Kuvat: Eclipse Music
LEVYT | Luontoa kunnioittavan ja luonnonsuojeluun vihkiytyneen yhtyeen musiikki rakentuu Laura Helanderin saksofonin ympärille.
”Tasapainoinen kokoelma tärkeistä aiheista, jotka ilmenevät kappaleiden nimissä.
Suomalaisessa jazzgenressä alkaa olla hieno joukko naissaksofonisteja. Adele Saurosin, Linda Fredrikssonin ja Heli Hartikaisen rinnalle nousee Laura Helander, joka on luontoa kunnioittavan ja luonnonsuojeluun vihkiytyneen Piip-yhtyeen puhaltaja ja kappaleiden säveltäjä.
Piip on julkaissut debyyttialbuminsa Pienet ihmiset isot puut (Eclipse Music, 2024), joka on syntynyt luonnon nykytilan innoittamana. Luontoteema on helppo päätellä yhtyeen linnunlaulua kuvaavasta nimestä, joka puolestaan on albumin otsikon lyhennetty muoto.
Yhtyeen vetovastuu on itseoikeutetusti saksofonisti, säveltäjä ja musiikkipedagogi Laura Helanderilla, jonka muhkeat baritoni- ja alttosaksofonisoundit ovat pääosassa koskettavissa ja kantaaottavissa kappaleissa. Jo albumin kaksi ensimmäistä raitaa, Minne meni linnut ja Täällä oli kaunista kerran, johdattavat tärkeiden asioiden äärelle ja varsin melodisin ottein, eritoten pianisti Mikko Antilan improvisaatioiden siivittäminä.
Melodisuus onkin albumin kantava voima. Kappaleet jäävät helposti päähän samalla kun kuuntelee taitavien soittajien yhteistyön tuloksia.
Luontoteeman mukaan draama etenee: Osaran aukeat on väkevä tulkinta, jossa myös basisti Tatu Back ja rumpali Benjamin Nylund säväyttävät jykevällä panoksellaan. Uutiskatsaus maapallon nykytilasta johdattaa kappaleeseen Onko jo myöhäistä. Backin surumielinen bassosoolo kiteyttää kappaleen.
Kesäkalastusta harrastavana kuuntelen tarkkaan kappaletta Laulu kalalle ja näen sielujeni silmin, miten kaislikossa lymyävä hauenroikale kiinnostuu syötistäni, seuraa sitä ja tajuaa pian vaaran kääntyen takaisin kaislojen turvaan. Hidas melodia on harvinaisen tarttuva.
Antilan modernisti jykevä pianosoolo aloittaa kappaleen Lohtu, joka jatkuu Helanderin laulunomaisella teemasävelellä. Improvisaatio-osuudet ovat täyteläistä drivea.
Sinun sylissäsi on kuulasta kuultavaa. Lähes kymmenminuuttinen Pohjola on kuin albumi pienoiskoossa romanttisine ja tanssittavine tahteineen. Siinä on jotain tuttua, johon on helppo samaistua.
Päätöskappale, hidas ja melodinen Jos puut puhuisivat on kuin hengellinen hymni, joka sopii summaamaan tämän luonnolle rakkautta osoittavan albumin.
Pienet ihmiset isot puut on tasapainoinen kokoelma tärkeistä aiheista, jotka ilmenevät kappaleiden nimissä. Melodiat jäävät helposti päähän ja saavat kaipaamaan sanoja. Törmäsinkin Helanderin toiveeseen saada kuulijat sanoittamaan kappaleita, mutta olisipa kiva kuulla Helanderin oman lyriikan toteutumia.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Usvaa putkeen – Rock Siltanen Groupin Systeemi tarjoaa reteetä retro-hevirokkia
LEVYT | Onko Rock ’n’ Rollin voima ikuinen, kuten Rock Siltanen ryhmineen esikoislevyllään väitti? Onko tuo ikuisuus kestänyt juuri julkaistulle yhtyeen kolmannelle albumille?
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.