Elina (Ella Mettänen) ja Akseli (Verneri Lilja). Kuva: Katri Dahlström
KOLUMNI | Maarit Saarelainen kirjoittaa Tampereen Pyynikin kesäteatterissa ensi-iltansa saaneen Täällä Pohjantähden alla -näytelmän herättämistä ajatuksista.
”Meidän tulee kunnioittaa jokaista yhteisömme jäsentä yhtä arvokkaana ja tärkeänä.”
”Alussa oli suo, kuokka – ja Jussi”
Tunnistitko?
Kyllä. Olet oikeassa.
Näin alkaa Väinö Linnan ikoninen klassikkotrilogia Täällä Pohjantähden alla. Teksti sai Sami Keski-Vähälän kristallinkirkkaasti dramatisoiman ja Antti Mikkolan väkevästi ohjaaman ensi-iltansa Pyynikin kesäteatterissa 9.6.2023.
Linnan fiktiivinen teksti on piirtynyt niin vahvasti kansakuntamme kollektiiviseen muistiin, että jokaisessa esityksen lauseessa helähtää historia. Siinä vyöryvät muistot, meidän juuremme.
Täällä Pohjantähden alla -esitys koskettaa, liikuttaa ja menee suoraan sieluun ensimmäisestä kohtauksesta alkaen. Näyttelijäensemble kantaa kiihkeää tarinaa kuin soihtua ikään.
* *
Itänaapurimme Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuo sodan lähelle ja iholle. Kuten Pohjantähden saagassakin jokainen sodan turha uhri on jonkun lapsi, veli, sisko, isä tai äiti.
Mieleen nousevat Lauri Viidan säkeet:
”Suvimaisema:
lahdentyven, saunaranta ja vene
ja helle, männyntuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä hei!”
* *
Epäoikeudenmukaisuus ja viattomien kärsimykset lietsovat tyytymättömyyttä. Katkeruus ja viha ovat huonoja kumppaneita demokraattisessa yhteiskunnassa. Vallanhimo ja empatiakyvyttömyys näkyvät myös meillä, meidän ajassamme.
Meidän tulee kunnioittaa jokaista yhteisömme jäsentä yhtä arvokkaana ja tärkeänä. Juuri nyt tarvitsemme Pohjantähden räätäli Halmeen humanismia, uskoa sivistykseen ja koulutukseen.
Me tarvitsemme tätä Pyynikin kesäteatterissa näkemäämme huikeaa draamaa muistaaksemme. Me tarvitsemme taidetta ymmärtääksemme ja saadaksemme perspektiiviä elämäämme.
Ihminen on luotu elämään, ei tappamaan.
Maarit Saarelainen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Meiltä uhkaa tekoälyhuumassa näivettyä liikaa arvokasta ennen kuin tajuamme inhimillisyyden arvon
KOLUMNI | Janne Ahosen näköisen hahmon tähdittämästä tekoälyleffasta voi tulla kiinnostava, mutta ontto siitä katsomiskokemuksesta tulee, Pasi Huttunen kirjoittaa kolumnissaan.
Tarvitsemme uutisia, mutta uutistulva on joskus liikaa
KOLUMNI | Reaaliaikainen uutisten ja tapahtumien seuraaminen vaikuttaa myös ihmisten aikakäsitykseen, Marjatta Honkasalo kirjoittaa kolumnissaan.
Hybridivaikuttamisen varjossa – ”Median kuluttajalla on vähän välineitä mediavyöryn hallitsemiseen”
KOLUMNI | ”Erilaiset narratiivit etsivät sijaa ihmisen tajunnassa, vaikka hänen tulisi itse saada luoda oma käsityksensä, narratiivinsa”, Jari Paavonheimo kirjoittaa.
Suomen myydyin lastenkirja, ihminen ja muunlajiset
KOLUMNI | Keitä olivat Niku, Lumikki, Vellamo ja Heppuli? Kuka osti Goljatti-kissan ja mistä? Kuka oli ”talonvahti paras”? Entä mihin kotieläimeen Suomen myydyin lastenkirja loppuu?