Kuva: Laura Seppälä
ELOKUVA | Hannaleena Haurun ja Katja Gauriloffin ensi-iltaelokuvan hahmot poikkeavat tavalla tai toisella valtaväestöstä ja heidän tarinansa perustuvat todellisiin tilanteisiin.
”Meille kerrotaan ja meidän annetaan ymmärtää, että saamme olla sellaisia kuin haluamme, mutta näin ei ole.”
ARVOSTELU
Parvet
- Ohjaus: Hannaleena Hauru & Katja Gauriloff
- Ensi-ilta: 18.10.2024
Valeria on maahanmuuttajien jälkeläinen, värillinen. Hän on ihmeissään, kun hänet valitaan jalkapallojoukkueensa kapteeniksi. Hän tietää olevansa hyvä pelaaja, mutta valmentajan sanat tuntuvat hänestä ylitsepursuavilta ja liioitelluilta. Tunteistaan Valeria puhuu vain poikaystävälleen. Kun Valeria pyydetään ”mannekiiniksi” mainokseen, jossa kerrotaan kuinka tasa-arvoinen harrastus jalkapallo on, hän oivaltaa tilanteen valheellisuuden.
Aurora on kiinteistönhoitaja – ja sen lisäksi jalkapalloilija. Hän hoitaa työnsä hyvin, mutta saa itseään täynnä olevalta pukumieheltä haukkuja ja opastusta muun muassa Suomen lipun nostamiseen ja käsittelemiseen. Auroa on ei-binäärinen ja haluaa, että se otetaan arjessa huomioon. Hän on onnellisimmillaan pelatessaan jalkapalloa, vaikka yksin.
Selma kuuluu kuoroon, jolla on esitys kirkossa. Hänen olisi tarkoitus räpätä alkulaulu. Hän kertoo, että niin ei sovittu ja ettei hän osaa räpätä. Muu kuoro ja sen epävarma johtaja haahuilevat mielipiteissään, eivätkä osaa päättää miten esitystä pitäisi muuttaa. Selma lähtee harjoittelutilasta ja päätyy tunneleihin, joiden ovet ovat enimmäkseen lukossa. Tunnelit ja luolat antavat tilaa, jos on uskallusta. Lopulta Selma löytää tien muiden seuraan mutta ei vieläkään tiedä miten olla suomalaisena suomalaisten kanssa tasavertaisesti.
Nora epäilee, että hänen ihastuksensa näkee hänessä vain tumman ihon ja tummat hiukset – kuoren. Silmät kiinni kaikki tuntuu tasa-arvoisemmalta. Rasismi on arkipäivää kaikkialla eikä se anna uskoa aidon suhteen tai rakkauden mahdollisuuteen.
Piera Niillas on varma, että yhteiskunnan päättäjät kuuntelevat omaa asiaansa ajavaa saamelaisten ryhmää. On kyse saamelaislaista, joka meni aikaisemmin läpi löysin perustein. Valtaa pitävät huomauttavat, että pitää olla kuunteleva eikä aiheuttaa riitaa – kyllä päättäjät osaavat päättää. Saamelaisryhmä ei saa juurikaan sananvuoroa, vain käskyjä ja ministerin avustajan mökkimuistoja pohjoisesta, jossa oli niin ihanaa.
Kaiken tämän näkee ja kuulee nuori silinterihattuinen mies, joka lähtee talostaan ja palaa illalla takaisin. Hän on havainnoitsija, ei kommentoija. Tarinoiden ympäristönä ovat Helsingin kalleimmat kaupunginosat, joissa ei osata kohdata erilaisuutta yhtään sen paremmin kuin muuallakaan.
Kaikki Parvet-elokuvan tarinat perustuvat todellisiin tilanteisiin. Jokainen tilanteet kokeneista poikkeaa jollain tavalla valtaväestöstä.
Meille kerrotaan ja meidän annetaan ymmärtää, että saamme olla sellaisia kuin haluamme, mutta näin ei ole. Erilaisuus on ollut ja tulee luultavasti vielä pitkään olemaan tiukan katseen alla.
Hannaleena Haurun ja Katja Gauriloffin ohjaama elokuva on käsikirjoitettu yhdessä näyttelijöiden kanssa. Päänäyttelijät olivat mukana luomassa omia hahmojaan, ja joidenkin hahmojen tarinat perustuvat näyttelijöiden omiin kokemuksiin.
Näyttelijöistä mieleen jää erityisesti Senna Vodzogbe (Valeria), jonka kasvoista näkee tunnelmat ja aikeet. Hahmoista Auroran (Stella Massa) kertomus on se tavallisin ja ahdistavan yleinen. Selma (Adela Ogunbor) on hukassa, mutta löytää vaikeuksien kautta lähemmäs elämää. Nora (Yolanda Correa) liikuu tanssijan askelin ja kertoo tarinansa hillitysti. Saamelainen Piera Niillas (Ritni Ráste Pieski) tekee vahvasti vihaisen nuoren muotokuvan.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.
Belfastin rääväsuut uhoavat miehitysvallaksi kokemiaan brittejä vastaan keskisormi tanassa – arviossa Kneecap
ELOKUVA | Irlannissa puhuttavaa iiriä voimakkaasti puolustava Kneecap on asiapitoisuudestaan huolimatta häröilevän hauskaa katsottavaa.
Draama ihmisistä, jotka ymmärretään väärin – arviossa Michael Francon Memory
ELOKUVA | Meksikolaisohjaajan elokuvassa ihmisten elämään vaikuttavat asiat, joihin he itse eivät ole voineet vaikuttaa.