Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma

Hannah Einbinder ja Gilllian Anderson. Kuva: ELKE ry

Kris on nuori indie-elokuvia tekevä ohjaaja, joka on saanut tehtäväkseen ohjata uudelleleentulkinnan suositusta kasarikauhusarjasta Camp Miasma. Hän lähtee tapaamaan sarjan ensimmäisen elokuvan ”viimeistä tyttöä”, viimeistä henkiin jäävää näytellyttä Billy Presleytä, joka elää eristäytyneenä muusta maailmasta Camp Miasman kuvauspaikkana toimineessa leirikeskuksessa.

Keskellä lumista metsää taapertava kolmikymppinen Kris on tutustunut vasta jälkikäteen roskaksi haukuttuun Camp Miasma -sarjaan ja fanittaa sitä. Alkuperäisen sarjan järvestä nouseva sarjatappaja oli puoleensavetävä mutta transsukupuolisuudessaan kontroversiaali hahmo. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluva Kris nähdään tuotantoyhtiön puolesta sopivana tuomaan sarja nykyaikaan.

X-Files-tähti Gillian Andersonin näyttelemä Billy on kuin Auringonlaskun kadusta turbaaneineen ja kohtalokkaine takavuosien tähden maneereineen. Hän testaa Krisiä ja naisten välille alkaa muodostua seksuaalista latausta. Tämä tuodaan huippuunsa naisten katsoessa yhdessä alkuperäistä Camp Miasmaa ja sen kohtausta, jossa nuori ”viimeinen tyttö” on menettämässä neitsyyttään tappajan tunkiessa huoneeseen.

Vaikka Kris elää muodikkaasti polyamorisessa vapaassa suhteessa, on hän seksuaalisesti häveliäs ja pakenee työhönsä – kunnes työ lyö peilin hänen eteensä.

* *

Billy onnistuu säikyttämään Krisin ja vähän katsojaakin useammankin kerran. Siinä välissä näemme pätkiä Camp Miasma -leffoista, oikeaoppiseen kasarityyliin kuvattuina kaikkine kauhukliseineen: on nuorisojoukkoa juhlimassa syrjäisessä metsän keskellä olevassa mökissä, on teinikiihkoa, lentävää verta ja ruumiinosia. Siinä välissä elokuvaansa uusiksi käsikirjoittava Kris soittelee tuottajilleen ja yrittää vakuuttaa, että Billyn on oltava tulevan leffan päähenkilö.

Vuonna 1987 syntynyt Jane Schoenbrun on liian nuori ollakseen nähnyt kasarikauhua sen ilmestymisaikaan, mutta on sittemmin päähenkilönsä Krisin tavoin mieltynyt siihen ja käyttää kaikkia lajityypin kliseitä hyväkseen viihdyttääkseen genretietoista yleisöä. Siinä välissä hän onnistuu katsomaan lajityyppiä kriittisesti nykypäivän perspektiivistä. Ja kysyäkseen, miksi me haluamme katsoa jotakuta silpomassa joukkoa teinejä metsämökissä.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua