Kesäkirja on pienten pinnanalaisten asioiden elokuva – Tove Janssonin kirjan filmatisoinnissa juhlii kesäinen Suomenlahti

Emily Matthews ja Glenn Close. Kuva: Roxana Reiss

Isoäiti, isä ja lapsenlapsi viettävät kesän saarella. Isä suree vaimonsa kuolemaa ja tekee kuvitustöitä. Surunsa keskellä hän ei huomioi tarpeeksi tytärtään Sophiaa, joka yrittää keksiä tekemistä. Saarella päivät ovat toistensa kaltaisia, alkukesän kypsyessä hitaasti kohti elokuun pimeneviä iltoja. Isoäiti tieetää elävänsä elämänsä varmasti viimeisiä kesiä ja yrittää sovitella Sophian välejä isäänsä.

Tove Jansson julkaisi Kesäkirjan (Sommarboken) vuonna 1972. Se perustuu löyhästi hänen omaan perheeseensä ja Janssonien kesätaloon Pellingin saaristossa sekä Janssonin ja Tuulikki Pietilän kesänviettokokemuksiin Klovharun saarella.

Isoäiti on saanut vaikutteita Tove Janssonin omasta äidistä Signe Hammarsten-Janssonista, joka kuoli 1970. Isän esikuva on Toven veli Lars Jansson. Sophia perustuu Lars Janssonin tyttäreen ja Tove Janssonin veljentyttäreen Sophia Janssoniin, joka toimii nykyisin Moomin Charactersin taiteellisena johtajana. 

* *

Amerikkalaisen Charlie McDowellin ohjaamassa elokuvassa näyttelijät eivät puhu ruotsia, kuten Janssonin perhe, vaan englantia. Kyseessä onkin kansainvälinen yhteistuotantoelokuva, jota kuvattiin Kotkan rantamaisemissa ja saaristossa, paikoissa, jotka muistuttavat Tove Janssonille niin rakasta Pellingin saaristoa.

Janssonin Kesäkirja on pienten tapahtumien kirja yhdestä kesästä. Tyynen, luontokuvien täyttämän pinnan alla tapahtuu paljon. Näennäisesti mikään ei ole suurta ja draamallista: oikeasti vaarallisin tapahtuma on isän joutuminen veneellään myrskyn silmiin – minkä Sophia luulee aiheuttaneensa rukoiltuaan jotain jännittävää katkaisemaan vähän tylsän tyynen kesän kulun.

Toinen jännitysmomentti muodostuu siitä, tuleeko mystinen meren mies Eriksson juhannusjuhlille. Mutta rauhaisien luontokuvien – liplattavien aaltojen, huojuvan meriruohon, surraavien hyttysten ja laskevan auringon – alla tapahtuu pieniä, mutta merkittäviä asioita. Sophian ja isän suhde muuttuu, isoäiti opettaa Sophialle elämänviisauksia ja itseluottamusta. Samalla hän valmistautuu omaan, vääjäämättömään poismenoonsa.

Anders Danielsen Lie. Kuva: Roxana Reiss

* *

Kesäkirjaa voisi moittia näennäisestä tapahtumattomuudesta, dramaattisuuden puutteesta. Mutta sen voi ottaa toisinkin, parantavana rauhoittumisena. Sen pienissä huomioissa on jotain samaa kuin japanilaisen Naoko Ogigamin elokuvissa: tyytymistä pieniin tapahtumiin, joista vähitellen kasvaa isompia oivalluksia.

Glenn Close isoäidin roolissa tekee kuolemaansa lähestyvän, mutta jotenkin tyytyväisen ja valoisan oloisen naisen roolin. Sophiaa nättelevä Emily Matthews tullaan varmasti näkemään muissakin rooleissa. Hänen ja isoäidn kohtaamisissa on aitoa tasavertaisuutta. Poppelinkasvatuksen kautta suruaan pois kasvattavaa isää näyttelee norjalaistähti Anders Danielsen Lie.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua