Hannah Einbinder ja Gilllian Anderson. Kuva: ELKE ry
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
”Omituinen on termi, joka luonnehtii hyvin Jane Schoenbrunin elokuvia.”
ARVOSTELU

Teenage Sex and Death at Camp Miasma
- Ohjaus: Jane Schoenbrun
- Pääosissa: Hannah Einbinder, Gillian Anderson, Patrick Fischler, Jack Haven
- Ensi-ilta: 7.8.2026
Kris on nuori indie-elokuvia tekevä ohjaaja, joka on saanut tehtäväkseen ohjata uudelleleentulkinnan suositusta kasarikauhusarjasta Camp Miasma. Hän lähtee tapaamaan sarjan ensimmäisen elokuvan ”viimeistä tyttöä”, viimeistä henkiin jäävää näytellyttä Billy Presleytä, joka elää eristäytyneenä muusta maailmasta Camp Miasman kuvauspaikkana toimineessa leirikeskuksessa.
Keskellä lumista metsää taapertava kolmikymppinen Kris on tutustunut vasta jälkikäteen roskaksi haukuttuun Camp Miasma -sarjaan ja fanittaa sitä. Alkuperäisen sarjan järvestä nouseva sarjatappaja oli puoleensavetävä mutta transsukupuolisuudessaan kontroversiaali hahmo. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluva Kris nähdään tuotantoyhtiön puolesta sopivana tuomaan sarja nykyaikaan.
X-Files-tähti Gillian Andersonin näyttelemä Billy on kuin Auringonlaskun kadusta turbaaneineen ja kohtalokkaine takavuosien tähden maneereineen. Hän testaa Krisiä ja naisten välille alkaa muodostua seksuaalista latausta. Tämä tuodaan huippuunsa naisten katsoessa yhdessä alkuperäistä Camp Miasmaa ja sen kohtausta, jossa nuori ”viimeinen tyttö” on menettämässä neitsyyttään tappajan tunkiessa huoneeseen.
Vaikka Kris elää muodikkaasti polyamorisessa vapaassa suhteessa, on hän seksuaalisesti häveliäs ja pakenee työhönsä – kunnes työ lyö peilin hänen eteensä.
* *
Billy onnistuu säikyttämään Krisin ja vähän katsojaakin useammankin kerran. Siinä välissä näemme pätkiä Camp Miasma -leffoista, oikeaoppiseen kasarityyliin kuvattuina kaikkine kauhukliseineen: on nuorisojoukkoa juhlimassa syrjäisessä metsän keskellä olevassa mökissä, on teinikiihkoa, lentävää verta ja ruumiinosia. Siinä välissä elokuvaansa uusiksi käsikirjoittava Kris soittelee tuottajilleen ja yrittää vakuuttaa, että Billyn on oltava tulevan leffan päähenkilö.
Vuonna 1987 syntynyt Jane Schoenbrun on liian nuori ollakseen nähnyt kasarikauhua sen ilmestymisaikaan, mutta on sittemmin päähenkilönsä Krisin tavoin mieltynyt siihen ja käyttää kaikkia lajityypin kliseitä hyväkseen viihdyttääkseen genretietoista yleisöä. Siinä välissä hän onnistuu katsomaan lajityyppiä kriittisesti nykypäivän perspektiivistä. Ja kysyäkseen, miksi me haluamme katsoa jotakuta silpomassa joukkoa teinejä metsämökissä.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Charles Dickensin klassisesta joulusadusta on jälleen tehty uusi versio – arviossa Ebenezer: Saiturin joulu
ELOKUVA | Ti West on ohjannut aikuisille tarkoitetun joulusadun ahneuden ja itsekkyyden seurauksista. Johnny Depp onnistuu Ebenezer Scroogen roolissa.
Dokumentti käsittelee Purraa ja perussuomalaisia silkkihansikkain – arviossa Minä ja Riikka Purra
ELOKUVA | Liisa Akimofin juuri ensi-iltansa saanut dokumentti Minä ja Riikka Purra on perussuomalaisille ilmainen vaalimainos.
Hanna Bergholm tekee naiseuden tabuista näkyvää ja käsinkosketeltavaa kauhua – arviossa Yön lapsi
ELOKUVA | Seidi Haarlan tähdittämä ensi-iltaelokuva vie äitiyden pelot painajaismaisiin mittoihin. Mystinen ilmapiiri imaisee mukanaan.
Agentteja Santiagossa ja Pääsiäissaarilla vuonna 1973 – arviossa ensi-iltaelokuva Wild Horse Nine
ELOKUVA | Martin McDonaghin Wild Horse Nine on musta komedia ja poliittinen satiiri amerikkalaisten agenttien toimista Chilesssä Salvador Allenden hallinnon aikana.




