Kuvat: Sheila Burnett / S&S
KIRJAT | Elämäkertatrilogiallaan suomalaiset lukijat hurmanneen Deborah Levyn kolmas suomennettu romaani vie Itä-Berliiniin 1980-luvun lopussa.
”Monitulkintaisuutta riittää, kun päähenkilön aika nytkähtää sijoiltaan.”
ARVOSTELU
Deborah Levy: Mies joka näki kaiken
- Suomentanut Sari Karhulahti.
- S&S, 2024.
- 261 sivua.
Saul Adler on ylittämässä tietä Abbey Roadin kuuluisalla suojatiellä, kun hän joutuu auton töytäisemäksi. Saulille ei onneksi käy pahasti, hän nousee ylös ja poseeraa kameralle kuin Beatles.
Vuosi on 1988 ja Saul, historioitsija, on lähdössä Itä-Berliiniin työskentelemään joksikin aikaa. Kuva on tarkoitus viedä sinne tuliaisena. Kameran takana on Jennifer, Saulin tyttöystävä, joka jättää Saulin samana päivänä kuin kuva otetaan.
Mies joka näki kaiken (S&S, 2024) on kolmas suomennettu romaani Deborah Levyltä, joka Suomessa tunnetaan luultavasti paremmin elämäkertatrilogiastaan. Romaanitkin ovat olleet kiehtovia. Mies joka näki kaiken on melkoinen pyörremyrsky romaaniksi, vaikeaselkoinen ja sirpaleinen teos, jossa aika ei ole aivan niin tiukasti kiinni raameissaan kuin yleensä on totuttu. Ollessaan vuonna 1988 Itä-Berliinissä, kun muuri on vielä vankasti pystyssä, Saul saa näkyjä tulevaisuudesta, jossa muuria ei enää ole. Mikä on saanut Saulin häilymään ajassa tällä tavalla?
Kirjan teemana on muutenkin monenlainen häilyvyys. Saul on kaunis mies, jonka seksuaalisuuskin on häilähtelevää. Romaanin alkupuolisko kuvaa Saulin matkaa Itä-Saksaan, jossa hänen apunaan on tulkki Walter, jonka perheeseen hän myös tutustuu. Saul heittäytyy vaaralliseen suhteeseen Walterin kanssa, mutta on suhteessa myös tämän siskon kanssa. Kaikkea Itä-Saksassa koettua ja tehtyä varjostaa ajatus tarkkailijoista, Stasista, joka valvoo kaikkea.
Saulin oma taustakin on moniulotteinen. Hänen äitinsä, jonka Saul menetti vain ollessaan 12-vuotias, on Saksan juutalaisia. Isä taas oli tiukan linjan kommunisti ja veli Matt duunari ja isän rautanyrkki, aina valmiina pieksemään ”jumalaisen kauniin” Saulin, joka piti kaulassaan äidiltään perittyä helminauhaa. Oma lukunsa on Saulin suhde tyttöystävä Jenniferiin, jonka valokuvauksen kohteena ja muusana Saul on.
Pelkäksi Itä-Saksa-muisteloksi Mies joka näki kaiken kieltäytyy latistumasta. Se kyllä kuvaa elämää Itä-Berliinissä, mutta monimutkaisemmin. Deborah Levy ei päästä lukijaa ihan helpolla: kirjan jälkipuoli sijoittuu vuoteen 2016 ja tuo tarinaan taas uusia näkökulmia. Tämä tulkintojen monipuolisuus tekee tästä herkullisen lukupiirikirjan: tästä kirjasta riittää varmasti keskusteltavaa ja erilaisia näkemyksiä kirjan tapahtumista ja merkityksestä.
Sattumoisin omistan kirjasta myös alkuperäisen englanninkielisen painoksen. Se toi mahdollisuuden silmäillä suomennosta rinnakkain alkuteoksen kanssa. Sari Karhulahden suomennoksesta ei ole pahaa sanottavaa: kirjan vaikeus kumpuaa muualta kuin itse tekstin luettavuudesta. Vaikea kirja Mies joka näki kaiken on, ainakin lukijalle, joka haluaa ymmärtää tapahtumia. Symboliikan, vihjailun ja hämärien merkitysten ystäviä teos lämmittää varmasti enemmän; minut kirja jätti Deborah Levyn kiistämättömästä teknisestä taidokkuudesta huolimatta vähän kylmäksi.
Mikko Saari
@mikko_lukee
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
Minuuden jakautuminen – arviossa Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostetun teoksen keskiössä kulkee Ingmar Bergmanin elokuva Persona.