Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana lisäsi F:n pakettiinsa – arviossa Liikkuu

Kuva: Konttori

Valtteri Laurell Pöyhösen johtama seitsentoistahenkinen Ricky-Tick Big Band yhdistelee hienosti jazz-elementtejä juoksevaan moderniin rytmiin, johon Julkisen sanan räppärien on helppo pistellä tunnistettavilla sävyillään sanataidettaan. Vuonna 2010 perustetun, kerran jo lopettaneen yhtyeen neljäs albumi Liikkuu (Konttori, 2026) esittelee uuden jäsenen. F eli Fanni Sjöholm korvaa Lasse ”Redrama” Mellbergin Julkisen sanan kolmantena räppärilaulajana Karri ”Paleface” Miettisen ja Tommy Lindgrenin rinnalla.

Massiivisesta kahdenkymmenen ihmisen kokoonpanostaan huolimatta RTBB & JS onnistuu jälleen tiivistämään soundistaan suoraviivaista mutta sulavaa paahtoa, jossa Pöyhösen kitaran ja sähköpianon johtaman orkesterin moninaisten puhaltimien, kontabasson ja lyömien ilmava keitos antaa sanailijoille erinomaisen kourun lasketella riimejään. Soul, R&B ja tyylikäs jazzsvengi kohtaavat sulavasti.

* *

Liikkuu-levy jakaantuu materiaaliltaan kahdenlaisiin kappaleisiin. Heti avauksena hikisesti hölkkäävä ja haetun kompasteleva Konttori auki edustaa kipakampaa laitaa, kun taas öisesti laidback ja rennosti svengaava Silta edustaa raukeampaa puolta, vaikka intensiteetin säilyttääkin. Sen verran vahvaa eturivin seppää on tekemässä melodiaa ja takomassa rytmiä Jukka Eskolasta Pope Puolitaipaleen kautta Linda Fredrikssoniin, Antti Lötjöseen ja Jaska Lukkariseen, että mitään puolivillaista ei tarvitse odottaa.

Paleface on omalla rytmikkään rätväkällä blaastillaan ykkösvokalistin asemassa, mutta etenkin Sjöholmin naisääni sekä räpissä että laulussa tuo hyvää vuoropuhelua kokonaisuuteen. F onkin se paketin tuorein elementti. Konttori auki on kova aloitus, johon reggaemaisen tunnelmallinen Viisi kuukautta tuo jazz-tyylikkään, kissamaisen tummasti kehräävän ja sulavasti venyttelevän jatkon. Puhaltimien haetun hätäiset tööttäykset pitävät energiaa pinnalla.

Sähköisesti pomputteleva Itsestäänselvää on perustarttuvaa Ricky-Tick-anthemia, jossa F:n laulu vakuuttaa. Perinteinen bisnes on suoraviivaisemmin funky lipare rentoine räppäilyineen. Sattuu ja tapahtuu -kappaleen soitannollinen heruttelu muistuttaa, että RTBB pystyisi halutessaan hoitamaan hommat maaliin asti ihan ilman vokalistejakin. Silti kappaleen hauskasti töksäyttelevät sanailut ovat samaan aikaan levyn tarttuvimpia ja sovitus laukkaa ihanasti.

* *

Siel missä ei oo ennen oltu laskee sykkeen öiseen haaveiluun tyylikkäästi, mutta vaikka yhtye rullaa kuiskaillenkin, rempseämpi poljento jotenkin puhuttelee paremmin. Lindgrenin yhtye Don Johnson Big Band on monesti toteuttanut hiukan vastaavanlaista tummaa pohdintaa omilla levyillään.

Tien pääl liikkuu yhtä lailla raukean öisissä ja haikeasti pohdiskelevissa maisemissa, mutta toimivan riisutusti, sanailujen ja F:n melodisesti kaartuvan laulun johdolla. Silta jatkaa tunnelmallisen öisellä soulilla, komeasti tarttuvalla melodiakoukulla ja levyn eturivin kertosäkeellä: ”Voisko joku tulla vastaan, kävellä ees puolimatkaan?”

”Voiks tää olla sattumaa, että mä oon tässä just sun kaa?” jatkaa Almodovar ihanan irtonaisesti ja heleän pienesti elämää kääntävistä kohtalon oikuista. Epävarmuuksii päästää Karri Kalpeanaaman irti herkullisen vaaniskelevalla otteella ja toimivan tummalla duetolla F:n kanssa, johon Lindgren tuo toimivan kolmannen renkaan, kun bändi svengaa samaan aikaan hipsutellen mutta hikinauhat kostuen.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua