Kohtalokas kunnanvaltuuston kokous – arviossa Robert Thorogoodin Myrkkyjen kuningatar

Kuvat: Kate Breathwick / Siltala

Englantilaisen Robert Thorogoodin kotikylästään Marlow’sta kirjoittama cozy crime -dekkarisarja Thamesjoen murhat on ehtinyt kolmanteen osaansa. Ensimmäisen osan Thamesjoen murhat (2022) pohjalta on tehty myös Thorogoodin käsikirjoittama televisiosarja Murhaklubi ratkaisee. Hänen käsikirjoitusjälkeään on nähty myös Suomen kanavilla seuratussa Murha paratiisissa -sarjassa.

Tällä kertaa murha tapahtuu Marlow’ssa niinkin epätodennäköisessä paikassa kuin kunnanvaltuuston kokouksessa.

Myrkkyjen kuningatar -tarinassa (suom. Hilkka Pekkanen; Siltala, 2025) Marlow’n pitkäaikainen, aina hyväntuulinen pormestari Geoffrey Lushington luhistuu kesken kaupunginvaltuuston kokouksen, jossa sattuu olemaan paikalla myös Thorogoodin Thamesjoen murhat -sarjan amatöörietsiväkolmikon tee-se-itse-nainen Suzie Harris. Tapauksen tutkintaa johtava rikoskomisario Tanika Malik on oppinut kahdesta aikaisemmasta kolmikon avulla ratkenneesta tapauksesta sen verran, että rekryää naiset mieluummin mukaan viralliseen tutkintaan kuin joutuu sietämään heidän dekkarointiaan poliisitutkinnasta huolimatta. Omapäistä kolmikkoa ei ole siltikään helppo johtaa.

Koiranulkoiluttajan ammattinsa ansiosta koko kaupungin tunteva Suzie, kirkkoherran rouvana kaiken kuuleva Becks Starling ja neulanterävä, vuosikymmenten mittaista lehtiarkistoa ylläpitävä Judith Potts selvittävät ihan omalla tavallaan, miten myrkkyjen kuningattarena tunnettu ukonhattu päätyi pormestarin kahviin. Judithin mielestä elämän parasta antia on päästä tutkimaan murhaajaksi osoittautuvan ihmisen taustaa.

* *

Dekkarisarjan kolmannessa osassa kolmen naisen yksikkö alkaa olla jo niin sulavasti yhteen hioutunut, että rikosten selvitteleminen ja keskinäinen roolinjako sujuu kuin tanssi. Kun vielä poliisikin nostaa kädet pystyyn ja antaa kolmikon auttaa omalla tyylillään, etenee Myrkkyjen kuningatar vauhdikkaasti arvoituksen äärellä ja muut asiat jäävät ehkä liikaakin sivurooliin. Edellisissä kirjoissa sankareiden keskinäiset kitkat, muun elämän haasteet ja jatkuva taistelu poliisin kanssa siitä kenen hommiin murhien selvittely kuuluu, toivat kirjoihin mehukasta vääntöä. Nyt parasta antia vastaavaan tarjoilisi Becksin anopin nurkanvaltaus, jos sille annettaisiin hieman enemmän palstatilaa.

Jonkun verran naisten ”siviilielämääkin” toki syvennetään. Miksi Judith polttaa avaamatta hänelle tulevan kirjeen? Miten Becks selviää sietämättömän anopin muuttamisista samojen seinien sisään? Onnistuuko Suzie perustamaan Marlow’n ensimmäisen kapselihotellin? Ja kuka on se tuntematon soittaja, joka kehoittaa naisia seuraamaan rahaa? Ja miksi hän ei kerro tietojaan avoimesti?

Myrkkyjen kuningatar nauttii koukuttavan naiskolmikon karismasta ja heidän vahvuuksiensa tehokkaasta hyödyntämisestä, vaikka se muuten nostaa vähän liikaakin käsiä pystyyn dekkaritrion edessä. Ehkä muutamat lisäsivut naisten arjessa tai poliisikummitäti Malikin pään sisällä olisi vähentänyt kirjan kaasu pohjassa -tunnelmaa. Vetävän ja loppuun asti koukussaan pitävän juonen Thorogood osaa toki tälläkin kertaa hienosti rakentaa.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua