Kuva: Thron Ullberg / Tammi
KIRJAT | Dinosauruksen arvoitus on Martin Widmarkin ja Helena Willisin luoman dekkarisarjan 29. suomennettu osa.
”Juoni perustuu Whodunnit-tyyppiseen salapoliisimysteeriin, jossa syyllinen lopulta paljastetaan kaikille.”
ARVOSTELU
Martin Widmark: Dinosauruksen arvoitus
- Kuvittanut Helena Willis. Suomentanut Outi Menna.
- Tammi, 2025.
- 104 sivua.
Lasse-Maijan etsivätoimisto (LasseMajas detektivbyrå) on noin 7–9-vuotiaille lapsille suunnattu ruotsalainen dekkarisarja. Sen on kirjoittanut Martin Widmark (s. 1961) ja kuvittanut Helena Willis (s. 1964). Sarja kertoo alakouluikäisistä ystävyksistä, Lassesta ja Maijasta, jotka asuvat Vallilan (Valleby) kaupungissa. Lassella ja Maijalla on oma etsivätoimisto, ja he auttavatkin kaupungin poliisipäällikköä ratkaisemaan mitä erilaisimpia mysteerejä ja rikoksia.
Sarjasta on julkaistu kolmisenkymmentä osaa, joista nyt suomennettu Dinosauruksen arvoitus (suom. Outi Menna; Tammi 2025) on kahdeskymmenesyhdeksäs. Kyseinen osa soveltuu mielestäni myös nuoremmille, esimerkiksi esikouluikäisille, sillä siinä tapahtuva rikos on laadultaan sangen ”kiltti”.
Dinosauruksen arvoituksen alussa esitellään tuttuun tapaan Vallilan kartta sekä keskeiset henkilöhahmot. Kirja on helppolukuinen, fontin koko melko suuri, lauseet ja repliikit lyhyitä. Kuvitusta löytyy lähes joka sivulta, ja kuvat tukevat tekstin sanomaa ollen niin sanotusti symmetrisiä tekstin kanssa. Ensimmäinen luku alkaa aurinkoisella kesäpäivällä:
”Lassa ja Maija ovat etsivätoimistossa. Heillä on kesäloma. Aurinko paistaa ikkunoista sisään. Maija on puhelimella, ja Lasse istuu nojatuolissa lukemassa Vallilan Sanomia.”
Varsinainen tarina käynnistyy siitä, kun kaksi paleontologia saapuu Vallilaan esittelemään täydellistä Tyrannosaurus rexin fossiilia. Tilaisuus kuitenkin keskeytyy, kun yksi dinosauruksen luista katoaa. Juoni perustuu Whodunnit-tyyppiseen salapoliisimysteeriin, jossa syyllinen lopulta paljastetaan kaikille. Onko hän kenties dinosauruksista kiinnostunut Viola Lilja, pelokas kahvilanpitäjä Dino vaiko evoluutioteoriaa vastustava pappi? Hercule Poirot’n ja Neiti Marplen tapaan lapset kuulustelujen jälkeen kertovat, kuka rikoksen teki, miten ja miksi.
Dinosauruksen arvoitus lähtee hieman hitaasti käyntiin verrattuna joihinkin sarjan aikaisempiin osiin, ja varsinaiseen arvoitukseen päästään käsiksi vasta kirjan puolivälissä. Uusia kierteitä tarinaan alkaa syntyä, kun paljastuu, että dinosauruksen fossiili onkin muovia. Tarinan idea muistuttaa kuitenkin häiritsevän paljon esimerkiksi kirjasarjan osaa numero viisi: Muumion arvoitus (2006). Siinä Vallilan museossa tapahtuu kummia, ja dinosauruksen luun sijaan katoaa arvokas taulu.
Muumion arvoituksessa seikkailee myös museonjohtaja Pirkko Pulmu, joka tosin paljastuu lopussa osittain tarinan roistoksi. Ilmeisesti hän on kuitenkin tässä välissä saanut jatkaa museonjohtajana aikaisemmista rikkeistään huolimatta. Tarinoiden alutkin muistuttavat melkoisesti toisiaan. Molemmissa mysteeriin johdatellaan Vallilan Sanomissa julkaistun uutisen kautta, mikä laittaakin pohtimaan, alkavatko kirjoittajalta kenties ideat ehtyä. Lisäksi itseäni hämmensi hieman lastenkirjaan mukaan otettu tiede versus uskonto -asetelma sekä raamatullinen eetos:
”Pappi keskeyttää Violan selostuksen vihaisella äyskäisyllä:
– Jumala loi taivaan linnut ja niityn kukkaset. Raamatussa ei sanota dinosaareista mitään.
– Dinosauruksista, senkin paukapää! Viola tiuskaisee takaisin. – Kuinkakohan kauan ihmiset ovat eläneet maapallolla, mitä veikkaat?
– Aina! pappi vastaa itsevarmana.”
Kyseisessä kohtauksessa Viola selostaa muille uusimpia tutkimustuloksia koskien Tyrannosaurus rexiä. Myöhemmin pappi puuskahtaa vielä esimerkiksi:
”– En saata mitenkään uskoa, että Jumala ja Jeesus olisivat luoneet tuollaisen hirviön!”
Kaiken kaikkiaan dinosaurus-aiheesta olisi voinut ottaa irti enemmänkin ja kehitellä juonesta jännittävämmän, kuten monessa aikaisemmassa Lasse-Maijan etsivätoimiston osassa. Harmillisesti Dinosauruksen arvoitus jäi itselleni hieman vaisuksi verrattuna kirjasarjan alkupään tarinoihin. Siitä huolimatta uskoisin, että se jaksaa edelleen viihdyttää niitä lapsilukijoita, jotka pitävät salapoliisikertomuksista.
Kati-Annika Ansas
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jonna Järnefeltin luonteva dialogi saa arvoisensa tulkinnan – esikoisteos Casablancan rauniot vain äänikirjana
KIRJAT | Jonna Järnefeltin esikoisteos osoittaa, että tunnettu näyttelijä osaa luoda tarinaa kuljettavaa dialogia. Kahden naisen ystävyyttä hän kuvaa lämmöllä.
Pinnaltapäin hyvä työtoveri vai sittenkin jotain ihan muuta – arviossa Freida McFaddenin Työkaveri
KIRJAT | Yhdysvaltalaisen Freida McFaddenin jännäreissä vakuuttaa niin juoni kuin inhimillisen vajavaiset henkilöhahmotkin.
Terävä satiiri taiteen ja rahan suhteesta – arviossa Hanna Arvelan Safe Space
KIRJAT | Taiteilijamaailmaan sijoittuva satiiri kuvaa kulissien taakse kätkeytyvää vallankäyttöä. Arvelan satiiri osuu ennen kaikkea miestaiteilijoihin.
Valtteri Mörttinen laittaa Seminaarinmäen mieslaulajat muistelemaan – arviossa Semmarit: 35 ensimmäistä vuotta
KIRJAT | Kirja Semmareista sopii kirjailija Valtteri Mörttisen pirtaan, jossa kuunnellaan juttuja ja kyhätään niistä toimittajan otteella kokonaisuus.
