Kuvat: Wiki Commons / niin & näin
KIRJAT | Filosofinen ajattelu ei päästä meitä helpolla. Baggini sanoo, että se on toimintaa, prosessi, matka, jossa on suuntia, muttei lopullista päämäärää.
”Bagginin keskeinen sanoma on ajatella kyseenalaistaen, mutta ei vain virheitä ja vikoja syynäten.”
ARVOSTELU
Julian Baggini: Filosofisen ajattelun opas
- Suomentanut Tapani Kilpeläinen.
- niin & näin, 2023.
- 293 sivua.
”Onko ihmiskunta menettänyt järkensä vai onko meillä koskaan sitä ollutkaan?”
Tällä hyvinkin aiheellisella kysymyksellä brittiläinen filosofi Julian Baggini aloittaa teoksensa Filosofisen ajattelun opas (niin & näin, 2023). Tunnumme olevan voimattomia kaikenlaisten hullutusten, salaliittoteorioiden ja puoskarihoitojen edessä. Ennen nämä hullutukset jäivät marginaaliin, mutta nyt niille löytyy seuraajia, jotka uskovat niihin ilman epäilyjä.
Paras lääke kaikkiin salaliittoteorioihin on Bagginin mielestä ajatella kuin filosofi. Tarvitaan oikeaa asennetta ja oivalluskykyä, F-tekijää, joka ohjaa hyvään ajatteluun.
Filosofian historiallinen tehtävä on johdattaa ymmärtämään maailmaa ja toisiamme paremmin, muistuttaa Baggini. Siihen ei pelkkä nokkeluus riitä, mutta sitkeästi tehdyt lapselliset kysymykset kyllä ovat filosofille ominaista pohdintaa.
Julian Baggini johdattaa Filosofisen ajattelun oppaan 12 luvussa hyvään ajatteluun, kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä ja asettamaan tilastotiedot oikeisiin mittasuhteisiin. Hän on haastatellut kirjaansa varten kunnioittavaa joukkoa nykyfilosofeja. Monet haastatteluista on julkaistu aiemmin The Philosophers’ Magazine -lehdessä, jonka päätoimittajana Baggini oli vuosina 1997–2010.
Baggini esittää sanottavansa selkeästi ja johdonmukaisesti, kansanomaistaen niin, että tekstiä on helppo lukea. Ei tarvitse tuntea Descartes’n, Humen tai Kantin filosofiaa syvällisesti ymmärtääkseen, miten Baggini johdattelee ajatteluamme selkeämmäksi.
Bagginin keskeinen sanoma on ajatella kyseenalaistaen, mutta ei vain virheitä ja vikoja syynäten, vaan myös vahvuuksia ja hyviä puolia etsien.
Hän opastaa loogista päättelyä ja paljastaa sudenkuoppia ja muistuttaa, mikä loogisen päättelyn avainkysymys on: Mitä tunnetuista faktoista seuraa?
Täytyy kuitenkin tarkistaa huolellisesti myös, onko se, minkä tietystä asiasta ajattelee seuraavan, se, mikä todella seuraa. Pitkät päättelyketjut voivat helposti johtaa harhaan. Eivätkä kaikkien ei-toivottujen seurausten riskitkään aina ole todella niin suuria kuin ajattelemme. Ei pidä luisua argumentoinnissaan liiaksi kaltevalle pinnalle. Useimmiten meillä on keinoja saada parempi pito, kirjoittaa Baggini.
* *
On hyvä pitää mielessä, millaisia tiedollisia vinoumia ja virhepäätelmiä ajattelussamme usein on. Meillä on taipumus vahvistaa huonoja argumentteja, kun ajattelemme ennakolta tietävämme johtopäätökset. Vahvistusharhaa vastaan voi kysyä, onko tämä argumentti todella niin hyvä tai huono kuin näyttää, vai haluanko minä sen vain olevan sellainen. Myös implisiittinen, julkilausumaton vinouma on hankala torjua, koska se on tiedostamaton. Sen havaitsemiseen tarvitaankin jo psykologiaa.
Tämän tästä itse kukin huomaa syyllistyvänsä yhteen yleiseen vinoumaan, ad hominem -virhepäätelmään, jossa kritiikin kohteena on argumentin lausuja, ei itse argumentti. Myös olkinukke tai -ukko eli toisen esittämän heikomman argumentin kumoaminen vahvemman sijasta on valitettavan yleinen julkisen keskustelun vinouma. Toisinaan syyllistymme myös toisen sanoman tahalliseen kärjistämiseen.
Varoitus sortumisesta vinoumiin ja virhepäätelmiin sopisi herätykseksi myös poliitikoille ja päättäjille.
* *
Baggini huomauttaa usein, että filosofisen ajattelun kehittämiseen tarvitaan myös muita tieteenaloja, esimerkiksi historiaa ja psykologiaa, ja pitäisi osata lukea tilastoja ja tulkita faktoja lukujen takaa. Eikä filosofinkaan pidä olla vain omassa kammiossaan, sillä ”järki pitää seurasta ja tarvitsee sitä”.
On hyvä katsoa oman kulttuurinsa ulkopuolelle, sillä millään kulttuurilla ei ole monopolia viisauteen. Esimerkiksi muinainen Ateena oli kauppakeskus, jossa ihmiset olivat liikkeessä ja ajatukset virtasivat. Muodollisissa ja epämuodollisissa kokoontumisissa intellektuaaliselta taustaltaan erilaiset ihmiset ajattelivat yhdessä.
Interaktiivinen elementti on ajattelussa keskeinen, mutta toki on syytä välttää ryhmäajattelua, joka johtaa ryhmän paineessa tiettyyn suuntaan. Siksi Baggini kehottaa etsimään aktiivisesti myös omista ajatuksista poikkeavia näkemyksiä.
* *
Takavuosina, kun aikoinaan filosofiaa jonkin verran opiskelin, professori harmitteli anglosaksisista filosofeista puhuessaan, kuinka monimerkityksisiä englanninkieliset termit verrattuna saksankielisiin vastaaviin ovat. Tässä Bagginin kirjan käännöksessä ei tarvitse pelätä termien sekavuutta. Tapani Kilpeläinen on tehnyt oivallisen suomennoksen. Pitää myös erityisesti kiittää sekä suomentajaa että kustantajaa siitä, että filosofista kirjallisuutta saadaan suomeksi.
Jos kuitenkin haluaa tutustua Julian Bagginin ajatteluun myös englanniksi, pääsee filosofin oman internetsivun kautta seuraamaan hänen luentojaan, jotka käsittelevät myös tämän kirjan teemoja.
* *
Filosofinen ajattelu ei päästä meitä helpolla. Baggini sanoo, että se on toimintaa, prosessi, matka, jossa on suuntia, muttei lopullista päämäärää. Ja on myös niin, että kun selvyys lisääntyy, asiat muuttuvat vain monimutkaisemmiksi ja hämmennys lisääntyy.
Aloitin tämän kirjoituksen Bagginin kirjan aloituslauseella. Ehkäpä tämä pieni matka on hyvä päättää loppulauseeseen:
”Maailmassa, joka lupaa kaiken nopeasti ja helposti, ajattelun pitää olla vaikeaa ja hidasta.”
Marjatta Honkasalo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
