Kuvataiteilija Tuula Lehtinen pyrkii nauttimaan kaikesta mitä tekee: ”Haluan tuottaa mielihyvää ja elämyksiä”

Tuula Lehtinen. Kuva: Arto Murtovaara

Arto Murtovaara, teksti

Tapaan Tuula Lehtisen hänen työhuoneellaan noin kolme viikkoa ennen Tampereen taidemuseon retrospektiivin avajaisia. Juomme kahvit keittiössä hänen avustajiensa Tiina ”Toni” Lähteenmäen ja David Stordahlin kanssa. Lähteenmäki on avustanut Lehtistä jo 37 vuotta, taidekorkeakoulussa Norjan Bergenissä hänen oppilaanaan ollut norjalaisjuurinen jenkki 13 vuotta.

Kahvin ja omenapiirakan jälkeen kolmikko siirtyy työpöydällä odottavan mosaiikkityön ääreen ja ryhtyy työstämään sitä. Pääkuorma näyttelyteoksia on haettu ateljeesta museolle juuri ennen saapumistani. Kolmikko leikkaa, sovittaa ja liimaa värikkäitä mosaiikkipaloja rehevämuotoiseen ja -väriseen kehykseen. Keskittyneesti. Saksien terien tasainen rapse rytmittää puhetta.

Tulossa näyttelyyn?

– Joo, jos tämä onnistuu, Lehtinen naurahtaa.

– Olisin halunnut yhden mosaiikin, joka on Wäinö Aaltosen museon kokoelmissa Turussa. Se on ollut mulla haaveena yhteen huoneeseen, johon tämä on nyt menossa.

Teos ei kuitenkaan ollut saatavissa lainauskiellon takia. Aaltosen museossa on remontti menossa.

Näyttelyn rakentaminen on ollut hirvittävän isotöinen urakka.

– Retrospektiivisen näyttelyn tekeminen ei ole niin kauhean helppoa. Siinä on jumalattoman paljon kaikkea; kaivat esille vanhoja töitä, mietit mitkä ovat tärkeitä. Enkä minä koe olevani mitenkään urani loppuvaiheissa, vaan vasta aloittanut, Lehtinen miettii.

Lehtisellä on ollut ensimmäistä kertaa näyttelyarkkitehti (Elina Rantasaari) mukana näyttelyä suunniteltaessa.

– Se on ollut tosi helpottavaa, koska itse en sellaisia asioita kovin paljoa miettisi.

Taulun korkeus vaatii vielä säätämistä. Kuva: Arto Murtovaara

* *

Tekeillä oleva työ on siis näyttelyn viimeinen. Tuula Lehtinen muistuttaa, että näyttelyn pystytyksenkään jälkeen työt eivät lopu. Göteborgiin rakennetaan uutta synnytyssairaalaa ja sinne on tulossa usean sadan neliön suuruinen mosaiikkiteos. Sen ensimmäinen osa on valmis, paketissa odottamassa vuotta 2027, jolloin Lehtinen pääsee asentamaan lopullista teosta.

Lehtisen ”monumentaalinen ja maalauksellinen” mosaiikkikokonaisuus Lähdevettä1 voitti kilpailun, jossa valittiin Suomen kansallismuseon uudisosaan kahteen eri tilaan tuleva taideteos. Teoksen tulee olla valmis vuonna 2026, avajaiset ovat seuraavana vuonna.

– Julkisen taiteen aikataulut ovat vähän tämmöisiä, välillä kestää ennen kuin pääsee näkemään lopputulosta. Mutta sitä tehdään vuosittain aina vähäsen kerrallaan. Toisaalta on ihan kiva, että on sellaista perushommaa useammaksi vuodeksi. Ei ole hassumpi näissä taiteilijahommissa, että on jotain jatkumoa.

Taidemuseon näyttelyssä nähdään paljon töitä, jotka eivät ole ennen olleet Tampereella esillä.

– Lainaan töitä Ruotsista aika monesta paikasta, samoin Saksasta, mikä on ihan hauskaa. Toivon, että se on mukavaa yleisölle, joka ei ole niitä aikaisemmin nähnyt.

Erilainen kenkäkori. Kuva: Arto Murtovaara

* *

Tuula Lehtinen kuului vuonna 1982 aloittaneen Galleria Nykyajan perustajiin. Nykyaika, josta kasvoi Tampereen Kauppakadulla oleva Valokuvakeskus Nykyaika, oli kunnianhimoinen galleria.

Myös Grafiikanpaja Himmelblaun perustaminen vuonna 1989 oli kunnianhimoinen hanke.

– Himmelblau syntyi työhuoneeni ympärille. Tiina oli siellä, Lehtinen miettii.

– Olin sinun ensimmäinen työntekijäsi, Lähteenmäki vahvistaa.

Rohkeaa oli myös julkisen taiteen toimiston Frei Zimmerin perustaminen vuonna 2007.

– Ajoitus oli aika hyvä, sillä kohtaa oli aika hiljaista julkisessa taiteessa. Siitä ajankohdasta lähti hyvä nousu sille jutulle. Olin ympäri Suomea puhumassa, mikä vei hirveästi eteenpäin sitä ajatusta.

Himmelblau loppui Lehtisen osalta omistajanvaihdokseen vuonna 2001 ”kuin lehmän häntä”.

– Se oli todella suuri pettymys. Kymmenen vuotta ilmaista työtä ja kaikki haaveet romuttuivat siinä, Lehtinen sanoo.

– Pikkuriikkisen jäi kyllä hampaankoloon siitä. Laivan suunta oli selvillä, mutta kun en saanut kelkkaa käännettyä, siinä kävi sitten niin. Sitten luovuimme Virpin (Näsänen) kanssa siitä, annoimme periksi.

Frei Zimmer toimii jo omalla painollaan. Lehtinen on toimiston toiminnassa mukana enää enimmäkseen taustahahmona.

– Heini (Orell) ja Laura (Lehtinen) hoitavat tosi hienosti koko homman. Pikkuhiljaa firma siirtyy heille. He ovat tosi ammattitaitoisia siinä hommassa.

* *

Lehtisen mukaan työhuoneella on välillä aikamoinen huiske, kun paikalla voi olla kaksi koiraa ja vauvakin.

– Poikani asuu tuossa naapurissa. Hän saattaa olla täällä vauvan kanssa. Samoin Varpu (tytär), joka on tässäkin mukana ja hoitaa nuo arkkitehdin hommat, pienoismallit ja muuta. Ei niin hirveästi yksinäistä taiteilijaelämää.

Tuulan pojan kymmenvuotias lapsi Saima kysyi syksyllä, ovatko Tiina ja Davy perheenjäseniä.

– Tiinan adoptoin kauan sitten, Lehtinen naureskelee.

– Ja vähän Davidinkin, Lähteenmäki kuittaa.

David Stordahl, Tiina ”Toni” Lähteenmäki ja Tuula Lehtinen työstävät viimeistä teosta työhuoneella. Kuva: Arto Murtovaara

Haastattelua seuraavana päivänä vietetään Vapriikin Manserock-näyttelyn avajaisia. Tamperelaisesta Ilona-yhtyeestä tuttu Lähteenmäki on avajaisissa ”rokkaamassa ja taustakuorossa ja sooloartistina”.

Ilonan Ilotulitus-albumin (1989) kansikuvassa on Tuula Lehtisen grafiikkaa.

– Sanotuksia tehtiin yhdessä Tonin soololevylle. Päästiin korkealle taidelevelille.

Lehtinen myhäilee, että alkukeväästä muodostui ”aika iso juhla, monta juttua yhtä aikaa käynnissä”.

– Näyttelyyn on tulossa porukkaa Saksasta, Ruotsista ja Norjasta, ystäviä ja tuttuja. Ainakin kaksi päivää menee juhlimiseen.

* *

Tampereen Taidemuseossa käy tasainen kuhina. Osa teoksista on paikoillaan, osaa vielä säädetään ja osa odottaa ripustusta. Juhlakalu esittelee näyttelyään, joka noudattaa tiettyä kronologiaa. Aloitamme keskikerroksesta, joka on jo melkein valmis.

– Nämä lähimaisemat, Mältinranta, Näsinpuisto ja Tampereen keskusta, ovat aika paljon näissä aiheissa. Ja isän kasvihuone.

Museomyymälästä löytyy Pirkanmaan Taidon tekemä pieni ryijy, joka on yksityiskohta Lehtisen mosaiikista. Pieni paketti, jonka ihmiset voivat ostaa ja ruveta itse tekemään. Näyttelyyn on tehty myös pieni hajuvesi.

Museon yläkerrassa on esillä Lehtisen uudempaa tuotantoa.

– Tähän on tulossa teos Ostindiska, joka on tässä ollutkin, Lehtinen näyttää portaikkoon avautuvaa pääseinää. Teos on taidemuseon kokoelmissa.

– Sara Hildénin taidemuseosta on lainassa pari noista maalauksista, sitten yksityisiltä ihmisiltä Ruotsista ja Saksasta, Serlachiukselta. Taysin kokoelmista on yksi työ, ja Wihurin ja Saastamoisen kokoelmista on lainattu.

Näyttelyarkkitehtuuri ja tunnelma on rakennettu pieteetillä ja vaivoja säästelemättä. Taidemuseon henkilökunta sai taiteilijalta avajaisissa ansaitut kiitokset. Näyttelyarkkitehtuurista vastan Elina Rantasaari (INNER Sisustusarkkitehdit Oy).

* *

Näyttelyn nimi on With Pleasure. Nimen keksiminen ei ollut helppoa

– Edellisen näyttelykierroksen nimi oli Kauneudesta. Se oli ensin Hämeenlinnassa ja sitten Wäinö Aaltosella Turussa. Tässäkin oli kauneus mukana nimessä pitkän aikaa. Sitten musta rupesi tuntumaan, että en halua puhua pelkästään siitä aiheesta, olen kuitenkin aika lailla käynyt sitä läpi. Onhan se siellä koko ajan – problematiikka – mukana.

Lehtinen pallotteli nimivaihtoehtoja Tampereen taidemuseon näyttelypäällikön Virpi Nikkarin kanssa. Vaihtoehtoja oli ”varmaan kakskymmentä”.

– Oliko se Virpi, joka sanoi ”pleasure”, ja sitten minä sanoin, että ”with pleasure”.

Lehtinen sanoo, että hänen täytyy aina nauttia kaikesta mitä hän tekee.

– En pysty pakottamaan itseäni tekemään jotain maalausta tai mitään vain sen takia että pitää. Siinä pitää olla nautinto mukana. Se on myös sellainen asia, mitä minä haluan yleisön saavan näyttelystä. Ei tarvitse tuntea mitään hirveän synkkiä tuskia ja maailman kauheutta, kun katsoo näyttelyä. Sen pitäisi olla niin, että saa nauttia turhamaisuudesta ja kaikista pinnallisiksikin ajatelluista tunteista.

– Niin kauan kuin muistan, on puhuttu siitä, että kauneus on niin pinnallista ja kaupallista ja jos puhuu jostain kauniista, se ei ole totta, vaan valehtelua. Että se kuuluu johonkin pinnalliseen maailmaan, mutta en oikein usko sitä. Kyllä maailmassa on paljon kaunistakin. Ei tässä muuten mitään järkeä olisi.

* *

Tuula Lehtinen on kasvanut Tampereen Korkinmäessa. Kun hän oli lapsi, se oli ”pikkuriikkinen kylä peltojen ja metsän keskellä”. Sieltä oli matkaa kaupunkiin. Koulunsa hän kävi Norssissa, Nekalassa.

Taiteilijan ura on ollut Lehtiselle jo pitkään itsestäänselvyys.

– Joskus 13–14-vuotiaana tähän ajatukseen heräsin. Kaikki välitunnit olin kuvisluokan takahuoneessa kuvismaikan kanssa. Sitten pidin koulussa näyttelyitä, se oli jotenkin itsestään selvä asia, Lehtinen kertoo.

– Mulla oli hirveän hyvä kuvismaikka, Elimäen Kati. Se oli hirveän tärkeä asia. Hän tunsi oikeita taiteilijoita ja tiesi taiteesta kaikkea. Se oli tärkeä juttu silloin.

Taiteilija sekä valmis teos ennen ripustamista. Kuva: Arto Murtovaara

Kuvataideakatemiaan Lehtinen halusi päästä ehdottomasti.

– Ensimmäisellä yrityksellä en päässyt. Lahden taidekoulu oli varsinkin grafiikan suhteen vapaamielisempi, Akatemiassa (näkemys) oli mustavalkoinen. Viki oli hyvin mustavalkoinen tyyppi, ei suostunut puhumaan meille värigrafiikasta.

Viki eli taidegraafikko Viktor Kuusela oli innostunut valotusmenetelmistä ja sähköllä syövyttämisestä.

– Minulle tärkeitä olivat juuri ne valotusmenetelmät. Niitähän olen käyttänyt tosi paljon koko ajan. Pentti Kaskipurohan oli sitä mieltä, että ne eivät kuulu grafiikan tekemiseen ollenkaan.

* *

Retrospektiivi Tampereen taidemuseossa tuntuu Lehtisestä ”hyvin epätodelliselta”.

– Koko ajan sitä ajattelee, että ei pehkana, kun en ehtinyt saada sitä yhtä maalausta valmiiksi ja että tuohon olisi sopinut se ajatus, mikä mulla on päässä, Lehtinen kertoo.

– Mutta nyt on ihana fiilis. Mulla on aika tyhjää siellä työhuoneessa. David ja Tiina siivosi sen nyt ihan totaalisesti maanantaina. Kun on tyhjiä maalauspohjia seinillä, niin on mistä jatkaa.

Tuula Lehtinen: With Pleasure Tampereen taidemuseossa 5.5.2024 asti. Juttu julkaistu myös Tampereen Suomalaisen Klubin klubilehdessä 1.4.2024. Lue Katri Kovasiiven Kulttuuritoimitukseen kirjoittama artikkeli Tuula Lehtisen näyttelystä täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua