Upea matka Sinuhen Egyptiin – Minna Silver vastaa jokaiseen kysymykseen, joka jäi avoimeksi Waltarin klassikkoteoksen lukijoille

Kuvat: SKS / Antti Rintala

Mika Waltari teki nykymitoissakin käsittämättömän suurtyön vuonna 1945, kun hän vetäytyi kesäksi anoppinsa kesähuvin vinttikamariin Hartolassa ja päästi lääkäri Sinuhen ääneen.

Syntyi romaani, joka vei lukijansa täysin toiseen aikaan ja todellisuuteen. Sen Waltari herätti henkiin ja kuvasi ällistyttävän tarkalla tavalla. Sinuhe egyptiläinen oli ja on kirkkainta suomalaista maailmankirjallisuutta.

Arkeologi Minna Silver yltää omalla kirjallaan samalle tasolle. Hän lisää ja täydentää Sinuhen kertomukseen sen, mitä yli 3 000 vuoden takaisesta Egyptistä on kuluneen 80 vuoden aikana eri tieteenaloilla opittu. Silver osoittaa myös, kuinka tarkkanäköinen, terävä ja osaava Waltari jo omana aikanaan oli.

Meille Waltari-uskovaisille Sinuhe egyptiläisen maailma arkeologin silmin (SKS Kirjat, 2024) on välttämätön opaskirja ja selitysteos muinaisen Lähi-idän alueesta. Oma kappaleeni saa paikkansa kirjahyllystä esikuvateoksensa vierestä.

Hautalöydöstä se alkoi

Waltarista tuli Sinuhen ansiosta merkittävä tieteen, tutkimuksen ja historian popularisoija aikana, jolloin tätä sanaa ei vielä edes käytetty. Myöhemmät historialliset romaanit vahvistivat entisestään kirjailijan asemaa.

Kun nyt lukee Silverin analyysia Sinuhen aikakaudesta, voi vain ihmetellä, miten Waltarin keräämä valtava pohja-aineisto ja tietämys muinaisesta Egyptistä ja muista alueen kulttuureista pysyi hänen mielessään järjestyksessä. Ja kuinka hän pystyi luomaan ja kokoamaan niistä niin koherentin maailman – ilman kopiokoneita, tekstinkäsittelyä tai muita muistamisen teknisiä apuvälineitä, jotka meillä nyt on käytössä.

Minna Silver kokoaa Sinuhen tarinan loogiseksi kertomukseksi. Waltarin osalta se alkaa Tutankhamonin haudan löytymisestä marraskuussa 1922 ja sen synnyttämästä egyptomaniasta. Aihe tosin oli kiinnostanut kirjailijoita ja kuvataitelijoita jo ennen hautalöytöäkin.

Hautalöytö vaikutti salaman lailla Suomeen ja muuhun maailmaan. Meillä tästä muistuttaa yhä vuonna 1931 valmistunut eduskuntatalo. Arkkitehti J.S Sirén suunnitteli sen lähtökohtanaan egyptiläinen temppeli pylväineen ja sivusisäänkäynteineen.

Raamatulla suuri vaikutus

Waltari tutustui jo 1920-luvulla faarao Akhnatonin eli Ekhnatonin aloittamaan uskonnolliseen vallankumoukseen. Siinä keskeisessä asemassa oli yksijumalaisuus eli auringonjumala Atonin palvonta.

Waltari tunsi myös oikean Sinuhen alkuperäisen tarinan. Se sijoittuu Egyptin Keskivaltakuntaan eli aikaan noin 500 vuotta aiemmin kuin hänen oma romaaninsa. Hän kahlasi tunnollisesti läpi kaiken muunkin saatavissa olevan Egypti-aiheisen kauno- ja tutkimuskirjallisuuden ja sanomalehtiartikkelit.

Sotavuosien jälkeen kaikesta tästä suodattui historiallinen romaani, joka sai huomattavía vaikutteita Raamatusta – ideoita, ajatuksia ja jopa kirjan kieltä ja puheenpartta myöten. Vanhan testamentin Saarnaajan kirjasta tuli merkittävä Sinuhen tyyliin vaikuttanut lähde.

Raamattu-vaikutukset näkyvät selvästi myös faarao Ekhnatonin hahmossa, johon liittyy kristusmaisia piirteitä. Myrkkymaljan faaraolle tarjonnutta Sinuhea on verrattu Juudakseen. Koko romaanin kehystarina Egyptin atonilaisesta aikakaudesta on helppo tulkita vertauskuvaksi kristinuskosta ja sen sanomasta.

Gazassa on sodittu aina

Minna Silver käy teoksessaan tieteellisesti läpi Sinuhe egyptiläisen luku (Waltarin sanoin ”kirja”) kerrallaan. Analyysi alkaa kaislaveneestä, jolla Sinuhe vauvana saapui kasvattivanhempiensa luokse Niilin tuomana. Viimein, 12 lukua ja 210 sivua myöhemmin päästään romaanin loppusanoihin ja johtopäätökseen:

”Sinuhe-romaanin pohja-ajatus on, että meidän tulisi vihdoin ymmärtää, että ihminen on ihmisen ainoa veli tässä pienessä maailmassa, keskellä kylmää maailmankaikkeutta”, Silver lainaa Matti Kurjensaarta vuodelta 1958.

Väliin mahtuu melko täydellinen ja lukijalle todella palkitseva kuvaus Egyptin ja Lähi-idän kulttuureista 1300-luvulla eaa. Matka on kehystetty runsaalla kuvituksella ja syventävillä tietolaatikoilla.

Jos olet kiinnostunut Mesopotamian varhaisista kielistä, vesikellon historiasta, natsi-Saksan piilotetuista vertauskuvista tai muinaisesta Gazasta ja sen alueella jo 3000 vuotta sitten käydyistä taisteluista, tämä kirja kertoo niistäkin.

Kaikki romaanin keskeiset henkilöhahmot saavat lisää syvyyttä. Huomiota saa myös kalanperkaaja Meti eli hahmo, johon Waltari itse voimakkaasti samaistui.

”Sinuhe, veljeni, kenties tulee päivä, jolloin ihminen näkee ihmisen veljekseen tappamatta häntä.”

Loppuun asti täydellinen

Jo Sinuhe egyptiläisen ilmestyessä ihmeteltiin Waltarin Egypti-tietämyksen syvyyttä. Arkeologina Minna Silver todistaa uudemman kerran, kuinka ihmettelylle on todella katetta.

Waltari kuvasi useat muinaiset käytännöt, asiat ja työtavat tarkasti siten kuin ne ymmärretään yhä. Kyllä, kallonporauksia tehtiin juuri kuten kirjailija kuvasi ja aivan samoilla välineillä. Kyllä, ”väärän kuninkaan päivän” rituaalia on vietetty Mesopotamiassa ja Assyriassa. Kyllä, näön parantamiseksi Babyloniassa todella saatettiin käyttää vuorikristallista hiottuja linssejä. Vastaavia muinaisajan ”silmälaseja” on löydetty Kreetalta.

Toki Waltari otti myös kirjailijan vapauksia, kuten kuuluukin. Kaikki historialliset tapahtumat ja jatkumot, kuten hallitsijanvaihdokset, eivät menneet juuri kuvatulla tavalla. Ekhnatonin kuolinsyystä ei tiedetä oikeasti mitään.

Sinuhen matkallaan ihailema Babylonin Ishtarin portti rakennettiin vasta 700 vuotta hänen aikakautensa jälkeen. Sen upea ennallistus on nähtävänä Berliinin Pergamon-museossa.

Erityishuomion ansaitsee Minna Silverin teoksen loppuosa. Se täydentää Sinuhe-kirja-analyysin esimerkilliseksi yleistajuiseksi käsi- ja tietokirjaksi.

Kirjasta löytyy täydellinen ja kronologinen luettelo Egyptin aikakausista ja hallitsijoista noin vuosilta 5300–332 eaa. Käsittämättömän pitkä sivilisaatiohistoria muuten. Sitä täydentävät viite-, lähde- ja kirjallisuusluettelot sekä henkilö- ja paikannimihakemistot.

Täydellistä työtä. Tämän paremmin ei kaikille lukijoille tarkoitettua helppolukuista tietokirjaa voi tehdä.

Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua