Rovaniemen kaupunginkirjasto on Alvar Aallon kauneimpia luomuksia. Kuva: Leena Reikko
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Leena Reikko luki koskettavia kirjoja perheistä, oudon teoksen piiskauksesta ja kävi Pohjois-Suomessa ruska- ja kulttuuriretkellä.
1
Maria Peura on kirjoittanut hyvin koskettavan, kauniin ja omakohtaisen kirjan Esikoinen (Otava, 2023). Siinä on vilkas pieni poika, josta kasvaa moniongelmainen nuori joka lopulta otetaan huostaan, sekä äiti, jonka omasta lapsuudesta ja nuoruudesta selviää koko ajan lisää.
Peura saa jokapäiväisen ja tavallisen kuulostamaan kauniilta ja kirjoittaa myös pahuuden ja julmuudet jonkinlaisella ymmärryksellä, vailla katkeruutta. Samalla hän maalaa lukijan silmien eteen tapahtumat konkreettisina ja yksityiskohtaisina; lukijana olen siellä, missä hänkin, tunnen hänen tuskansa enkä voi kuin ihailla hänen vahvuuttaan äitinä ja naisena.
Teoksessa tulee pelottavan hyvin esiin myös se, miten suojaton huostaan otettu ja tämän perhe voivat pahimmassa tapauksessa olla. Kuten kaikissa työpaikoissa, myös lastensuojelulaitoksissa on hyvin monenlaisia työntekijöitä ja yksityiset laitokset saattavat ajaa taloudellisista syistä pitkiä sijoituksia. Peuralla ja tämän pojalla oli onnea, sillä heillä oli julkisella puolella sosiaalityöntekijä, joka piti heidän puoliaan, antoi tukea ja auttoi. Väkisinkin miettii, miten monella on niin hyvä onni maassa, jossa lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä on kova pula.
Esikoinen on rohkaiseva kirja selviytymisestä; teos tärkeistä aiheista kirjoitettuna kauniisti kuin paraskin kaunokirja.
2
Ruska on syksyn silmänilo ja räiskyvintä se on usein pohjoisessa Suomessa. Kävin siellä nyt ensimmäistä kertaa tähän aikaan vuodesta ja ihastuin ikihyviksi.
Jos tie vie myös Rovaniemelle, silmälle saa iloa myös kaupungin taidemuseossa Korundissa. Kompassissa pohjoinen -näyttely jatkuu 12.11.2023 asti ja on ehdottomasti näkemisen arvoinen katsaus yhteyksiin pohjoisen ja etelän välillä. Esillä on töitä Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta.
3
Iki-ihana on Rovaniemellä myös Alvar Aallon suunnittelema kaupunginkirjasto – joidenkin mielestä Aallon kaunein työ. Jokainen pinta, kulma, hylly ja yksityiskohta tuntuu olevan mietitty tukemaan toinen toistaan ja kokonaisuuden kruunaa katonrajan ikkunoista sisään tulviva luonnon valo.
4
Meri Eskolan Ehdin rakastaa häntä (WSOY, 2023) on koskettava tilitys kirjailijan äidistä, joka teki itsemurhan Eskolan ollessa 7-vuotias. Itsemurha ei ollut äidin hiljainen poismeno, vaan keittiön kaasuhellan auki jättäminen aiheutti valtavan räjähdyksen, jossa menehtyi toinenkin ihminen, sivullinen. Se tuskin oli äidin tarkoitus, ja yhtä vähän hänen tarkoituksesaan oli syyllistää omaa lastaan, mutta syyllisyyttä Meri kertoo tunteneensa.
Kirja on kuin räjähdystä varten jo pitkään voimaa keränneen tulivuorenpurkaus, jossa Eskola antaa palaa joka suuntaan. Lopulta hän tuntuu saaneen takaisin äitinsä muun muassa tämän kirjeenvaihdon kautta. Rajuudestaan huolimatta teoksessa on hellä sävy, anteeksiantavainen. Hieno lukukokemus.
Lue Marjatta Honkasalon Kulttuuritoimitukseen kirjoittama kritiikki täältä.
5
Pienkustantamo Moebius jatkaa yhdysvaltalaisen, erityisesti kokeilevasta kirjallisuudesta tunnetun Robert Cooverin tuotannon suomentamista. Tällä kertaa Heikki Karjalainen on tarttunut Cooverin pikkuromaaniin Sisäkölle piiskaa (Moebius, 2023), joka ilmestyi vuonna 1982.
Romaanissa on vain kaksi henkilöä: isäntä, joka piiskaa, ja piikatyttö, joka kerta toisensa jälkeen kumartuu piiskattavaksi. Tapahtumat alkavat kerrasta toiseen, uudelleen ja uudelleen aamuisesta makuuhuoneesta ja sen siivoamisesta ja lopulta molemmat ovat uupuneita koko juttuun. Tässä on nähty yhtymäkohtia esimerkiksi romaanin aloittamisen vaikeuteen ja tyhjän paperin syndroomaan ja parodiaa markiisi de Sade -tyyppiseen sadistiseen pornografiaan. Tiedä häntä, mutta lukukokemus on kyllä erikoinen ja olin iloinen, että teos olil niin lyhyt.
Hienoa on kielellinen ilottelu, josta Karjalainen on ottanut kaiken irti ja tehnyt siitä suomeksi niin elävää, ettei sitä edes käännökseksi uskoisi. Mukana on paljon humoristisia ilmauksia, mutta enpä kyllä tiedä, ketä tässä oikein naurattaisi. Naista tuskin.
Parasta on kuitenkin se, että tällaisia omia teitään kulkevia pieniä kustantamoita on!
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (21.11.2024): Vaietut arktiset sodat, Pikku Kakkosen konsertti, Oro Jaska
Marja Mustakallio on katsellut Yle Areenaa ja viihtynyt pikkupoikien konserttiseuralaisena.
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.
Parasta juuri nyt (12.11.2024): Kevään kirjat, Paris Paloma, Munch-museo, Forest Shuffle, The Devil’s Plan
Mikko Saari on lukenut kirjakatalogeja, kuunnellut uutta musiikkia ja käynyt katsomassa Munchin tauluja.