”Juuri nyt tarvitsemme Pohjantähden räätäli Halmeen humanismia, uskoa sivistykseen ja koulutukseen”

Elina (Ella Mettänen) ja Akseli (Verneri Lilja). Kuva: Katri Dahlström

”Alussa oli suo, kuokka – ja Jussi”

Tunnistitko?

Kyllä. Olet oikeassa.

Näin alkaa Väinö Linnan ikoninen klassikkotrilogia Täällä Pohjantähden alla. Teksti sai Sami Keski-Vähälän kristallinkirkkaasti dramatisoiman ja Antti Mikkolan väkevästi ohjaaman ensi-iltansa Pyynikin kesäteatterissa 9.6.2023.

Linnan fiktiivinen teksti on piirtynyt niin vahvasti kansakuntamme kollektiiviseen muistiin, että jokaisessa esityksen lauseessa helähtää historia. Siinä vyöryvät muistot, meidän juuremme.

Täällä Pohjantähden alla -esitys koskettaa, liikuttaa ja menee suoraan sieluun ensimmäisestä kohtauksesta alkaen. Näyttelijäensemble kantaa kiihkeää tarinaa kuin soihtua ikään.

* *

Itänaapurimme Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuo sodan lähelle ja iholle. Kuten Pohjantähden saagassakin jokainen sodan turha uhri on jonkun lapsi, veli, sisko, isä tai äiti.

Mieleen nousevat Lauri Viidan säkeet:

”Suvimaisema:
lahdentyven, saunaranta ja vene
ja helle, männyntuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä hei!”

* *

Epäoikeudenmukaisuus ja viattomien kärsimykset lietsovat tyytymättömyyttä. Katkeruus ja viha ovat huonoja kumppaneita demokraattisessa yhteiskunnassa. Vallanhimo ja empatiakyvyttömyys näkyvät myös meillä, meidän ajassamme.

Meidän tulee kunnioittaa jokaista yhteisömme jäsentä yhtä arvokkaana ja tärkeänä. Juuri nyt tarvitsemme Pohjantähden räätäli Halmeen humanismia, uskoa sivistykseen ja koulutukseen.

Me tarvitsemme tätä Pyynikin kesäteatterissa näkemäämme huikeaa draamaa muistaaksemme. Me tarvitsemme taidetta ymmärtääksemme ja saadaksemme perspektiiviä elämäämme.

Ihminen on luotu elämään, ei tappamaan.

Maarit Saarelainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua