Suomalainen näkee Mielensäpahoittajassa itsensä ja lähipiirinsä niin kuin Uuno Turhapurossa

Heikki Kinnunen on mielensäpahoittaja. Kuva: Solar Films / Christine Schroeder

Mielensäpahoittaja-sarjan kolmas elokuva on ollut elokuvateattereiden ohjelmistossa syyskuusta alkaen, ja sen esittämistä jatketaan yhä monissa teattereissa. Aihe ja hahmot puhuttelevat suomalaisia mitä ilmeisimmin, ja elokuva jaksaa kiinnostaa ja hymyilyttää poikkeuksellisen pitkään. Kaikki kolme Mielensäpahoittaja-elokuvaa ovat purreet suureen yleisöön. Aihe on ollut myös radio-ohjelmien ja teatterilavojen kestosuosikki.

Sarjan kolmas elokuva, Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä, sai ohjaajakseen maineikkaan Mika Kaurismäen. Käsikirjoituksen ovat laatineet Daniela Hakulinen ja itseoikeutetusti Tuomas Kyrö, jonka hahmoon koko viritys perustuu.

Heikki Kinnusen roolihahmo pahoittaa jälleen mielensä. Hän rakastaa punaista ikivanhaa Ford Escortiaan enemmän kuin läheisiään. Kun hän törmäilee autollaan kohtalokkaasti, ja menopeli todetaan korjauskelvottomaksi, hän haluaa tilalle täsmälleen samanlaisen. Sellainen löytyy Saksasta, jonne kielitaidoton maalaisjäärä päättää lähteä. Onneksi Saksassa asuva velipoika (Kari Väänänen) auttaa.

Pääasialliset tapahtumat vievät Saksaan. Meno on kuitenkin hyvin maalaishenkinen. Matka on kommelluksia täynnä, mutta myös hyvää tahtoa. Oikeudenmukaisuuttakin peräänkuulutetaan; Mielensäpahoittaja tekee kaikkensa, jotta lopulta ihmissuhteet pelittävät.

Veljen roolissa nähdään Kari Väänänen. Kuva: Solar Films / Christine Schroeder

* *

Mielensäpahoittajan hahmo ei ole muuttunut miksikään, ei myöskään elokuvan henkinen atmosfääri. Alkuperäinen idea juntti-isännästä myötäilee Tuomas Kyrön luoman karvalakkiin sonnustautuneen hahmon vanhanaikaista, vihaista ja periksi antamatonta olemusta.

Ensimmäisessä, Dome Karukosken ohjaamassa Mielensäpahoittajassa (2014) Antti Litja loi valkokankaalle hahmon, jonka perinnettä Heikki Kinnunen jatkaa sarjan toisessa osassa Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (2018, ohj. Tiina Lymi) sekä tässä kolmannessa filmatisoinnissa Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä. Suomalaiset rakastanevat hahmoa jotenkin samalla tavalla kuin Uuno Turhapuroa. He näkevät näissä karaktääreissä jossain määrin itsensä ja lähipiirinsä.

Kuva: Solar Films / Christine Schroeder

* *

Kaurismäki on ohjannut kunnioitettavan kattauksen elokuvia, niin fiktioita kuin dokumenttielokuvia. Mielensäpahoittaja vaikuttaa jonkinlaiselta välityöltä, jossa ohjaajan persoonallinen jälki jää vähäiseksi. Eskortissa ei poiketa kovinkaan paljoa niistä kuvioista, joita aikaisemmissa Mielensäpahoittaja-elokuvissa on nähty.

Kaurismäen luottonäyttelijöitä ovat toki Kari Väänänen ja Silu Seppälä, ja he lunastavat paikkansa nytkin. Seppälän esittämä kaiken kuuleva ja tietävä Kolehmainen onkin elokuvan kiinnostavin hahmo. Se, että elokuvan tapahtumat vievät Saksaan Hampuriin, sopii Kaurismäelle. Onhan hän Münchenin elokuvakoulun kasvatti ja ohjannut elokuvia myös Saksassa.

Lukuisiin Kaurismäen elokuviin musiikin kirjoittanut Anssi Tikanmäki on jälleen asialla; hänen musiikkinsa luo elokuvaan aivan oman tunnelmansa. Tikanmäen elokuvaorkesterissa työskentelevät nykyään myös hänen poikansa Eemil ja Eljas Tikanmäki.

Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä on mukava ja lämminhenkisyyttä pursuava elokuva ja edustaa edeltäjiensä tapaan tyypillistä suomalaista huumoria. Yllätyksiltä säästytään. Siinä mielessä vähän mieleni pahoitin.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua