Maija Lavosen töitä. Kuva Designmuseo / Paavo Lehtonen

Helsinki hellii taas kävijää hienoilla näyttelykokemuksilla. Nyt kiinnostavia uusia kohteita ovat Reidar Särestöniemen syntymän satavuotisjuhlan merkeissä järjestetty Didrichsenin taidemuseon näyttely Maailmanranta sekä tekstiilitaiteilija Maija Lavosen näyttely Hiljaisia monumentteja Designmuseossa.

Kuinka erilainen voikaan olla kokemus luonnosta ja väreistä? Särestöniemi räiskyy voimalla ja Lavonen hehkuu värejä niitä kudonnaisiinsa sisäistäen. Kumpi kiinnostaa enemmän, riippuu katsojasta ja tilanteesta. Yhtä puhuttelevia ovat molemmat vain kumpikin eri tavalla.

1

Didrichsenin taidemuseon perustajat Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen tutustuivat Reidar Särestöniemeen (1925–1981) jo 1960-luvulla, kun he vierailivat taiteilijan ateljeessa Kittilässä. He ihastuivat taiteilijan töihin ja hankkivat niistä vuosien kuluessa merkittävän kokoelman. Iso osa näyttelyn töistä onkin Didrichsenien omista kokoelmista.

Näyttely on osoittautunut jo nyt varsinaiseksi vetonaulaksi. Kun vierailin siellä ystäväni kanssa tavallisena torstaina aamupäivällä, tulijoita oli eteisen täydeltä, ja uutistietojen mukaan etenkin viikonloput ovat niin ruuhkaisia, että silloin saa varautua jopa jonottamaan ulkona.

Särestöniemen ajauksissa maailmanranta yhdisti kotipiirin suureen maailmaan. Maalauksessa Maailmanranta horisontissa näkyy keltainen valo. Kuva: Marjatta Honkasalo

Reidar Särestöniemen maalaukset hehkuvat monissa väreissä. Etualan maalaus Kevät on irti, näen villiä ja vihreää vuodelta 1967. Kuva: Marjatta Honkasalo

Maailmanranta-näyttely esittelee Reidar Särestöniemen suhdetta luontoon niin fyysisenä kuin henkisenä luontoyhteytenä. Kolmantena kantavana teemana näyttely tuo esille taiteilijan huolen luonnon tuhoutumisesta. Taulujen nimet Lapinkylä jää tekojärven alle tai Sudet laulavat viimeisen laulunsa kertovat hätähuudosta luonnon puolesta.

Reidar Särestöniemi oli värien käyttäjä. Voimakkaat oranssit, siniset ja punaiset hehkuvat Lapin luontoa ja elämää, mutta kotipihaa rajanneet maailmanrannat näyttäytyivät talvella illan hämäryydessä myös herkissä vaaleissa sävyissä.

2

Designmuseossa Didrichsenin tarjoamat räiskyvät värit vaihtuvat Maija Lavosen (1931–2023) tekstiileihin kutomiin rauhallisiin sävyihin sekä valokuidun hillittyyn loisteeseen. Hiljaisia monumentteja -näyttely tarjoaa rauhallisen hetken kaupungin vilinän keskelle.

Maija Lavonen oli tekstiilitaiteen uudistaja. Hän alkoi luoda tekstiileistä tilataidetta 1980-luvulla, kun ne saivat jälleen sijaa sisustuksessa. Hänen töitään on monissa julkisissa rakennuksissa, esimerkiksi Eduskuntatalossa, sisäministeriössä ja kirkoissa. Tampereella Lavosen tekstiilitaiteeseen voi tutustua Hervannan kirkossa.

Tekstiilitaiteilija Maija Lavosen näyttely Helsingin Designmuseossa kertoo monipuolisen taiteilijan tarinan. Kuva: Designmuseo

Maija Lavonen oli tekstiilitaiteen uudistaja. Siitä todistavat muun muassa työt, joissa hän käytti optisia materiaaleja, kuten valokuitua. Kuva: Designmuseo / Paavo Lehtonen

Lavonen syntyi Pohjois-Pohjanmaalla Iissä ja asui myös Kemissä, Meri-Lapissa. Meri, pohjoisen luonto ja lapsuuden kokemukset ovat läsnä hänen töissään hillittynä harmoniana. Taiteilija kertookin näyttelyn teksteissä, kuinka hän haluaa tallentaa töihinsä kokonaisvaltaisia kokemuksia, välähdyksiä, jotka ovat nopeampia kuin niiden sanominen.

Maija Lavosen työt avautuvat erityisesti Tapio Snellmanin videoteoksessa Sidoksia, jossa näkyvät inspiraation lähteet: meri ja horisontissa kuvastuvat pienet saaret, kalliot ja rannat. Taiteilijan silmä näkee maisemassa myös sen sisäisen elämän.

3

Merta ja Suomen kesää voi ihastella Tove Janssonin Kesäkirjaan perustuvassa samannimisessä elokuvassa.

Kun elokuva on tehty tutun kirjan pohjalta, pelkää pettyvänsä, jos elokuvan toteutus on ristiriidassa omien mielikuvien kanssa. Kesäkirjaa katsoessa vältyin kyllä pahimmilta pettymyksiltä. Päinvastoin, ehkä kirjan lukeminen auttoi ymmärtämään joitakin kohtauksia paremmin, ja olivathan Glenn Close ja Emily Matthews oivallinen parivaljakko isoäitinä ja Sophiana.

Jos ei ole Kesäkirjaa aiemmin lukenut, siihen kannattaa tarttua, vaikka olisi elokuvan jo katsonut. Isoäidin ja tytön yhteiset hetket saaristossa tarjoavat luettuina uudenlaisen kokemuksen.

Lue Eija Niskasen Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio Kesäkirja-elokuvasta täältä.

4

Taidekokemusten lisäksi on hyvä hankkia tietoa historiasta. Maailmanpolitiikan suhdanteet ovat nyt sellaisella mallilla, että historian tuntemuksella on käyttöä. Entisen Lenin-museon tilalle avautui Idänsuhteiden museo Nootti. Museon teemoja täydentää Tampereen seudun työväenopiston ja Työväenmuseo Werstaan luentosarja Raja railona – Suomen idänsuhteiden historiaa.

Ensimmäinen luento on maanantaina 4.3.2025 klo 17 Werstaassa. Markku Kangaspuron aiheena on ”Tarton rauhasta Ukrainan sotaan”. Luentosarja jatkuu aina toukokuuhun saakka.

Lue Kari Pitkäsen Kulttuuritoimitukseen kirjoittama artikkeli Nootti-museosta täältä.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua