Joose Keskitalon vakaumuksellisuus toimii myös kepeämmillä kuorilla – arviossa Tähdet palaavat paikoilleen

Kuvat: Juho Liukkonen

Tähdet palaavat paikoilleen -albumi (Helmi levyt, 2024) on Joose Keskitalon 16. albumi ja kuudes The Mystic Revelation of Teppo Repo -yhtyeen kanssa äänitetty. Keskitalon levyksi melko suoraviivainen kolmentoista kappaleen kokonaisuus ulottuu hänelle ominaisesta uskonnollis-esoteerisesta intiimistä folkista funkimmin svengaavaan tunnelmointiin.

Keskitalon tunnistettavasti sorahtavan laulun ja kitaran, ”Repomiesten” eli basisti Eero Tikkasen, kosketinsoittaja Otto Eskelisen ja lyömäsoittaja Arwi Lindin soiton ohella levyllä kuullaan paikoin Laura Oksasen taustalauluja sekä Mikko Innasen puhaltimia. Tarpeen mukaan yhtye tarttuu myös sahaan, toisinaan taas mandoliiniin tai kirkonkelloihin.

Tähdet palaavat paikoilleen -levyn ohessa ilmestyy myös Joosen kirjoittama samanniminen pieni kirjanen, jolla hän avaa laulujensa maailmaa. Kirjan alussa Keskitalo kirjoittaa, että parhaat laulut kertovat pienistä asioista, jotka heijastavat suuria. Samoin hyvä runo haluaa olla selkeä ja tulla ymmärretyksi. Runo on kuin talo, josta löytyy aina uusia huoneita tutkittavaksi.

Kirjassa Keskitalo sekä kirjoittaa runoja että avaa levyn kappaleiden taustoja. Lauluista Väriympyrä kertoo hänen isoäitinsä Vammun viimeisestä maalauksesta, Hymnejä kaloille egyptiläisestä mytologiasta. Hän on kalastaja -kappale on omistettu Huojuva Lato -kantriyhtyeelle.

Pienet ajatelmat, muistelut, runot ja biisien taustatarinat kertovat yllättävänkin paljon Keskitalon maailmankuvasta, ajatusmaailmasta ja tavasta tehdä. Tietynlainen hartaus soi vahvasti Keskitalon teksteissä ja musiikissa.

Jos tahdot voit muuttua kokonaan tuleksi -avausraita pyytää mestarilta ohjeita muutokseen pelkistetyn jazzahtavasti tepsutellen ja mukavan isosti mutta ilmavasti progressiivisempaan syöksyyn kasvaen. Pelkistetystä ja hillitystä otteesta ei luovuta, vaikka hengitys kiihtyy.

Herran pyhällä vuorella venkoilee nimensä mukaisesti uskonnollisissa maisemissa. Usvaisen kaikuinen maisema jumittaa dubisti, laulun kertautuminen julistaa pehmeästi ja rytmillisistä polveiluista huolimatta kaiken taustalla lepää paatos ja rauha.

Hän on kalastaja -kappale humisee ja nytkii pitkällä alkumaalailulla. Intensiivinen laulutarina verkon kokemisista, joista ei välttämättä ole mitään kotiin tuotavaa, on todellisuutta monelle sitoutuneelle marginaalimusiikin esittäjälle. Viedään sanomaa, koska uskotaan siihen itse.

Väriympyrän pieni vispilöinti ja stemmojen tukema ja haikean lämpimästi muisteltu tarina isoäidistä on levyn hienoimpia yksittäisiä täkyjä.

Hymnejä kaloille yhdistelee lastenlaulumaista kalamantraa pienesti hypnoottiseen itämaiseen pyörteeseen sympaattisen tarttuvasti. Sitten Vietetään pitkiä jäähyväisiä pelkistetysti sisään ja ulos hengittäen ja hillitysti näppäillen. Joose Keskitalon laulun ajattoman patinan vangitsevuus korostuu, kun elementit sen ympärillä vedetään minimiin. Näkyjen virtaan heittäydytään mantramaisesti säkeitä toistaen. Torvisoolo tunnelmoi teemaan sopivan leppoisasti.

Kuolema nousee ikkunoihimme lähtee mainiolla, kepeän funkilla lantionpyörteellä ja pöräyttelevällä torvella. Laulu opettaa, että kuolema on osa elämää ja siihen kannattaa varautua. Siellä se ikkunanpielissä ja ihmisen palatseissa odottaa vuoroaan. Soitto on hilpeää, vaikka aihe ja Joosen laulu edustaakin sitä vakavampi-ilmeistä laitaa.

Lintu lenteli kuninkaan saliin trubaduroi avaran kirkkaasti, Korpit ja harakat duetoi pehmeästi helisten ja huilulla liverrellen.

Minä näin valon värittää visiotaan haalean kaihoisalla saksofonilla, sykkii pienesti polveilevalla jazzestetiikalla ja näppäilee pelkistetysti. Anna minun ottaa mukaani vene hellii pientä mantraansa tarttuvasti hymyillen. ”Sillä minut kannetaan yli sen veden”, sillä ”uskovaisten laivalla”, nuotiokitaroi Keskitalo pelkistetyssä gospelissaan.

Päätöksenä soi levylle nimen antanut Kun tähdet palaavat paikoilleen, joka jälleen rakentaa Keskitalon ja Oksasen luontevasti liukuvalle duetolle keskiaikaisen trubaduurimusiikin soundimausteineen.

Kuuntelu kuuntelulta vahvemmin vangitseva pienieleinen levytys jatkaa hienosti Keskitalon jo kolmannella vuosikymmenellä jatkuvaa uraa musiikillisena saarnamiehenä. Bändin pienesti jazzahtava ote tukee juuri sopivasti.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua