Westermarck-seuran historia avaa näkökulmia suomalaiseen sosiologiaan

Kuva: Wiki Commons / Vastapaino

Westermarck-seuran vaiheita valottavan kirjan alkusanat paljastavat, että jos on seuralla pitkä historia, niin on kirjahankkeellakin. Seuran hallitus halusi jo vuonna 1989 aloittaa historiikin teon, jotta se olisi valmis seuraavan vuoden 50-vuotisjuhlia varten. Hanke unohtui hyvin pitkäksi aikaa ja toteutui vasta tänä vuonna, kun seuralla on ikää jo 84 vuotta.

Oikeutetusti voi sanoa, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä kirjan lopulta toteuttaneet sosiologit analysoivat kiinnostavasti seuran historian ohella suomalaisen sosiologian suuntia Westermarckin ajoista nykypäivään.

Westermarck-seura suomalaisessa sosiologiassa -teoksen (Vastapaino, 2024) kirjoittajia ovat Westermarck-seurassa monin tavoin vaikuttaneet Mikko Lagerspetz, Mika Helander, Johanna Hokka, Riikka Homanen, Olli Lagerspetz, Eeva Luhtakallio, Harri Melin, Kirsti Suolinna ja Timo Toivonen.

Edvard Westermarck (1862-1939) oli kansainvälisestikin arvioiden merkittävä sosiologi. Kuten Mikko Lagerspetz kirjassa toteaa, Westermarck toimi aikana, jolloin sosiologia institutionalistui läntisessä kulttuuripiirissä. Suomessa Westermarck toimi filosofian professorina Helsingin yliopistossa ja Åbo Akademissa, mutta kansainvälinen vaikuttaja hänestä tuli ennen muuta London School of Economicsin sosiologian professorina vuosina 1907–1930.

Westermarck tutki muun muassa avioliiton ja uskonnollisten instituutioiden historiaa sekä moraalia ja tabuja. Westermarckin ja hänen oppilaidensa tutkimuksista ja kenttätyöstä voi lukea lisää esimerkiksi Otto Pipatin kirjasta Ihmisen sosiaalisuuden alkulähteillä: Westermarckilainen sosiologia ja sosiaaliantropologia (Vastapaino, 2023).

Westermarckin sosiaaliantropologinen perintö näkyi pitkään suomalaisessa sosiologiassa, sillä yliopistojen oppituoleja miehittivät Westermarckin oppilaat. He olivat myös aloitteellisia, kun marraskuussa 1940 Westermarck-seura päätettiin perustaa. Paikalla olivat muun muassa Rolf Lagerborg, Ragnar Numelin, Uno Harva ja K. Rob. V. (Ville) Wikman. Kuvaavaa ajalle oli, että Palestiina-tutkimuksillaan ansioitunutta Westermarckin oppilasta Hilma Granqvistia ei edes kutsuttu miehiseen joukkoon.

Virallinen perustamiskokous pidettiin toukokuussa 1941 Helsingin Säätytalolla. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin taiteentutkija Yrjö Hirn, joka niin ikään oli ollut Westermarckin oppilas.

* *

Kirja sisältää seurahistorialle ominaisesti paljon tilastotietoa seuran toimijoista, toiminnasta ja jäsenistöstä, mutta faktatietojen lisäksi kirjoittajat onnistuvat valottamaan suomalaisen sosiologian linjaa eri vuosikymmeniltä ja samalla seuran suunnasta käytyjä taistoja.

Westermarckin vaikutus näkyi seuran alkuvuosina, mutta 1950-luvulla moderni funktionalismi pääsi voitolle ja nuori sosiologipolvi kehitti teollisuusyhteiskuntaan paremmin sopivia kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Seuran sisällä vaikuttajina olivat tuolloin ennen muuta Erik Allardt ja Knut Pipping.

1960- ja 1970-lukujen yhteiskunnallinen radikalisoituminen toi sosiologiaan marxilaista tutkimusta ja näkyi myös seurassa. Kiivaimmillaan kiistat seuran suunnasta olivat Tampereen sosiologipäivillä vuonna 1971. Professorit pelkäsivät, että opiskelijat syrjäyttävät heidät johtokunnasta kokonaan, mutta itse asiassa opiskelijoita on johtokuntaan kuulunut lopulta hyvin vähän ja melskeet laantuivat melko pian.

1980-luvulla tapahtui jälleen merkittävä teoreettinen ja metodologinen muutos kohti konstruktivistia ja konstruktivistien sosiologia oli vallitsevana myös 1990-luvulla. Kvalitatiivinen tutkimus syrjäytti pitkälti kvantitatiivisen tutkimuksen. Sittemmin teoreettiset ja metodologiset lähestymistavat ovat jälleen Harri Melinin mukaan monipuolistuneet.

* *

Julkisuudessa Westermarck-seura näkyy ennen kaikkea Sosiologipäivien ja Sosiologi-lehden kautta ja toimii suomalaisten yhteiskuntatutkijoiden keskustelufoorumina.

Julkaisutoiminta keskittyi seuran alkuvuosina kansainväliselle lukijakunnalle suunnattuun Transactions of the Westermarck Society -julkaisusarjaan. Sosiologia-lehteä seura on julkaissut vuodesta 1964. Lehden ydintekijöiden joukko on monipuolistunut alkuvuosikymmenistä. Kun tekijät olivat aluksi kovin miesvaltaista joukkoa, naisia on nykyisin mukana entistä enemmän.

Akateeminen julkaisukulttuuri on kuitenkin muuttumassa, ja yhä useammin tieteellisten artikkeleiden kieli on englanti. Myös Sosiologia-lehdessä on julkaistu englanninkielisiä artikkeleita, vaikka pääkielenä on yhä suomi. Neljästi vuodessa ilmestyvä lehti on Eeva Luhtakallion ja Riikka Homasen mukaan säilyttänyt asemansa ja arvostuksensa tärkeimpänä kotimaisena yhteiskuntatieteellisenä julkaisuna.

Westermarck-seura näkyy nykyisin myös verkossa Ilmiö-verkkomedian kautta. Ilmiö popularisoi tutkimusta ja tarjoaa uusia tapoja ajatella yhteiskuntaa.

* *

Sosiologipäivät keräävät yhteen vuosittain viitisensataa tutkijaa ja opiskelijaa. Päiviä on järjestetty vuodesta 1968 ja alun Helsinki-painotteisuuden jälkeen vuorotellen eri yliopistokaupungeissa. Päivät ovat toimineet myös osana kansainvälistä tiedeyhteistyötä, sillä usein puhujiksi on saatu sosiologian huippuja. Joukossa on muun muassa Loïc Wacquant Harvardin yliopistosta ja Jeffrey Alexander Yalen yliopistosta.

Joskus luennoitsijan saamisessa ei ollut onni myötä. Harri Melin muistelee, että arvostettu professori Zygmunt Bauman sai usein kutsun päiville, mutta ei syystä tai toisesta ehtinyt Suomeen. Kun hän vihdoin talvella 2001 olisi tullut, hänen lentonsa oli peruttu Keski-Englannin yllättäneen ankaran lumipyryn takia. Rovaniemellä olisi ollut aurinkoinen sää.

* *

Tällainen seurahistoria voisi pahimmillaan olla puuduttavaa luettavaa, mutta Westermarck-seuran historian vaiheet osoittautuivat ainakin sosiologiasta kiinnostuneelle oivalliseksi katsaukseksi suomalaiseen sosiologian tutkimukseen ja eri suuntauksiin. Ristivetoa oli jo seuran alkuvaiheissa, puhumattakaan kuohuvista 1960- ja 1970-lukujen melskeistä. Koko ajan on ollut kuitenkin jotakin, mikä on sosiologit yhdistänyt:

”Suomalaisessa sosiologiassa on kuitenkin ollut jotakin pysyvää: ainakin Westermarck-seura”, kirjoittaa emeritusprofessori Timo Toivonen.

Marjatta Honkasalo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua