Baccanon täydellinen Bach-kattaus – arviossa Viinikan kirkon konsertti

01.10.2024
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Barokkiyhtye Baccano. Kuva: Ville Paul Paasimaa

KONSERTTI | Syksyn ensimmäisessä Café Barock -kahvikonsertissa vanhan musiikin ilosanomaa julisti Barokkiyhtye Baccano.

”Puhdasta, analyyttisen syvällistä, hyvää tekevää ja kaunista, sitä on isä-Bachin musiikki parhaimmillaan.”

Eine kleine Bachmusik Viinikan kirkossa Tampereella 29.9.2024. Barokkiyhtye Baccano: Hanna Haapamäki, nokkahuilut, Anni Elonen, viulu, Jussi Seppänen, sello, Eero Palviainen, luuttu.

Tampereen vanhan musiikin ystävät ry järjestää vuosittain useita rennoiksi tarkoitettuja kahvikonsertteja. Jo lähes 40-vuotiaan yhdistyksen tavoitteena on edistää vanhan musiikin ja historiallisen tanssin tunnettavuutta Tampereella. Syksyn ensimmäisessä Café Barockissa ilosanomaa julisti Barokkiyhtye Baccano.

Konsertissa soitettiin nimensä mukaisesti pelkkää Johann Sebastian Bachin musiikkia sekä sovituksina että alkuperäisessä asussa. Oliko odotettavissa siis sillisalaattia á la Bach? Ensimmäinen silmäys ohjelmalehtiseen saattoi vaikuttaa siltä.

Erilaisten kantaattien, muunnelmien, sonaattien ja sarjojen osien sovituksista muodostui yllättävän yhtenäinen kokonaisuus. Sellisti Jussi Seppäsen kokoama ohjelma oli huolella ja dramaturgisesti mietitty. Ilottelevaa rohkeutta osoitti esimerkiksi urkutriosonaattien (BWW 529) allegro-osien väliin hitaaksi osaksi sijoitettu aaria kantaatista Allein zu dir (BWV 33).

IMG 20240929 183146

Kuva: Marja Mustakallio

* *

Baccanossa peruskompin muodostavat sello ja luuttu, nokkahuilu ja viulu taas keskustelevat solistisesti. Mutta soolosellosarjoissa myös luuttu (BWV 1011) ja sello (BWV 1007) saivat solistin osuudet. Ja pääosin nelikon musiikki oli ikään kuin yhden ja saman esittäjän saumatonta tanssillista äänimattoa, milloin säkenöivää tykitystä, milloin taas herkkää kuuntelua.

Erityisesti pidin Wachet auf, ruft uns die Stimme -pääteeman hiljaisesta viulustemmasta samalla kun muu porukka pulputteli äänekkäästi omiaan. Millä herkkyydellä ja keskinäisellä jännitteellä väreili myös koraali kantaatista Komm, du süsse Todesstunde (BWV 161)!

Puhdasta, analyyttisen syvällistä, hyvää tekevää ja kaunista, sitä on isä-Bachin musiikki parhaimmillaan. Kaikki tämä oli läsnä Viinikan kirkossa. Baccano oli mitä parhain välittäjä.

Muuten täydellisessä konsertissa olisi jokunen sana teosten sovituksista olisi ollut paikallaan.

Marja Mustakallio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua