Pussy Riot on esillä Humlebaekin Louisiana-museossa. Kuva: Tiina Nyrhinen

1

Tommi Liimatan Manse – Markka-aika (Like, 2023) on 26 tuntia ja yhden minuutin kestävä kertomus manserock-kaupunki Tampereesta ja sen uusista, rovaniemeläisistä valloittajista. Absoluuttisen Nollapisteen tarinan piti lähteä lentoon, kunhan ystävykset pääsisivät asettumaan keskelle Suomea, aloittaisivat kunnon keikkailun ja pääsisivät paistattelemaan levymyyntitilastojen kärkeen vääjäämättömän kansansuosion siivittämänä.

Liimatan piinallisen tarkka muistelu saa minut kelaamaan omaa markka-aikaani Tampereella. Mieleen piirtyy kuvia omasta ja kavereiden elämästä ennen vuosituhannen vaihdetta: markkojen puutetta, kimppa-asuntoja, tuttuja baareja, keikkamatkoilla hajoavia autoja, haaveita kuuluisuudesta, musiikillisista läpimurroista. Kertomuksessa vilahtelevat nuorten elämässä tärkeät keikat, festarimatkat, alkoholi ja krapulaan hukatut mahdollisuudet. Juice piti hoviaan Aulassa.

Liimatan päättäväisyys kirkastuu heti lähtömetreillä, kun hän polttaa ylioppilastodistuksensa: sinne meni mahdollisuus akateemiseen tulevaisuuteen. Johtuuko tästä epäakateemisuudesta, että hän on tarinankertojana niin poikkeuksellisen armoton ja historioitsijana erikoinen lahja oman sukupolvensa tapahtumien ja elämäntavan tallentajana. Tartun toki tähän vielä kirjanakin, kun ehdin, mutta unettomien öiden mittaan kuunneltuna mikään muu ei häiritse kuin se, että lukija ei osaa lausua legendaarisen Coussicca-ravintolan nimeä oikein.

2

Heini Junkkaalan kirjoittama elämäkerta Pirkko Saisio – Sopimaton (WSOY, 2023) on 31 tuntia, 19 minuuttia ja 17 sekuntia kestävä kertomus erään kirjailijan näyttelijän ja käsikirjoittajan elämästä. Kun teos valittiin Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi, joku ystävistäni pohti, onko kirja sittenkin ennemmin kaunokirjallisuutta kuin tietokirja. Vaikka Heini Junkkaala on kirjoittanut kertoillen etenevän, sinä-muotoisen tarinan, sen ainekset ovat kuitenkin vankasti Pirkko Saision elämässä ja teos käy minusta historiallisesta dokumentista.

Jälleen pääsen yön pimeinä tunteina ja pitemmillä automatkoilla elämään omaa aikaani uudelleen. Muistan, kun Saision esikoisteos Elämänmeno esitettiin tv-näytelmänä, ja siitä puhuivat kaikki. Elettiin liikuttavaa yhtenäiskulttuurin aikaa. Vaikka Saisiosta tuli tunnettu kasvo, hänen yksityiselämänsä pysyi pitkään pimennossa. Erityisen kipeältä tuntuukin tämän ajan läpi katsottuna hänen oman elämänsä tärkeiden naissuhteiden salailu, jota esimerkiksi oma äiti vaati suvun suuntaan.

Kun pääsin Tampereelle opiskelemaan, taistolaisuus oli jo surkastumassa ja saamassa yhä laimeampaa kannatusta nuorissa sukupolvissa, joten Saision 1970-luvun opiskeluaikojen kuvaus antaa perspektiiviä. Kaikki esiin marssitetut kulttuuripersoonat valottuvat suhteessa Saisioon, ja niinhän elämäkerrassa kuuluukin olla. Silti jossain tapahtumassa mukana olevien ihmisten luettelot tuntuvat äänikirjassa välillä puuduttavilta.

Loppua kohden Junkkaalan kieli muuttuu yhä laveammaksi jutusteluksi, joka sekin hieman väsyttää, kun tunteja ja minuutteja alkaa jo olla runsaan puoleisesti plakkarissa. Silti onnittelen, että Saision elämä on näin saatettu kirjan ja myös hyvin luetun äänikirjan muotoon, vaikka Quilapayun-yhtyeen nimi onkin näköjään mahdoton ääntää oikein.

Tarinassa on paljon kipeitä kokemuksia, häpeää ja surua, mutta myös onnen hetkiä, joihin kaikkiin on näin lupa eläytyä ja ottaa ne empaattisesti haltuun. Pirkko Saision elämä on tärkeä luku Suomen tarinassa.

3

Meidän boomereiden vaivalla opettelemat kädentaidot ovat jäämässä historiaan, ainakin jos on milleniaaleihin uskominen. Kukaan ei enää muka ompele, koska pikamuotia saa tilattua muutamassa päivässä postilaatikkoon. Tätä trendiä vastaan kulkee muiden muassa brittiläinen Suuri ompelukisa, joka ihan oikeasti on mainoslauseidensa lupaukset lunastava ”lämminhenkinen kisareality”, ja kiitos tästä kuuluu hyvin käsikirjoitetuille jaksoille ja kiinnostaville kisaajille.

Koomikko Joe Lycett keventää kisaan lähteneiden kotiompelijoiden stressiä persoonaansa säästämättä, ja ilahduttavasti ompelijoiden joukko on muuttunut vuosi vuodelta monipuolisemmaksi sukupuolen, perhetaustan ja identiteetin suhteen. Vaikka ei olisi koskaan itse ommellutkaan, arviointikriteereihin pääsee kiinni mainioiden tuomareiden Esme Youngin ja Patrick Grantin mukana.

Tiedän, kyseessä on kyllästymiseen asti ryöstöviljelty formaatti, jota löytyy yhtä lailla keramiikan tekoon kuin leipomiseenkin erikoistuneiden harrastajien kisana, mutta tässä sarjassa juontaja ja valitut persoonat tarjoavat kunnon viihdettä ja inspiraatiota omiin ompeluksiin, sillä kyllä: jotkut vielä ompelevat.

Suuri ompelukisa, erityisen hyvä kausi 6 Yle Areenassa.

4

Putininvastaisen rintaman pioneerijoukko Pussy Riot (perustettu 2011 Vladimir Putinin ollessa pääministeri) ei ole ihan ensimmäinen nimi, joka tulisi mieleen esittäytymään Tanskan kunnianarvoisassa Louisianan taidemuseossa. Näin on kuitenkin päässyt käymään, ja museonjohtaja Poul Erik Töjner on ylpeä näyttelystä, joka hänen mukaansa jatkaa vuosien varrella Louisianassa nähtyjen, auktoriteetteja vastustaneiden näyttelyjen sarjaa. ”Louisiana on ilmeinen alusta ryhmän ajankohtaiselle poliittiselle taiteelle.” Aluksi näyttely oli esillä taiteilijavetoisessa Kling & Bang -galleriassa Reykjavikissa, ja muun muassa taiteilija Ragnar Kjartansson on ollut mukana suunnittelemassa näyttelyn visuaalista ilmettä.

Raisun punkmusiikin säestämänä ja visuaalisesti tehokkaiden tekstiplanssien ohjailemana katsoja voi käydä läpi ryhmän historiaa, muun muassa lukea kommentteja Pussy Riotin kirkossa esittämälle kuuluisalle Punk Prayer -aktiolle Moskovassa 2012:

”He eivät ole tyttöjä vaan olentoja. Ottaisin heiltä lapset pois.”

”Oikeus paiskasi heille kaksi vuotta. Minulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.”

”Tämä sylkee venäläisen kansan suuren enemmistön silmille.”

”Feminismi on kuolemansynti, koska se on epäluonnollinen elämänilmiö.”

Pussy Riot Lousianan taidemuseossa 14.1.2024 saakka.

5

Grand Designs Suomi on ulkomaisen esikuvansa mukaisesti kiinnostavia rakennusprojekteja esittelevä ohjelma, jossa lupsakka arkkitehti vierailee rakennustyömaalla ja seuraa harrastajarakentajien unelmien toteutumista tyhjästä tontista valmiiseen rakennukseen. Parhaansa mukaan hän toimii järjen äänenä ja epäilyksen ammentajana.

Suomessa tämän tehtävän on saanut talokuiskaajaksi itseään tituleeraava arkkitehti Samppa Lappalainen. Hän pääsee todistamaan, kun pariskunta päättää siirtää giganttisen hirsitalon ja suunnittelee asuvansa siellä vuoden päästä, kunnes uupuminen on niin totaalinen, että väliaikaiseksi aittaan rakennettu koti alkaa tuntua paljon järkevämmältä asuinpaikalta kuin Pohjanmaalta siirretty hirsilinna. Eräs mieshenkilö haluaa rakentaa Hollywood-tyylisen 600 neliön lasilinnan omin voimin sillä seurauksella, että putoaa korkealta kahdesti ja väsyneenä sirkkelöidessään on vähällä päästä hengestään.

Tässä seurassa taiteilija Jan-Erik Anderssonin ja Marjo Malinin Kuusi-o-talon rakentaminen Turussa pariskunnan aiemman, lehdenmuotoisen talon naapuriin vaikuttaa perin järkevältä, ekotehokkaalta ja hyvin aikataulutetulta projektilta. Kuusikulmaisen hirsitalon budjettikin on kohtuulliset 250 000 euroa.

Harmi kyllä ohjelmassa ei tajuta dokumentoida kunnolla yhtä talon erikoisuutta, kuusion ulkonurkkiin ripustettuja taideteoksia ja niiden tekijöitä. Taide tulee mukaan jo rakennusvaiheessa, hyvin kuratoituna, ja kertoo koko talon kattavasta taiteen ja arkkitehtuurin leikkisästä vuoropuhelusta. 

Grand Designs Suomi löytyy MTV Katsomosta.

Tiina Nyrhinen

* *

Kulttuurigaala lähestyy!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua