Kuva: Docendo
KIRJAT | Mika Malirannan kirja on harvinaisen ajankohtainen, ajatuksia inspiroiva, selkeästi, rakentavasti ja huolellisesti kirjoitettu puheenvuoro ja tietopaketti.
”Vaikeissa kohdissa Maliranta taluttaa lukijaa lähes kädestä pitäen, mitä maallikko arvostaa.”
ARVOSTELU
Mika Maliranta: Pinnan alta – miksi edessämme on vahvan talouskasvun aika
- Docendo, 2024.
- 304 sivua.
Kun vallitseva mielipide voihkii olematonta talouskasvua, romahtavaa hyvinvointiyhteiskuntaa, velan alla hoippuvaa julkista taloutta, ikääntyvää väestöä ja ahdistunutta nuorisoa, ilmastonmuutoksesta ja sodista puhumattakaan, Mika Malirannan viesti kuulostaa originellin toisinajattelijan saarnalta: älkää huoliko, tilanne ei ole lainkaan niin paha kuin näyttää; edessämme on vahvan talouskasvun aika.
Mutta tästä ei totisesti ole kyse. Filosofian tohtori Mika Maliranta (s. 1968) on Työn ja talouden tutkimuksen LABOREn johtaja ja Jyväskylän yliopiston osa-aikainen taloustieteen professori, tunnettu talouspolitiikan asiantuntija, keskustelija ja kirjoittaja. Kirjassaan Pinnan alta – miksi edessämme on vahvan talouskasvun aika (Docendo, 2024) Maliranta avaa kansantalouden konepellin ja selostaa lukijalle rauhalliseen ja asiantuntevaan tyyliin, että kone on perusrakenteiltaan kelpo peli ja että viime vuosina tehdyt viritykset alkavat kyllä pikkuhiljaa toimia.
Kun Suomi putosi tuottavuuden kelkasta
Kirjan keskeinen teema on tuottavuus, tarkemmin sanottuna pohdinta siitä, miksi putosimme keskeisten verrokkiemme Ruotsin ja Norjan kelkasta vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisinä vuosina. Tuohon asti Suomi oli pysynyt hyvin naapurimaiden vauhdissa tuottavuuden ja monien muidenkin mittareiden valossa.
Keskeinen syy tuottavuuden romahtamiseen oli toki Nokian kompastuminen iPhoneen ja sen oheisvaikutukset IT-sektorilla, mutta kuten Maliranta vakuuttavasti perustelee, tämä oli vain osaselitys. Tuottavuuskehitys taittui muillakin aloilla.
Myytinmurtaja
Maliranta selostaa perusteellisesti ja kärsivällisesti tuottavuuden ja työllisyyden merkitystä julkisen talouden kestävyydelle, yritysten kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä sekä erityisesti osaamisen, tutkimus- ja kehitystoiminnan ja yleensäkin teknologisen kehityksen merkitystä tuottavuuden kehittämisessä. Kirjan painavinta ja herättävintä aineistoa on kaksitoista myyttiä Suomen kasvuesteistä, ”talouspoliittisen keskustelun likainen tusina”. Kohta kohdalta Maliranta murtaa myyttejä, oli sitten kyse huonosta johtamisesta, jäykistä työmarkkinoista, eurosta, tuloeroista tai vääristä investoinneista.
Keskeinen viesti sisältyy kirjan nimeen. Talouden pinnan alla on tapahtumassa jotain, joka on omiaan johtamaan kohti vahvempaa talouskasvua ja parempaa tulevaisuutta. Kyse on siitä, että samaan aikaan, kun Suomi putosi tuottavuuskuoppaan, syntyi uusi yrityspolvi, ”hopeinen sukupolvi”, joka tuolloin aloitti vahvasti t & k-toimintaan perustuvan yritystoiminnan. Kuopan jälkeisinä vuosina 2012–2016 taas syntyi ”kultainen sukupolvi”: vielä laajempi ja monipuolisempi uuteen teknologiaan perustuva yritysten joukko, joka edustaa tulevan talouskasvun potentiaalia.
Mutta ei Malirannan tulevaisuudenusko pelkästään innovatiivisiin ja skaalautumiskykyisiin yrityksiin perustu. Hän osoittaa vakuuttavasti, että myös tuottavuuteen ja työllisyyteen vaikuttavien panostusten osalta Suomi ei merkittävästi poikkea Ruotsista ja Tanskasta. Oikeita asioitakin on tehty, mutta tarkkaavaisuus ei saa herpaantua. Kilpailu on kovaa. Osaamisesta on pidettävä huolta. Korkeaa osaamista tarvitaan yhä enemmän. Korkeakoulutettujen osuus vuosiluokista on saatava nousuun. Perustutkimukseen on panostettava. Se on yritystenkin etu.
Luovan tuhon siunaus
”Toisin kuin aika usein luullaan, ajatus ei ole, että tuho luo uutta, vaan kyse on siitä, että uuden luonti johtaa vanhan tuhoutumiseen.”
Mika Maliranta on aina ollut schumpeteriläisen luovan tuhon apostoli. Niin nytkin. Suomalaisten yritysten uudistuminen on niiden ja talouden elinehto. Kun tuottavuudeltaan ja kannattavuudeltaan heikko yritys poistuu markkinoilta, sen tilalle tulee t & k-toimintaan panostanut tuottavampi ja kannattavampi yritys, joka työllistää paremmin koulutettuja osaajia. Näin teoriassa – ja Maliranta osoittaa, että näin on tapahtunut myös käytännössä.
Mielenkiintoinen on myös Malirannan havainto yritysten koon ja iän merkityksestä. Nuoret yritykset ovat usein hyvin tärkeitä innovoinnin ja talouden uudistumisen kannalta. Suuri osa nuorista yrityksistä on pieniä, mutta vain osa pienistä yrityksistä on nuoria ja taloutta uudistavia. Juuri nuoret pienet yritykset panostavat vilkkaasti tutkimukseen ja kehitykseen, vanhat ja pienet vähemmän.
Mika Maliranta kirjoittaa monisyisistä asioista selkeästi ja sujuvasti, vaikeissa kohdissa hän taluttaa lukijaa lähes kädestä pitäen, mitä maallikko arvostaa. Kirja sisältää runsaasti tilastoainestoa ja siihen viittaamista, mutta tätä tukee Malirannan selkokielinen tilastotiedon ja siihen sisältyvien käsitteiden avaaminen.
Kotiinpäinvetovinouman tunnistaminen
Suomen ajankohtaiseen taloustilanteeseen Malirannalla on kaksi suositusta. Nyt kun yrityssektori on nousemassa tuottavuuskuopastaan ja kun samalla ollaan suhdannekuopassa, hallitus voisi varovasti avittaa suhdannekuopasta nousua. Toisesta politiikkasuosituksestaan Maliranta on jo ehtinyt saada vastalauseryöppyjä: tänä vuonna kannattaa vielä odottaa yritysten tuottavuuden elpymistä. Jos tuottavuus nousee tasapainotilaansa, kuten Maliranta kirjassa todistaa, myös kansantalouden ja julkisen sektorin tila kohenee.
”Talouskehitykseen tarvitaan kuitenkin myös onnea. Kun rakenteellisen kilpailukyvyn tekijät ovat niinkin hyvässä kunnossa kuin Suomessa, tulevat onnenkantamoiset ovat kuitenkin lähes väistämättömiä.”
Tämän optimistisen toteamuksen jälkeen Maliranta kuitenkin viittaa loppusanoissaan nöyrästi ns. kotiinpäinvetovinoumaan (my side bias), joka on eräänlainen tiedostamaton ajattelun vääristymä. Ehkä hän onkin painottanut tiettyjä tekijöitä liikaa tai jättänyt joitain tekijöitä vähemmälle painoarvolle. Siksi hän haastaa lukijaa arvioimaan esittämiään teesejä. Niin tai näin, Malirannan kirja on harvinaisen ajankohtainen, ajatuksia inspiroiva, selkeästi, rakentavasti ja huolellisesti kirjoitettu puheenvuoro ja tietopaketti. Aivan toista kuin eräs Malirannan tunnistama talouden epävarmuustekijä:
”Järeitä ja nopeita keinoja suosittelevat itsevarmat ja vaikutusvaltaiset kommentaattorit ovat Suomen talouden tulevaisuuden merkittävä epävarmuustekijä.”
Jukka Ahtela
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.