntä, ja nyt puolueet väittelevät siitä keneltä leikataan ja kenelle annetaan.
Tammikuussa 2023 Teosto ja sen jäsenjärjestöt julkaisivat puolueille tekemänsä kyselyn omista hallitusohjelmatavoitteistaan, joiden mukaan mm. taiteen ja kulttuurin rahoitus on nostettava yhteen prosenttiin kaikista valtion talousarvion menoista vuoteen 2027 mennessä. Kokoomus, Sosiaalidemokraatit, Vihreät, Vasemmistoliitto sekä Kristillisdemokraatit vastasivat vaatimukseen myönteisesti, ainoastaan Perussuomalaiset vastustivat.
Valtionvarainministeriön 6.3.2023 julkistamalta leikkauslistalta kulttuurin tuet kuitenkin löytyvät. Valtionvarainministeriö ehdottaa Opetus- ja kulttuuriministeriön jakamien valtionavustusten alentamista asteittain noin 200–400 miljoonalla eurolla. Se olisi iso paukku koronasta toipuvalle kulttuurialalle, ja moni yritys joutuisi panemaan lapun luukulle.
* *
Luovat toimialat ovat kasvavia vientialoja, jotka tutkimusten mukaan tuottavat siihen pannut eurot moninkertaisena takaisin. Vuonna 2021 Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Pasi Holm totesi, että ”valtion 1,3 miljardin euron tuki tuottaa 14 miljardin euron tuotoksen”. Jos asiaa verrataan sijoitusmaailmaan, harva voi toivoa yli kymmenkertaista tuottoa sijoitukselleen, puhumattakaan kulttuurin tuottamasta henkisestä hyvinvoinnista.
Näin eduskuntavaalien alla kulttuurin leikkaukset on puolueiden suusta tyrmätty, siitäkin huolimatta että leikkauslistoja laadittaesssa kulttuuri on perinteisesti ollut liipaisimella ensimmäisten joukossa. Kulttuurin rahoitukseen kajoaminen herättää paljon tunteita, ja kaikkein ikävintä on – varsinkin ennen vaaleja – että kulttuuriväki on äänekästä, saa näkyvyyttä mediassa ja osaavsanoa asiansa ikävän pisteliäästi. Kulttuurin rahoitus onkin helpompi nostaa leikkuupöydälle vasta vaalien jälkeen, siitäkin huolimatta että kulttuuriväki on myös varsin pitkämuistista.
* *
Menoleikkaukset ovat aina hankalia ja niiden perustelut ovat usein ristiriitaisia. Esimerkiksi asumistuen leikkaamista perustellaan sillä, että osa tuista valuu varakkaille eli palkansaajille. Samaan aikaan osa puolueista ehdottaa ansiotuloveron laskemista, joka kohdistuu palkansaajiin eli aiemmin mainittuihin varakkaisiin.
Toivoa sopii, etteivät Teostolle annetut lupaukset kulttuurialan tavoitteiden edistämisestä jää ainoastaan vaalipuheiksi, eikä uuden hallituksen budjettiesityksessä totuus läsähdä taiteilijoiden naamalle kuin märkä kampela. Leikkauksilla on kuitenkin tapana kohdistua vähävaraisiin ja heikommassa asemassa oleviin kansalaisiin, ja kulttuurin alalla heitä riittää.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kolme kohtaamista Kirsin kanssa – sohvalta kirkon penkkiin
KOLUMNI | Kirsi Kunnas syntyi 100 vuotta sitten. Mitä jos juhlisimme lauantaina lukemalla kaikki ääneen hänen runojaan?
Älä korva pieni kuule mitä vain – puhutaanpa taas barokkimusiikista
KOLUMNI | Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui?
Kuunnelmia kansalle, tai unohdetun taidelajin ylistys
RADIO | Alkutalven ajanvietteeksi voi suositella sukellusta radiokuunnelmien ihmeelliseen maailmaan. Yle Areenan mahdollistama intensiiviperehdytys herättää ajatuksia tästä ylenkatsotusta taiteenlajista.
Miksi miehet eivät vaivaudu kirjoittamaan lapsille ja nuorille – vai eivätkö he enää osaa?
KOLUMNI | Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ovat järjestään naisia. Viimeisin miesvoittaja on vuodelta 2008, Matti Kuusela muistuttaa.
