Kuvat: Sabrina Bqain / Like
KIRJAT | Tuottelias Heikkinen on kirjottanut aiemmin elämäkerrat muun muassa Eila Roineesta, Juice Leskisestä ja Jaakko Teposta.
”Heikkinen antaa päähenkilöille puheenvuoron ja mahdollisuuden valita mistä puhutaan. Hänen tapanaan ei ole yli- tai aliarvioida persoonia.”
ARVOSTELU
Antti Heikkinen: Vesterinen Yhtyeineen
- Like, 2024.
- 350 sivua.
Antti Heikkinen on yksi Suomen ahkerimmista ja tuotteliaimmista kirjailijoista. Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt jo humoristinen romaani Baarijakkara (Otava, 2024; lue arvio) ja romaanin muotoon kirjoitettu kuntahistoriikki Rautavaara (WSOY, 2024; lue arvio).
Vesterinen Yhtyeineen (Like, 2024) on Heikkisen tämän vuoden elämäkertakirja. Aikasemmin Heikkinen on kirjottanut elämäkerrat muun muassa Eila Roineesta, Juice Leskisestä ja Jaakko Teposta.
Heikkisen tyylinä on antaa kohteidensa kertoa tapahtuneista itse. Uudessa kirjassa käydäänkin läpi yhtyeen kuinkin jäsenen elämän kulku tähän asti.
Kuten tiedämme, musiikki on Tero Vesteriselle sukurasite. Hänen isoisänsä on harmonikkataituri Viljo ”Vili” Vesterinen (1907–1961).
Tero Vesterisen jäi muusikon uralle, koska hänestä ei tullutkaan autonkorjaajaa isänsä yrityksessä. Firma meni konkurssiin, vanhemmat erosivat, Tero muutti pikkuveljensä kanssa kantakaupungista takaisin Martinlaaksoon. Tero sai juuri ja juuri peruskoulun päästötodistuksen.
Tero Vesterinen soitti kitaraa useissa yhtyeissä, joissa laulettiin enimmäkseen cover-kappaleita. Vesterisen laulamisen lahjakkuus huomattiin, kun hän lauloi ystävänsä, Sadetanssi-yhtyeen kitaristin Mikko Ruuttusen häissä.
Vesterinen Yhteineen perustettiin vuonna 2009. Nimen porukka keksi Teron isoisän käyttämästä nimestä ”Vili Vesterinen yhtyeineen”.
* *
Syntyperäinen espoolainen Markus Piha on yhtyeen basisti. Musiikkiluokkalaisesta Markuksesta piti tulla sellisti, mutta kätensä katkaistuaan hän tutustui bändisoittamiseen ja se vei mennessään. Piha on väitellyt tohtoriksi luonnontieteestä ja työskennellyt Helsingin Eläinmuseossa.
Teemu Jokinen soittaa rumpuja. Hän on opiskellut Teknillisessä korkeakoulussa eli nykyisessä Aalto-yliopistossa ja on diplomi-insinööri. Hänellä on historiassaan markkinointi- ja digipalveluja tarjonnut yritys, jonka Jokinen myi vuonna 2019.
Janne Riionheimo soittaa kosketinsoittimia. Hän on syntynyt Kanadassa, suomalaisten vanhempien lapseksi. Riionheimo tuotiin Suomeen kolmevuotiaana. Reissusta jäi muistoksi Kanadan kansalaisuus. Riionheimo kuuluu myös yhtyeen akateemisesti koulutettuihin; hän on valmistunut Teknillisestä korkeakoulusta ja suuntautunut akustiikkaan.
Petri ”Pate” Kivimäki soittaa kitaraa. Hän tuli kitaristi Jaakko Murroksen lähdettyä bändistä.
Toiseksi kitaristiksi tuli Mikko ”Jönkka” Enqvist. Hänelläkin on rasitteenaan sukulaisen, tässä tapauksessa isän musiikillinen perintö: Mårten Enqvist soitti kitaraa muun muassa Meni hermot -kappaleesta tunnetussa 1960-luvun poprockyhtyeessä The First.
Iikka Kotaja on yhtyeen pianisti ja sovittaja. Kotaja liittyi porukkaan vuonna 2017, kun sittemmin bändiin palannut Janne Riionheimo lähti tekemään väitöskirjaansa. Vuonna 2017 yhtyeeseen liittyi myös Leo Kylätasku. Martti Vesalan tilalle tullut trumpetisi on Liisa Voiman ja Jussi Kylätaskun poika, joka sai suoritettua Pop & Jazz Konservatorion.
Keikoilla mukana ovat myös taustalaulajat, taitavat Jeba Lamberg ja Heini Ikonen. Kiireisen Lambergin tilalle tuli vuonna 2023 Hanna Marttila.
Tästä tuttavapiiristä syntyi Vesterinen Yhtyeineen. Bändin ensimmäinen albumi, Jönköping, julkaistiin vuonna 2009. Sen suosituimmat kappaleet olivat Mitä tapahtui Hokkasen Timolle ja Kukaan ei koskaan, jotka julkaistiin singlen. Levyn nimeen liittyy reippaasti sujunut lomareissu Jönköpingiin.
Yhtyeen varhaishistoriaan kuuluu keikka Provinssirockissa, jossa tuhannen kuulijan telttaan saapuu noin 30 kuulijaa. Ei se määrä vaan se laatu, pojat ajattelivat ja soittivat koko keikan. Eikä tuo ollut ainoa keikka, jossa laatuyleisöä oli vähän.
* *
Vesterinen Yhtyeineen on antoisa ja tiivis kertomus yhtyeestä, joka on onnistunut saamaan keikkoja ja tekemään levyjä, vaikka ei siihen ensisijaisesti pyrkinyt. Kirjassa kerrotaan myös tarpeen mukaan muusikoiden yksityiselämän ongelmista ja niistä selviämisestä, yksin tai yhdessä.
Antti Heikkinen on kirjoittanut elämäkertoja jo kymmenen kirjan verran. Hän osaa kirjoittaa ihmisistä leppoisasti ja antoisasti. Hän antaa päähenkilöilleen puheenvuoron ja mahdollisuuden valita mistä puhutaan. Heikkisen tapana ei ole yli- tai aliarvioida persoonia.
Jos ei ole tutustunut Vesterinen Yhtyeineen -musiikkiin aikaisemmin, aloittaa varmasti tämän kirjan luettuaan. Tero Vesteriseen voi tutustua monipuolisena laulajana myös Elämäni biisi -televisio-ohjelmassa.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Löydä sisäinen aktivistisi – arviossa Rutger Bregmanin Moraalinen kunnianhimo
KIRJAT | Bregman kirjoittaa luistavasti, rennosti ja haastavasti. Moraalinen kunnianhimo on ulkoasultaan kuin self-help-kirja, mutta sisällöltään aktivismin käsikirja aloittelijoille.
Ravisuttava kuvaus kauheuksista satiirin keinoin – arviossa Yan Lianken Neljä kirjaa
KIRJAT | Kiinan rohkeimmaksi mainitun kirjailijan teos on satiiri diktatuurissa elämisestä. Romaanin tapahtumapaikka on uudelleenkoulutusalue Keltaisenjoen liepeillä.
Millainen hirviö vaanii pimeässä – arviossa nuorten kauhusarjan Lumolan avausosa Pimeänkynsi
KIRJAT | J. S. Meresmaa vie tarinaa sulavan vauhdikkaasti kohti tuonpuoleista maailmaa ja kauhusarjan salaisuuksia.
Pajtim Statovcin väkevä uutuus pakottaa lukijan katsomaan kohti – arviossa Lehmä synnyttää yöllä
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostettu Lehmä synnyttää yöllä tutkii muistamista ja tulkintoja todellisuudesta.