Greta Lee ja Teo Yoo. Kuva: Jon Pack
ELOKUVA | Toisiinsa ihastuneiden varhaisteinien tiet eroavat, mutta he löytävät toisensa kaksitoista vuotta myöhemmin – ja taas kaksitoista vuotta myöhemmin.
”Kaiken keskiössä on korealainen käsite uudenlleensyntymän kohtalonyhteydestä.”
ARVOSTELU

Past Lives
- Ohjaus: Celine Song
- Pääosissa: Greta Lee, Teo Yoo, John Magaro
- Ensi-ilta: 26.1.2024
Na Young ja Hae Sung ihastuvat toisiinsa jo varhaisteineinä, mutta joutuvat eroamaan Na Youngin perheen muuttaessa ulkomaille. He löytävät toisensa uudelleen kaksitoista vuotta myöhemmin, nuorina aikuisina, mutta kohtalo ei tuo heitä vieläkään yhteen. Kuluu toiset 12 vuotta, ja on edessä jälleen kohtaaminen – mutta toisella heistä on jo joku.
Tarina voisi olla suoraan K-draamasta. Amerikkalaiskorealaisen Celine Songin käsissä tarina kohtalon käsissä olevasta rakkaudesta kuitenkin pysyttelee ylimakeuden, sentimentaalisuuden ja itsestäänselvyyksien yläpuolella, vaikka New Yorkin sadeviikko laittaisikin odottamaan K-draamoille tyypillistä sateenvarjokohtausta. Melkein sellainen saadaankin, mutta senkään lopputulos ei ole itsestäänselvyys. Tuntuukin kuin ohjaaja leikittelisi tietoisesti draamakonventioilla ja kääntäisi ne taidedraaman aineksiksi.
Na Young, josta tulee Kanadassa Nora (Greta Lee), on aloitteleva näytelmäkirjailija ja Hae Sung (Teo Yoo) puolestaan insinööriopiskelija, juuri armeijapalveluksesta vapautunut, kun 2010-luvun alussa yleistynyt sosiaalinen media tuo heidät ahkeraan yhteyteen viestien ja videopuheluiden avulla. Nora on kuitenkin juuri päässyt kirjoittajaresidenssiin eikä voi sitoutua kiihkeäksi yltyneeseen viestittelyyn.
Residenssissä hän tapaa amerikkalaisen kirjailijan Arthurin (John Magaro). Kuluu jälleen kaksitoista vuotta ja Nora ja Hae Sung tapaavat todella New Yorkissa. Välienselvittely on aikuismainen, ja jokainen kolmesta kykenee käsittelemään asiaa, jotenkin, omat haavoittuvuuden tunteensa ylittäen.
Elokuva alkaa ulkopuolisen näkemänä, ikään kuin jonkun kirjoittamana. Kahden ihmisen ääni kuullaan keskustelemassa baaritiskillä istuvista Norasta, Hae Sungista ja Arthurista: ketkä ovat pari, mikä on heidän yhteytensä? Aloitus on kirjallinen ja sopii Noran ja Arthurin ammatteihinkin. Samalla tapaa Past Lives pitää tietyn viileän etäisyyden päähenkilöihinsä ja välillä tuntuukin kuin tarina kerrottaisiin kirjailijan, ehkäpä Noran vuosien päästä kirjoittaman, tekstin läpi.

Greta Lee ja John Magaro. Kuva: A24
Kaiken keskiössä on korealainen käsite uudenlleensyntymän kohtalonyhteydestä: kenties Nora ja Hae Sung ovat olleet yhteydessä edellisessä elämässään, kenties he tulevat olemaan myös seuraavassa. Jokin heidät kuitenkin sitoo vääjäämättömästi yhteen. Tämän korealaisen käsitteen mukaan jokainen vahingossa tapahtuva hipaisu tuntemattomaan luo yhteyttä (inyeon) kahden ihmisen välille. Rakastavaisten välillä sellaisia kohtaamisia on ollut edellisissä elämissään tuhansia. Past Lives kysyy puolestaan, keiden välillä tässä tapauksessa on ollut tarpeeksi inyeonia. Olisiko elokuvan nimelle löytynyt suomennoskin?
Celine Song on monien muiden korealaisten tavoin Koreasta lapsena Kanadaan emigroitunut elokuvantekijä, joka työskentelee ja asuu Noran tavoin Yhdysvalloissa. Korealaisten siirtolaisuus- ja sitä myötä identiteettikokemus onkin ollut monien viimeaikaisten elokuvien (Midori, Return to Seoul) keskeinen teema. Past Lives on Songin ensimmäinen pitkä elokuva ja sellaisena ehdottoman vahva.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvän tahdon lähettiläs oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta – arviossa Laula minulle Arja
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
Supersankarielokuvasta Spider-Man: Brand New Day ei tullut upouutta, mutta vanhaan nojaten mennään
ELOKUVA | Supersankareista hauskimmasta on tullut yksinäinen työnarkkari. Uusimman Hämähäkkimies-elokuvan sankari on tunne-elämältään kuin pahainen koulupoika.




